Takana on ristiriitainen kes\u00e4 ja alkusyksy. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4inen ajatus on, ettei mik\u00e4\u00e4n ole viimeisen kolmen kuukauden aikana mennyt niin kuin suunnittelin. Jossakin tulevaisuudessa siint\u00e4\u00e4 joukko hyvi\u00e4 suunnitelmia, mutta t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4 on vain v\u00e4litilan tuntua. Uudet asiat antavat odottaa itse\u00e4\u00e4n. L\u00e4hiviikkoihin kuuluu vain aloitettujen t\u00f6iden loppuun saattamista. To-do-listassa rastit ovat v\u00e4hemmist\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n
Kun katson ikkunasta keltaiseksi lehahtaneita koivuja, olen asunut t\u00e4ss\u00e4 asunnossa puoli vuotta. Siin\u00e4 ajassa t\u00e4st\u00e4 on tullut koti. Jokainen metri kotiovelta bussipys\u00e4kille on tuttu. L\u00e4hikaupassa ei tarvitse etsi\u00e4 tavaroiden sijaintia. Kes\u00e4ll\u00e4 k\u00e4velin p\u00e4ivitt\u00e4in uimarannalle aina samaa reitti\u00e4 kerrostalojen pihojen poikki.<\/p>\n
Tunnen tarvetta kirjoittaa ja saada sanoiksi sen, mit\u00e4 olen jokaisen joutilaan hetken pohtinut. Nyt kun viimeinenkin piste on paikallaan, olo on helpottunut.<\/p>\n
***<\/p>\n
Onnistuin kev\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n kaksoisel\u00e4m\u00e4\u00e4. Maanantait yliopistolla, loppuviikko vaalim\u00f6kill\u00e4. Kirjoitin aamulla kirjastossa kandia 1800-luvulla el\u00e4neen teologin ironiasta ja iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 blogikirjoitusta meppien vaalilupausten ja \u00e4\u00e4nestysk\u00e4ytt\u00e4ytymisen eroista. Kun on tarpeeksi kire\u00e4 aikataulu ja selke\u00e4t teht\u00e4v\u00e4t, pystyy sulkemaan mielest\u00e4\u00e4n ristiriidat. Tilanne mutkistuu, kun on enemm\u00e4n aikaa ajatella.<\/p>\n
Kes\u00e4ll\u00e4 ja pitk\u00e4lle syksyyn niin opiskelut kuin politiikka ahdistivat. Tenttikirjaa lukiessa jouduin palaamaan aina muutaman sivun taaksep\u00e4in, jotta ymm\u00e4rsin mit\u00e4 olin lukenut. Iltaisin kirjoittaessani sormeni suolsivat jargoniaa, jossa k\u00e4sitteet olivat kohdillaan mutta sanat kumisivat tyhjyytt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Tein kolme kuukautta l\u00e4hes p\u00e4ivitt\u00e4in t\u00f6it\u00e4 politiikan saralla olevien tavoitteideni eteen. Samaan aikaan luin kirjallisuutta, jossa kyseenalaistettiin moni politiikan arkip\u00e4iv\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6. Kehotettiin mieluummin pohtimaan vuosikymmen kuin ottamaan kantaa. Etsim\u00e4\u00e4n, ei julistamaan.<\/p>\n
Puhuttelevin n\u00e4ist\u00e4 kirjoista on ollut Simone Weilin Juurtuminen \u2013 Alkusoitto ihmisvelvollisuuksien julistukselle (1949)<\/em>. Weil on eetikko, ja sen huomaa. Ensimm\u00e4inen osa, Sielun tarpeet, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 joukon perustavanlaatuisia oikeuksia, joita Weil nimitt\u00e4\u00e4 sielun tarpeiksi. Ne yhteiskunnan tulisi taata kaikille ja Weil kertoo viel\u00e4p\u00e4 miten. Esimerkkej\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 tarpeista ovat muiden muassa vapaus, vastuu, kuuliaisuus, kunnia ja tasa-arvo.<\/p>\n Yhten\u00e4 vaatimuksena Weilill\u00e4 on puoluepolitiikasta luopuminen. H\u00e4n perustelee napakasti ja valitettavan todenmukaisesti, miten puolueet ker\u00e4\u00e4v\u00e4t yhteen joukon jostakin asiasta samalla tavoin ajattelevia ihmisi\u00e4 mutta sitten kielt\u00e4v\u00e4t ajattelemasta muista asioista toisin. T\u00e4m\u00e4 typist\u00e4\u00e4 ihmisen oikeutta vapaaseen ajatteluun ja mielipiteeseen. Se tekee ajattelevista ihmisist\u00e4 laumasieluja, jotka toteuttavat jotakin mit\u00e4 eiv\u00e4t edes v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tahdo.<\/p>\n On selv\u00e4\u00e4, ettei Weilin vaatimus puolueista luopumiseen ole yksioikoisen kannatettava. Yksin kukaan ei pysty edist\u00e4m\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n agendaa. Toisaalta puolue sin\u00e4ns\u00e4 ei m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kantaa, vaan sen j\u00e4senet p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t puolueen linjan. Ainakin osassa puolueista t\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n rationaalisen argumentoinnin ja hyv\u00e4n keskustelun j\u00e4lkeen.<\/p>\n Weilill\u00e4 olisi opetettavaa ainakin tuolinpy\u00f6rityksess\u00e4 kunnostautuneille kokoomuspoliitikoille. Yksi Weilin erinomaisimpia avauksia on se, ett\u00e4 yhteiskunnallisesti korkean aseman pit\u00e4isi johtaa my\u00f6s suuriin henkil\u00f6kohtaisiin riskeihin. Suhmuroivan ministerin tulisi saada tuntuvampi rangaistus kuin ep\u00e4onnistuvan duunarin.<\/p>\n Weilin alkusoitto ihmisvelvollisuuksien julistamiselle ansaitsee oman pidemm\u00e4n pohdintansa, joten tyydyn vain toteamaan, ett\u00e4 se oli yksi tekij\u00e4, mik\u00e4 sai minut kes\u00e4ll\u00e4 ep\u00e4varmaksi politiikan suhteen.<\/p>\n Koen edelleen yhteiskunnallisuuden luontevaksi. Koen sen ennen muuta moraaliseksi velvollisuudeksi. En syyt\u00e4 jotakuta syytt\u00e4misen ilosta, vaan puolustaakseni jotakin ihmisryhm\u00e4\u00e4 vahvempien v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4 vallank\u00e4yt\u00f6lt\u00e4. T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 olen huomannut politiikan eli kirjoittamisen, puhumisen ja vaality\u00f6n parhaaksi tavaksi edist\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tavoitetta.<\/p>\n ***<\/p>\n Minut valittiin viime viikolla Pirkanmaan Vihreiden puheenjohtajaksi ensi vuodeksi. T\u00e4m\u00e4n tavoitteen eteen tein paljon t\u00f6it\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 ja syksyll\u00e4, suunnittelin ja v\u00e4h\u00e4n haaveilinkin. Syksy on pitk\u00e4lti odottelua ja muiden velvollisuuksien karsimista tuon ty\u00f6l\u00e4\u00e4n haasteen edelt\u00e4.<\/p>\n Olin varautunut kaikkiin vaihtoehtoihin niukan voiton ja niukan tappion v\u00e4lill\u00e4. Olen koko syksyn py\u00f6riskellyt ajatuksessa, ett\u00e4 vastoink\u00e4ymiset kasvattavat eniten. En muista montaakaan onnistumista, mutta sen tied\u00e4n, ett\u00e4 olen jokaisen vastoink\u00e4ymisen j\u00e4lkeen ollut v\u00e4h\u00e4n valmiimpi.<\/p>\n Lopulta \u00e4\u00e4nestystulos minun edukseni oli selv\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kertaa ei tarvinnut kasvaa vastoink\u00e4ymisest\u00e4. Sen sijaan vastuu ja uusi haaste varmasti kehitt\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n Minulle yhdistystoiminnassa on kyse ennen kaikkea mahdollistamisesta. En tule mist\u00e4\u00e4n niin iloiseksi kuin siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4en toisten onnistuvan ja saavuttavan unelmiaan. Se ei kuitenkaan ole mahdollista ilman toimivia rakenteita ja kunnollisia puitteita. Olen valmis antamaan omaa aikaani ja ty\u00f6panostani, jos se auttaa muita onnistumaan. T\u00e4h\u00e4n olen sitoutunut ainakin seuraavaksi kalenterivuodeksi.<\/p>\n ***<\/p>\n Olen politiikan my\u00f6t\u00e4 tutustunut moniin hienoihin ihmisiin, jotka jakavat samat arvot. Ihmisiin, jotka arvostavat pedanttisuutta argumentoinnissa. Sellaisiin ihmisiin, jotka ovat aidosti huolissaan eriarvoistumisesta, ep\u00e4tasa-arvosta ja yhteiskunnan heikoimmista.<\/p>\n En olisi pysynyt mukana vain substanssin takia, vaikka sekin on merkityksellist\u00e4.<\/p>\n Kuitenkin olen t\u00f6rm\u00e4nnyt my\u00f6s lyhytn\u00e4k\u00f6isyyteen ja suvaitsemattomuuteen. Olen j\u00e4\u00e4nyt kaipaamaan herkkyytt\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 erilaisuutta, keskusteluja siit\u00e4, mit\u00e4 ei voi ihmisj\u00e4rjell\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Uskallusta my\u00f6nt\u00e4\u00e4, miten v\u00e4h\u00e4n tied\u00e4mme ja miten usein erehdymme.<\/p>\n Tapasin sellaisen ihmisen politiikan kautta varsin sattumalta. Politiikan parissa olemme tehneet tiivist\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4, olleet vaalim\u00f6kill\u00e4 ja kokouksissa. Mutta olemme my\u00f6s keskustelleet siit\u00e4, mik\u00e4 j\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4npolitiikan katveeseen. Tietysti juuri tuo ihminen on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt hiljalleen vet\u00e4yty\u00e4 politiikasta. Ymm\u00e4rr\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 hyvin. P\u00e4\u00e4t\u00f6s vaatii rohkeutta, mutta ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 saa arvostusta osakseen.<\/p>\n Saatan joskus tehd\u00e4 samanlaisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen. Mutta en viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan. Seuraava kissan vuosikin on vasta 2023.<\/p>\n ***<\/p>\n Elokuussa muutama aamukuuteen valvottu y\u00f6. Sitcomien jaksoja ja pari lukua romaania aamukahdesta nelj\u00e4\u00e4n. Vuorokausirytmini muistutti enemm\u00e4n y\u00f6perhosen kuin arkeen orientoituvan opiskelijan el\u00e4m\u00e4\u00e4. Elokuun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4tin tehd\u00e4 kerralla ryhtiliikkeen. Aloin menn\u00e4 aikaisemmin nukkumaan. En vastaillut s\u00e4hk\u00f6posteihin iltamy\u00f6h\u00e4ll\u00e4. Kotiin palattua en istuutunut ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen, vaan k\u00e4vin lyhyell\u00e4 lenkill\u00e4 ja menin suihkun ja teekupillisen j\u00e4lkeen nukkumaan.<\/p>\n Syyskuun piti olla kiireisin hetkeen. J\u00e4lkik\u00e4teen katsoen kalenterissa on muutamakin viikonlopun reissu p\u00e4\u00e4kaupunkiseudulle, monta kokousta viikossa ja p\u00e4\u00e4lle viel\u00e4 kasa tenttej\u00e4. Olin valmistautunut minuuttiaikatauluun. Ja olin valmistautunut siihen oikein, nimitt\u00e4in muuttamalla p\u00e4iv\u00e4rytmini ty\u00f6tehoa ja el\u00e4m\u00e4nlaatua parantavaksi.<\/p>\n Toisin kuitenkin k\u00e4vi. Ik\u00e4v\u00e4n ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vahingon my\u00f6t\u00e4 jouduin syyskuun ensimm\u00e4isen\u00e4 viikonloppuna sairaalaan. P\u00e4\u00e4h\u00e4n jokunen tikki, nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 osastolla ja p\u00e4\u00e4lle viikko s\u00e4ngyn pohjalla. Selvisin s\u00e4ik\u00e4hdyksell\u00e4, mutta syyskuun se otti.<\/p>\n Nyt takana on ensimm\u00e4inen viiden kokouksen viikko, jokunen luento ja monta tapahtumien kertausta kavereille, yst\u00e4ville ja sukulaisille.<\/p>\n Joku viisas on jokunen tuhat vuotta sitten kirjoittanut, ett\u00e4 kaikella on aikansa. Aika itke\u00e4 ja aika nauraa. Etsi\u00e4 ja kadottaa. Aika heitt\u00e4\u00e4 kivi\u00e4 mutta my\u00f6s ker\u00e4t\u00e4 ne. Sanat muistuttavat, ett\u00e4 on oikeus ep\u00e4onnistua ja yritt\u00e4\u00e4 uudestaan. Emme ehk\u00e4 koskaan tule valmiiksi, mutta ei sen v\u00e4li\u00e4. Aikansa kutakin.<\/p>\n ***<\/p>\n Hein\u00e4kuu jatkuvaa halua olla jossain muualla. Elokuu riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden tunnetta. Syyskuu oman terveyden ehdoilla. Ilmeisesti lokakuun alkaessa on syyt\u00e4kin olla murhemielell\u00e4.<\/p>\n Mutta ei kes\u00e4 mennyt murehtiessa. Yst\u00e4v\u00e4 palasi vaihdossa vietetyn puolen vuoden j\u00e4lkeen takaisin. Loppukes\u00e4st\u00e4 kaksi hyv\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4\u00e4 olivat Suomessa. Kes\u00e4ll\u00e4 tajusin, miten suureen ik\u00e4v\u00e4\u00e4n olin viimeisen puolen vuoden aikana totutellut ja miten hyv\u00e4lt\u00e4 tuntui, kun ik\u00e4v\u00f6inti oli ohi.<\/p>\n Kes\u00e4ll\u00e4 vietin runsaasti aikaa yst\u00e4vien ja kavereiden kanssa. K\u00e4vin Mummun ja Ukin luona kahvilla usein. Kun syksyn kalenteri t\u00e4yttyy kokouksista ja deadlineista, olen aina vain onnellisempi jokaisesta hetkest\u00e4, jonka olen malttanut viett\u00e4\u00e4 l\u00e4heisteni kanssa.<\/p>\n Kalenterin t\u00e4yttyess\u00e4 velvollisuuksista olen joutunut nipist\u00e4m\u00e4\u00e4n liikaakin muiden ihmisten kanssa vietetyst\u00e4 ajasta. Samaan aikaan l\u00e4hipiirini on huolissaan jaksamisestani. Asiaa ei helpota se, ett\u00e4 Mummun ja Ukin luona vieraillessa olen ollut muutaman kerran nukahtamispisteess\u00e4 nelj\u00e4st\u00e4 kahvikupillisesta huolimatta. Silloin tuntuu, ett\u00e4 lis\u00e4\u00e4n vain vanhojen ihmisten huolta entisest\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4 tuo stressihirvi\u00f6 on tehnyt meid\u00e4n Villelle?<\/p>\n ***<\/p>\n Ukkini t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n 75 vuotta. Is\u00e4\u00e4ns\u00e4 h\u00e4n ei ehtinyt tutustua. Ukin is\u00e4 kuoli seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 \u2013 juuri ennen talvisodan p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4. Jatkosodasta Ukki muistaa sen, kuinka mummot painuivat pommisuojaan kattilat p\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Nuoren lesken asema ei ollut helppo, eik\u00e4 is\u00e4tt\u00f6m\u00e4n perheen taival ruusuinen. Ukin t\u00e4ti ja h\u00e4nen miehens\u00e4 auttoivat mink\u00e4 pystyiv\u00e4t. He yrittiv\u00e4t saada poikaa k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kouluja, mutta j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyys on aina kuulunut Ukin luonteeseen. Armeijassa Ukki vietti niin monta iltaa armeijan putkassa, ett\u00e4 ehti lukea Raamatun kannesta kanteen. Ukista tuli lopulta s\u00e4hk\u00f6asentaja kaupungille ja h\u00e4n oli asentamassa ensimm\u00e4isi\u00e4 Valoviikkoja Tampereelle.<\/p>\n Mustavalkoisessa kihlajaiskuvassa kaksi nuorta ja kaunista ihmist\u00e4. Toisen kasvoilla vakava ilme, toisen hymy ei ole muuttunut vuosikymmenien kuluessakaan. Taisimme olla viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Ukin ja Nummun h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4, kun Ukki totesi mieleenpainuvan koskettavasti, ett\u00e4 \u201dl\u00f6ysi onnensa pumpulilaarista\u201d. Mummu ja Ukki olivat samassa puuvillatehtaalla t\u00f6iss\u00e4 tutustuessaan.<\/p>\n Vakavampaan s\u00e4vyyn Ukki on pohtinut, ett\u00e4 tuo kohtaaminen pelasti h\u00e4net. Moni Ukin samanik\u00e4isist\u00e4 tutuista on jo aikap\u00e4ivi\u00e4 sitten nukkunut pois. Moni joi itsens\u00e4 hengilt\u00e4. Sodassa is\u00e4ns\u00e4 menett\u00e4neet pojat kantoivat kovaa taakkaa.<\/p>\n Ukille varmasti perhe, lapsenlapset, omakotitalo ja harrastukset ovat tuoneet el\u00e4m\u00e4\u00e4n mielt\u00e4. Ja varmasti my\u00f6s huolehtiminen Mummusta. Oikeastaan uskon, ett\u00e4 molempia pit\u00e4\u00e4 liikkeell\u00e4 huoli siit\u00e4, miten toinen oikein p\u00e4rj\u00e4isi yksin.<\/p>\n Vietimme Ukin 75-vuotissyntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4 perheen kesken viime sunnuntaina. Ukki kertoi \u0161akkikellosta, jonka oli saanut lahjaksi viisikymment\u00e4 vuotta sitten. Se oli ollut s\u00e4hk\u00f6laitoksen ruokatunneilla kovassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Viisikymment\u00e4 vuotta on puoli vuosisataa, mink\u00e4 Ukkikin n\u00e4ytti ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n. Aika kuluu nopeasti.<\/p>\n Serkun toinen lapsi sai nimekseen Martti, sama nimi kuin Ukilla. Lapsenlapsenlapsesta ja Ukista otettiin useampikin kuva syntym\u00e4p\u00e4ivill\u00e4. Suvun vanhin Martti, 75, ja nuorin, vasta nelj\u00e4 kuukautta.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Takana on ristiriitainen kes\u00e4 ja alkusyksy. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4inen ajatus on, ettei mik\u00e4\u00e4n ole viimeisen kolmen kuukauden aikana mennyt niin kuin suunnittelin. Jossakin tulevaisuudessa siint\u00e4\u00e4 joukko hyvi\u00e4 suunnitelmia, mutta t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4 on Read More …<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,3],"tags":[],"class_list":["post-434","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi","category-sormiharjoituksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/434","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=434"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/434\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=434"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=434"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=434"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}