{"id":475,"date":"2014-12-22T19:49:57","date_gmt":"2014-12-22T16:49:57","guid":{"rendered":"http:\/\/villehamalainen.fi\/vh\/?p=475"},"modified":"2014-12-22T19:49:57","modified_gmt":"2014-12-22T16:49:57","slug":"talvipaivanseisaus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/2014\/12\/22\/talvipaivanseisaus\/","title":{"rendered":"Talvip\u00e4iv\u00e4nseisaus"},"content":{"rendered":"

Tuli syksy ja tuli talvi, vaikkei syksyn talveksi vaihtumista huomannutkaan. Sellainen syksy, jona aurinko paistoi kuukaudessa alle kaksikymment\u00e4 tuntia. Tuli syksy, jona kymmenentuhatta merkki\u00e4 ei riitt\u00e4nyt ajatusten selvitt\u00e4miseen. Tulivat kiireet, velvollisuudet, stressi ja vatsanv\u00e4\u00e4nteet, pettymykset kun ei pystynyt kaikkeen mihin oli lupautunut.<\/p>\n

Tuli syksy, jona istuttiin p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen samassa seurassa lounaalla, keskusteltiin, heng\u00e4hdettiin ja jatkettiin ty\u00f6t\u00e4. Olin varma muutamasta asiasta, mutta kaikesta muusta ep\u00e4varma.<\/p>\n

Puhetta l\u00e4htemisest\u00e4. Sama tapahtui taas. J\u00e4lleen tajusin ik\u00e4v\u00f6iv\u00e4ni jo etuk\u00e4teen. Kun osaisi nauttia siit\u00e4, ett\u00e4 olemme t\u00e4ss\u00e4 kasvotusten. Kohta se ei en\u00e4\u00e4 ole arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4, eik\u00e4 edes mahdollista pitk\u00e4\u00e4n aikaan.<\/p>\n

Aarhus, Berliini, Kanada, Keski-Eurooppa, Helsinki. Ja miksi min\u00e4 olen aina sill\u00e4 puolella, joka j\u00e4\u00e4? En ole varma, enk\u00f6 halua vai enk\u00f6 uskalla l\u00e4hte\u00e4.<\/p>\n

***<\/p>\n

Pimeys laskeutuu usvaisten peltojen ylle junan kiit\u00e4ess\u00e4 tasaista tahtiaan. Turussa oli auringonlasku kauneimmillaan, Tampereelle saavuttaessa on jo y\u00f6. Takana on viikonloppu ja kirjamessut, j\u00e4lleenn\u00e4kemisen iloa tuttujen kirjallisuudenopiskelijoiden kanssa, jonkin verran olutta. Aamuaurinko tuntemattomalla mutta mukavan n\u00e4k\u00f6isell\u00e4 sis\u00e4pihalla, cappuccino Caf\u00e9 Artissa, johon rakastun joka kerta uudelleen.<\/p>\n

Kun hain opiskelemaan, pohdin pitk\u00e4\u00e4n Tampereen ja Turun v\u00e4lill\u00e4. Olin sin\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 tymp\u00e4\u00e4ntynyt tuttuun ja turvalliseen ja olin liian sidoksissa siihen l\u00e4hte\u00e4kseni muualle. K\u00e4vin parin kuukauden sis\u00e4\u00e4n Turussa kolme tai nelj\u00e4 kertaa. Kaunis ja uusi kaupunki, uudet ihmiset sek\u00e4 humanistinen ilmapiiri kiehtoivat. Kaupunki oli sopivan kokoinen, monu kaverini oli l\u00e4htenyt sinne lukion j\u00e4lkeen. Kahvilat, baarit ja kirjakaupat. Joka kerta astuessani junasta rautatieasemalla, hartioilta putosi muutama kilo.<\/p>\n

J\u00e4in Tampereelle.<\/p>\n

Helsinki lounasaikaan. Ihmiset pys\u00e4htyv\u00e4t lukemaan ravintoloiden lounaslistoja ikkunoista. Rakennustelineiden alle pujahtaessa sateenvarjot taitetaan rivakasti, kaikki samaan tehokkaaseen tahtiin.<\/p>\n

Kaisa-talon yliopiston p\u00e4\u00e4kirjastossa kaikuvat hiljaisuuden \u00e4\u00e4net, ysk\u00e4hdykset, niiskutukset, takit, askeleet. Silti hyllykilometrien katveessa, suurista ikkunoista avautuvaa n\u00e4kym\u00e4\u00e4 tuijotellessa on helpompi keskitty\u00e4 kuin Tampereen pieness\u00e4, tunkkaisessa yliopiston p\u00e4\u00e4kirjastossa. Joka ei ole auki lauantaisin. Jossa ei ole niit\u00e4 kirjoja, joita kaipaisi.<\/p>\n

Viimeisen parin vuoden ajan olen k\u00e4ynyt Helsingiss\u00e4 usein niin opiskelu-, huvittelu- kuin ty\u00f6ntekotarkoituksissa. Pid\u00e4n yliopiston ilmapiirist\u00e4. Pid\u00e4n kaupungilta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 kaupungista. Pid\u00e4n yll\u00e4tyksellisist\u00e4, kuka mist\u00e4kin kaupunkiin saapuneista ihmisist\u00e4.<\/p>\n

Omat akateemiset intentioni tuntuvat suuntautuvan jatkuvasti sellaisiin aiheisiin, joita voisi opiskella Helsingiss\u00e4 vaivattomammin. Jos hyvin k\u00e4y voin ensi syksyn\u00e4 syvent\u00e4\u00e4 omaa suhdettani Helsingin yliopistoon. Rehellisesti sanoen moni asia akateemisten pyrkimysteni kannalta olisi helpommin saavutettavissa siell\u00e4.<\/p>\n

Opiskelen edelleen Tampereella.<\/p>\n

***<\/p>\n

Harju kohoaa kahden j\u00e4rven v\u00e4liss\u00e4. Aikoinaan Tampere oli Suomen ensimm\u00e4inen teollisuuskaupunki, joka toi vaurautta koko maahan. Historiasta on j\u00e4ljell\u00e4 joukko uljaita punatiilisi\u00e4 tehdasrakennuksia, riitely\u00e4 tilojen nykyk\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja tarpeellisuudesta, pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n ilta, jona punaisten muistomerkki on kynttil\u00f6it\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 ja valkoisten vastaavalla vain muutama loistamassa.<\/p>\n

Bussit jyrisev\u00e4t mukulakivikadulla. Jossain on j\u00e4lleen pystytetty vaneriaidat ty\u00f6maan ymp\u00e4rille. Tampere ei taida tulla koskaan valmiiksi.<\/p>\n

Ukkini oli asentamassa ensimm\u00e4isi\u00e4 Valoviikkoja. Ukki t\u00e4ytti kuukausi sitten 75 vuotta. H\u00e4n\u2013 paljasjalkainen tamperelainen \u2013 on n\u00e4hnyt kaupungin kovin monenn\u00e4k\u00f6isen\u00e4. Ukki ja Mummu tapasivat ollessaan yht\u00e4 aikaa t\u00f6iss\u00e4 Lapinniemen tehtaalla. \u201dOnni l\u00f6ytyi pumpulilaarista.\u201d Ukin omien sanojen mukaan se pelasti h\u00e4net. Moni ik\u00e4toveri meni pullon per\u00e4ss\u00e4 hautaan.<\/p>\n

Miten monessa valossa Tampere onkaan Ukille n\u00e4ytt\u00e4ytynyt.<\/p>\n

H\u00e4meenkadulla on ruuhka vain kahdesti p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4: aamulla ja iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, kun ihmiset l\u00e4htev\u00e4t t\u00f6ihin ja palaavat sielt\u00e4. Ihmiset astuvat busseihin tasaisena virtana sanattomasta sopimuksesta, v\u00e4istelev\u00e4t, juoksevat, keksiv\u00e4t ett\u00e4 nyt on kiire. Katson H\u00e4meenkadun ihmisvilin\u00e4\u00e4 kahvilan ikkunasta. Valoviikkojen vanhat kuviot loistavat viimeist\u00e4 kertaa. Kuvassa on paljon tuttua, varmasti monelle ulkopaikkakuntalaisellekin.<\/p>\n

Itselleni t\u00e4m\u00e4 kaupunki on kuitenkin jotakin muuta. Minulle Tampere on se n\u00e4kym\u00e4, jota katson sillalta, josta n\u00e4kee kaupungin koko keskustan. Aamun lempe\u00e4ss\u00e4 valossa, p\u00e4iv\u00e4n poltteessa ja iltaisin pelkkin\u00e4 valopistein\u00e4. Lukemattomia m\u00e4\u00e4ri\u00e4 valopisteit\u00e4, mahdollisuuksia. Kauempana siint\u00e4\u00e4 l\u00e4hi\u00f6it\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 koteja ja kapakoita.<\/p>\n

Kaupunki on asettumisen topos. Kaupunkeihin on paettu ahdasmielisi\u00e4, nurkkakuntaisia ja sis\u00e4siittoisia ymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4. Niin erilaista ei olekaan, etteik\u00f6 kaupungissa voisi sulautua ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kaikupintaa. Kun kaikki ovat erilaisia, ei ole erilaisia.<\/p>\n

Jaakko Stenh\u00e4ll, Tampereen yhdyskuntalautakunnan varapuheenjohtaja ja vihre\u00e4 kansanedustajaehdokas, kirjoitti painavan blogitekstin \u201dMiksi rakennamme kaupunkeja \u2013 jotta el\u00e4m\u00e4 helpottaisi\u201d<\/a>. Stenh\u00e4ll ottaa esiin Yhdysvalloissa suosiota saaneen It gets better \u2013kampanjan, jossa rohkaistaan seksuaaliv\u00e4hemmist\u00f6ihin kuuluvia nuoria. Pienelt\u00e4 paikkakunnalta kotoisin oleva Stenh\u00e4ll kirjoittaa, ett\u00e4 sama p\u00e4tee osittain kaupunkiin: siell\u00e4 erilaiset ihmiset l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t helposti mieleisi\u00e4\u00e4n yhteis\u00f6j\u00e4 ja kanssak\u00e4yminen on vaivatonta.<\/p>\n

Politiikalla voidaan edist\u00e4\u00e4 tai vaikeuttaa t\u00e4t\u00e4. Kaupungit eiv\u00e4t ole vain kivisi\u00e4 taloja ja teit\u00e4, vaan mahdollisuuksia.<\/p>\n

J\u00e4t\u00e4n maailman murheet kiivetess\u00e4ni Pispalan harjulle. Seison kohdassa, josta n\u00e4en sek\u00e4 Pyh\u00e4j\u00e4rven ett\u00e4 N\u00e4sij\u00e4rven. En tunnista paikkoja samoiksi kuin puoli vuotta sitten. Silhuetit s\u00e4ilyv\u00e4t, mutta tarinan hahmot ovat moneen otteeseen vaihtuneet.<\/p>\n

***<\/p>\n

On vuoden pimein p\u00e4iv\u00e4. Valon aika on lyhimmill\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4ttym\u00e4ss\u00e4 on raskas vuosi, josta on j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 joulun pyh\u00e4t ja pari hassua v\u00e4lip\u00e4iv\u00e4\u00e4, jotka tied\u00e4n viett\u00e4v\u00e4ni unisessa horroksessa.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n syksyyn on mahtunut riitt\u00e4miin pieni\u00e4 vastoink\u00e4ymisi\u00e4, huolta ja murhetta. Kun tarpeeksi moni p\u00e4iv\u00e4 tuo tullessaan uusia ik\u00e4vi\u00e4 yll\u00e4tyksi\u00e4, pelk\u00e4\u00e4 aamulla noustessa jo sit\u00e4, mihin t\u00e4n\u00e4\u00e4n joutuu pettym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kullekin p\u00e4iv\u00e4lle riitt\u00e4v\u00e4t sen omat murheet. S\u00f8ren Kierkegaard kirjoitti aikanaan jonkinlaisen pienoisromaanin ja hartauskirjan sekoituksen Jeesuksen vertauksesta taivaan linnuista ja kedon kukista. Luettuani sen jaksoin hetken olla reipas, tosin korkeintaan ensimm\u00e4iseen vastoink\u00e4ymiseen asti.<\/p>\n

En jaksa juhlia uutta vuotta, sill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei muutu yhdess\u00e4 y\u00f6ss\u00e4. Itsekuri, ahkeruus, oma kasvu eiv\u00e4t ole kalenterivuoden tavoitteita. Ne rakentuvat pitk\u00e4j\u00e4nteiselle ty\u00f6lle, reflektoinnille ja ep\u00e4onnistumisille.<\/p>\n

Olisi j\u00e4rjenk\u00f6yh\u00e4\u00e4 sitoa oma kasvaminen vuosiluvun vaihtumiseen. Tavoitteita voi asettaa, mutta niit\u00e4kin omien voimavarojen pohjalta.<\/p>\n

\u201dSyksy tulee ja lehdet lakastuu. Sitten talvi ja alkaa pakastuu. Kev\u00e4t saapuu ja jengi rakastuu. Kes\u00e4 loppuu ja tuntuu ettei koskaan takas tuu.\u201d<\/p>\n

***<\/p>\n

Ja kaikki on kuitenkin hyvin.<\/p>\n

Kuulaat pakkasp\u00e4iv\u00e4t tulivat, kun niit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 osannut odottaa. Kun p\u00e4iv\u00e4t ovat lyhyit\u00e4, yritt\u00e4\u00e4 jokaisen auringons\u00e4teen ime\u00e4 itseens\u00e4. Viikot ovat kuluneet tiuhaan tahtiin, p\u00e4iv\u00e4t ovat lyhyit\u00e4 ja illat loputtoman pitki\u00e4. Huomenna on j\u00e4lleen aatonaatto. Joulu koittaa vuosi vuodelta nopeammin.<\/p>\n

Jouluna juhlitaan valoa. Keskell\u00e4 talvea on juhlittu sit\u00e4, miten valo voittaa pimeyden. Pitk\u00e4n kaamoksen j\u00e4lkeen koittaa kuitenkin kev\u00e4t. Marras vaihtuu hedelm\u00e4llisyyteen ja kasvuun.<\/p>\n

Sama valon sanoma laajemmassa merkityksess\u00e4 on my\u00f6s kristinuskon joulussa. Olen t\u00e4n\u00e4 talvena pohtinut, ett\u00e4 kertomus ihmisten keskuuteen syntyv\u00e4st\u00e4, viattomasta lapsesta, vapahtajasta on uskonnolliseksi kertomukseksi varsin lempe\u00e4. Mielest\u00e4ni sellaiselle voi hyvin uhrata ajatuksen tai pari vuoden pimeimp\u00e4n\u00e4 aikana. Jotain lohdullista tuossa tarinassa on, varsinkin kun maailma menee monella tapaa aina vain hullumpaan, kohtuuttomampaan ja sotaisampaan suuntaan.<\/p>\n

Joulun sanoman pohtiminen joulun sanoman pohtimisen vuoksi on v\u00e4h\u00e4n pliisua. T\u00e4n\u00e4 jouluna iloitsen itse eniten siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4en t\u00e4m\u00e4n parin viikon aikana monia rakkaita ihmisi\u00e4, jotka ovat l\u00e4hteneet kauas toisiin kaupunkeihin ja maihin opiskelun tai muun takia. Kun ensi vuosi on suurella todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 t\u00e4t\u00e4kin kiireisempi, tuntuu isovanhempien ja perheen kesken vietetty aattoilta siunaukselta.<\/p>\n

Joulu on yhteen kokoontumisen juhla. Lepoa, iloa, valoa.<\/p>\n

\"Pispalanharju\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tuli syksy ja tuli talvi, vaikkei syksyn talveksi vaihtumista huomannutkaan. Sellainen syksy, jona aurinko paistoi kuukaudessa alle kaksikymment\u00e4 tuntia. Tuli syksy, jona kymmenentuhatta merkki\u00e4 ei riitt\u00e4nyt ajatusten selvitt\u00e4miseen. Tulivat kiireet, Read More …<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":477,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,3],"tags":[],"class_list":["post-475","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi","category-sormiharjoituksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/475","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=475"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/475\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=475"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=475"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=475"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}