{"id":613,"date":"2016-06-19T17:43:46","date_gmt":"2016-06-19T14:43:46","guid":{"rendered":"http:\/\/villehamalainen.fi\/vh\/?p=613"},"modified":"2016-06-19T17:43:46","modified_gmt":"2016-06-19T14:43:46","slug":"yhdeksan-paivan-pakomatka","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/2016\/06\/19\/yhdeksan-paivan-pakomatka\/","title":{"rendered":"Yhdeks\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n pakomatka"},"content":{"rendered":"

\u201dKentt\u00e4 haluaa muuttaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4.\u201d \u2013Martin Glaz Serup<\/em><\/p>\n

Olin jo pitemm\u00e4n aikaa halunnut p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Tanskassa. Viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4 katselin useampaan otteeseen lentoja K\u00f6\u00f6penhaminaan, mutta milloin minulla olisi ollut aikaa, rahatilanne oli heikko ja milloin taas rahaa olisi ollutkin, aika meni muissa kiireiss\u00e4. Tanska j\u00e4i siis vuosi sitten kokematta. Kun harjoitteluni Nuoren Voiman Liitossa alkoi, tiesin ett\u00e4 muutaman vuoden kyteneest\u00e4 haaveesta tulisi totta.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 teksti on syntynyt pitkien ty\u00f6p\u00e4ivien j\u00e4lkeisin\u00e4 iltoina, muutamilla pitemmill\u00e4 bussimatkoilla ja viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 intialaisen ravintolan ikkunap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4. Tekstin pohjalta ei pid\u00e4 luulla, ett\u00e4 yhdeks\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kiertueella olisi ollut vain tunnelmointia ja kahviloissa istumista \u2013 sit\u00e4 se ei ollut. Viikko oli t\u00e4ysi\u00e4 ty\u00f6p\u00e4ivi\u00e4, v\u00e4lill\u00e4 itkunsekaista paniikkia ja tavattoman rankkaa mutta my\u00f6s antoisaa ty\u00f6t\u00e4, kirjallisuustapahtumien toteuttamista ilta toisensa per\u00e4\u00e4n ja monenlaisten ongelmien ratkomista yhdess\u00e4 loistavan ty\u00f6kaverini kanssa.<\/p>\n

Kokeellisen kirjallisuuden yst\u00e4v\u00e4n\u00e4 kiertue oli esiintyjilt\u00e4\u00e4n t\u00e4ysosuma ja tarjosi paljon tekij\u00f6it\u00e4, joihin tutustua. Kiertueen j\u00e4lkeen olen v\u00e4h\u00e4n vakuuttuneempi siit\u00e4, mist\u00e4 pid\u00e4n ja mit\u00e4 kirjallisuuden kent\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4 enemm\u00e4n ja mit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n. Se on kuitenkin oman kirjoituksensa aihe.<\/p>\n

Ennen Tanskaan saapumista vietimme p\u00e4iv\u00e4n Malm\u00f6ss\u00e4. P\u00e4iv\u00e4 kaupungissa oli kiireinen, enk\u00e4 ehtinyt kuin n\u00e4hd\u00e4 kaupungin vilaukselta, mutta en vierailla kiinnostavan n\u00e4k\u00f6isiss\u00e4 paikoissa. Malm\u00f6ss\u00e4 esiinnyimme \u00d6sterv\u00e4rns Antikvariat och Bokh\u00e4ndeliss\u00e4, mink\u00e4 kirjavalikoimaa kaikki mukana olleet kahdeksan kirjailijaa kiitteliv\u00e4t ja mik\u00e4 my\u00f6s omalla nopealla silm\u00e4yksell\u00e4 vaikutti hyvin kilpailukykyiselt\u00e4. Kirjakauppaa py\u00f6ritti joukko nuoria, jotka liittyiv\u00e4t my\u00f6s seuraamme, kun jatkoimme iltaa sopivan rosoisessa puolalaisessa ravintolassa.<\/p>\n

Istuin p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4, jossa suurin osa oli juuri paikallisia ja he vaihtoivat silloin t\u00e4ll\u00f6in keskustelun kielt\u00e4 ruotsiksi. Vaikka olen opiskellut ruotsia kymmenisen vuotta, keskusteluun osallistuminen olisi ollut haastavaa. Sen sijaan pystyin seuraamaan keskustelua varsin kohtalaisesti. Kun on p\u00e4iv\u00e4t pitk\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4nyt vastaillen kysymyksiin, puhuen englantia ja hoitaen milloin mit\u00e4kin kiireellist\u00e4 asiaa, oli omalla tavallaan nautinnollista vain kuunnella muiden keskustelua, kuvitella puheissa esiintyv\u00e4t ihmiset, historiat ja tarinoiden jatkot.<\/p>\n

Koska Malm\u00f6 j\u00e4i houkuttelemaan miellytt\u00e4vien ihmisten ja kiinnostavan taide-el\u00e4m\u00e4n puolesta, p\u00e4\u00e4tin ett\u00e4 tulen mahdollisimman pian vierailemaan kaupungissa uudestaan.<\/p>\n

Malm\u00f6ss\u00e4 vietetyn p\u00e4iv\u00e4n aikana olin jossain m\u00e4\u00e4rin unohtanut polttavan odotuksen Tanskaa kohtaan. Olin halunnut p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Tanskassa, sill\u00e4 olen omien tulevaisuudensuunnitelmieni kannalta halunnut kokeilla, voisiko maassa viihty\u00e4 jopa niin, ett\u00e4 siell\u00e4 voisi jokusen vuoden asua. Kuten aina, kun odottaa jotakin hartaasti, pettymisen riski on suuri. Oma mielikuva paikasta voi kasvaa niin rakkaaksi, ett\u00e4 todellisuus tuntuu pettymykselt\u00e4 ja liian v\u00e4h\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

Innostukseni Tanskaan p\u00e4\u00e4semisest\u00e4 on peruja yhdelt\u00e4 erityiselt\u00e4 ihmiselt\u00e4, kaksi sataa vuotta sitten K\u00f6\u00f6penhaminassa el\u00e4neelt\u00e4 S\u00f8ren Kierkegaardilta. Jos sanon, ett\u00e4 Kierkegaard on suosikkifilosofini, on ilmaisu paitsi lattea my\u00f6s virheellinen. Kierkegaard ei ole minulle oppi-is\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 h\u00e4nen lopputulemansa ole suinkaan sellaisia, mitk\u00e4 kaikki allekirjoittaisin. Mutta jos pit\u00e4\u00e4 ironiasta, huumorista, vaikeaselkoisuudesta, paradokseista ja tunteenpalosta, ei voi olla pit\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Kierkegaardista. Pid\u00e4n siit\u00e4, miten Kierkegaard koko ajan h\u00e4ilyy filosofian ja kaunokirjallisuuden v\u00e4lill\u00e4, yht\u00e4 voimakkaan teologin kuin runoilijan kutsumuksen ristivedossa. Ja pid\u00e4n erityisesti Kierkegaardin ironiasta.<\/p>\n

Tamperelaisella taiteilijaprofessori Risto Ahdilla on hyv\u00e4 opetus siit\u00e4, miten omat vanhempamme eiv\u00e4t tosiasiassa olekaan oikeat vanhempamme. Ahdin hieman provokatiivisen ja ilkikurisen v\u00e4itteen mukaan meid\u00e4n tulee etsi\u00e4 omat, oikeat vanhempamme kirjallisuudesta. Jossain vuosia, kymmeni\u00e4 tai satoja ennen meit\u00e4 on el\u00e4nyt joku, joka muistuttaa meit\u00e4 itsest\u00e4mme ja jonka tekstit tuntuvat v\u00e4lill\u00e4 aivan kuin omilta sanoiltamme.<\/p>\n

Minulle Kierkegaard on aina ollut tuollainen hahmo, jonka kirjoituksissa tunnistan paljon omaa ajatteluani \u2013 toisinaan sellaista, josta en pid\u00e4, mutta en p\u00e4\u00e4se eroon. Kierkegaardin ahdinkoon ja ankaruuteen itse\u00e4 kohtaan on helppo samastua.<\/p>\n

Viimeisen parin vuoden aikana Tanska on n\u00e4ytt\u00e4ytynyt kiinnostavana siell\u00e4 asuneiden yst\u00e4vien kertomusten ja kokemusten pohjalta. Jos joskus haluan paneutua kandidaatintutkielmaa enemm\u00e4n Kierkegaardin kaunokirjalliseen ja teologiseen tuotantoon, vaatii se tanskan kielen opiskelun ja todenn\u00e4k\u00f6isesti my\u00f6s kulttuuripiirin ammentamista paikanp\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Malm\u00f6st\u00e4 K\u00f6\u00f6penhaminaan ei aja kauaa, mutta me olimme matkalla aina \u00c5rhusiin asti. Juutinrauman sillalta It\u00e4meri n\u00e4ytt\u00e4ytyi autereisena, siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 saattoi erottaa laivan tai saaren. Horisonttia ei n\u00e4kynyt taivaan ja meren v\u00e4lill\u00e4 ja hetken ajan tuntui kuin olisimme olleet keskell\u00e4 tyhjyytt\u00e4. Loputtomat tiet, sillat ja \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4t meret saivat olon jokseenkin surumieliseksi.<\/p>\n

\u00c5rhus, kuten muutkin tanskalaiskaupungit joissa k\u00e4vimme, muistutti ilmapiirilt\u00e4\u00e4n ja arkkitehtuuriltaan enemm\u00e4n saksalaista hansakaupunkia kuin pohjoismaisia kaupunkeja. \u00c5rhusissa tapahtumamme oli viihtyis\u00e4ss\u00e4 baarin ja kirjakaupan yhdistelm\u00e4ss\u00e4, jonka perimm\u00e4isest\u00e4 kulmasta l\u00f6ytyi my\u00f6s laadukas viinikauppa.<\/p>\n

Olin saanut yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4ni, joka on aiemmin asunut kaupungissa, muutaman suosituksen baarien ja kahviloiden suhteen. \u00c5rhusiin saapuessa kiertuetta oli takana jo seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Kun on l\u00e4hes koko vuorokauden tavoitettavissa, omaa aikaa ja kaupungin n\u00e4kemist\u00e4 osaa arvostaa. Siksi l\u00e4hdin viel\u00e4 illalla itsekseni yhdelle oluelle hienoisesta v\u00e4symyksen tunteesta huolimatta. Kaksi yst\u00e4v\u00e4ni suosittelemista baareista sijaitsi aivan l\u00e4hekk\u00e4in. Ensimm\u00e4inen n\u00e4ytti laadukkaalta ja kiinnostavalta olutpaikalta, mutta tuntui ehk\u00e4 liiankin hifistelev\u00e4lt\u00e4 sen hetkiseen tunnetilaan, joten jatkoin toiseen paikkaan.<\/p>\n

Baari osoittautui viihtyis\u00e4ksi. Olutvalikoima oli hyv\u00e4 ja hinnat kohtuulliset. Sis\u00e4ll\u00e4 sai polttaa \u2013 asia, mit\u00e4 en heti oivaltanut, kun yst\u00e4v\u00e4 kuvasi baaria savuiseksi. Torstai-iltana baarit olivat j\u00e4rjest\u00e4\u00e4n auki kahteen asti ja kaduilla kulki iloisten ja juopuneiden nuorten kova\u00e4\u00e4nisi\u00e4 joukkoja.<\/p>\n

Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4velin sateen halki samoja katuja syrj\u00e4iseen kahvilaan. Kahvilan ty\u00f6ntekij\u00e4 myi minulle tomaattikeittoa, vaikka lounasajan alkuun oli viel\u00e4 puolisen tuntia. P\u00f6yt\u00e4\u00e4n kannettiin uunituoretta leip\u00e4\u00e4. Paluumatkalla hotellille en voinut v\u00e4ltty\u00e4 silt\u00e4, miten joka kadunkulmassa oli viihtyis\u00e4n n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 kahviloita.<\/p>\n

Kun saavuimme K\u00f6\u00f6penhaminaan lauantaina, kiertuetta oli takana jo runsas viikko. K\u00e4velimme N\u00f8rrebron metroasemalta kohti tapahtumapaikkaa kymmenen hengen joukolla, olin n\u00e4lk\u00e4inen ja yritin v\u00e4istell\u00e4 vastaantulevia ihmisi\u00e4. Oltuamme puolitoista p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ihastuttavassa \u00c5rhusissa ja yhden p\u00e4iv\u00e4n aivan liian pieness\u00e4 Odensessa, K\u00f6\u00f6penhaminan v\u00e4enpaljous, liikennevirrat ja t\u00f6yke\u00e4sti p\u00e4in k\u00e4velev\u00e4t ihmiset tuntuivat rasittavilta. K\u00f6\u00f6penhaminassa oli j\u00e4lleen suuren kaupungin tuntua, likaiset kadut, kerj\u00e4l\u00e4isi\u00e4, paljon ihmisi\u00e4.<\/p>\n

Viikon viimeinen tapahtumamme oli pieness\u00e4 kirjakaupassa nimelt\u00e4 ark books. Pitk\u00e4n viikon p\u00e4\u00e4tteeksi oli ilahduttavaa n\u00e4hd\u00e4, miten kirjakauppa t\u00e4yttyi yleis\u00f6st\u00e4, osa seisoi oven raossa. Yleis\u00f6 luki handoutien tekstej\u00e4 keskittyneesti ja seurasi esityksi\u00e4. Tunnelma oli intiimi, mihin sopi erinomaisesti se, ett\u00e4 kaksi kirjailijoista kokeili jotain aivan erilaista kuin mit\u00e4 aiemmat esitykset, jotka olimme n\u00e4hneet, olivat olleet.<\/p>\n

Illalla p\u00e4\u00e4dyimme budjettiratkaisuun ja k\u00e4vimme yhdess\u00e4 ty\u00f6kaverini ja yhden kirjailijoista (joka oli useana iltana istunut kanssamme pidemp\u00e4\u00e4n) kanssa ostamassa kaupasta pari pulloa viini\u00e4, juustoa ja leip\u00e4\u00e4 ja menimme istumaan j\u00e4rven rantaan, sillan kupeeseen. Ty\u00f6mme oli suurimmalta osin ohi, pystyimme lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja nauttimaan kiireett\u00f6myydest\u00e4 hetken.<\/p>\n

Ilta pimeni. L\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 n\u00e4kyi edelleen istuvan samat kolme pient\u00e4 seuruetta, jotka olivat istuneet siell\u00e4 koko illan kylm\u00e4st\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4n sateisesta s\u00e4\u00e4st\u00e4 huolimatta. Katselin j\u00e4rve\u00e4, joka muuttui tummemmaksi sit\u00e4 mukaa, kun ilta pimeni ja j\u00e4rven toisella puolella n\u00e4kyvi\u00e4 mainosvaloja, jotka loistivat yht\u00e4 kirkkaasti koko ajan.<\/p>\n

Vaikka en ollut koskaan aiemmin istunut iltaa K\u00f6\u00f6penhaminassa, pimenev\u00e4ss\u00e4 illassa, kosteassa nurmikossa, tavaroiden ker\u00e4ilyss\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ja kipeiss\u00e4 raajoissa pitk\u00e4n istumisen j\u00e4lkeen noustessa on jotain universaalia. Lukuisat puistot, kaupungit, illat ja kes\u00e4t. Jollain oudolla tapaa se toi my\u00f6s mieleen kotiinpaluun, ehk\u00e4 ensimm\u00e4isen kerran koko reissun aikana. Olin aiemmin onnistunut torjumaan ajatuksen, oikeastaan viimeist\u00e4 bussiajoa Odensesta K\u00f6\u00f6penhaminaan lukuun ottamatta.<\/p>\n

Omakin seurueeni l\u00e4hti hiljalleen nukkumaan. Olimme sopineet alustavasti, ett\u00e4 voisimme menn\u00e4 oluelle K\u00f6\u00f6penhaminassa asuvan kirjailijan kanssa, johon olin tutustunut kiertueen ensimm\u00e4isell\u00e4 viikolla. Viestitelty\u00e4mme h\u00e4n kuitenkin kertoi olevansa kotona pihalla juomassa viski\u00e4 nuotion \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja ehdotti, ett\u00e4 voisin liitty\u00e4 seuraan. K\u00e4velin puolisen tuntia, ensin joen rantaa, sen j\u00e4lkeen Vesterbron l\u00e4pi, joka osoittautui todella eloisaksi paikaksi.<\/p>\n

Tapasin kirjailijan vaimon ja pojan, joiden kanssa keskustelu sujui vaivattomasti. Kirjailijan vaimo ty\u00f6skenteli toimittajana Tanskan yleisradiossa ja h\u00e4nell\u00e4 oli ty\u00f6ns\u00e4 puolesta kontakteja my\u00f6s Suomeen. Vajaat pari tuntia ulkona istuskeltuamme kiitin perhett\u00e4 vieraanvaraisuudesta ja k\u00e4velin l\u00e4heiselle metroasemalle. K\u00f6\u00f6penhaminan halki kulkiessa Tommy Lindgren Metropoliksen sanat sinisest\u00e4 kaupungista osuivat yksiin kokemuksen kanssa. Kaikki kohtaamiset, pitk\u00e4t bussimatkat ja uudet kaupungit saivat kerta toisensa j\u00e4lkeen oudon tunteikkaaksi.<\/p>\n

K\u00f6\u00f6penhaminassa oli sunnuntaina maraton. Hotellin aamupalalle virtasi reippaan ja energisen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 ihmisi\u00e4, mik\u00e4 oli jokseenkin uuvuttavaa, kun itse oli v\u00e4synyt univajeesta, joka p\u00e4iv\u00e4 uusien kaupunkien kiert\u00e4misest\u00e4, kiireest\u00e4, muovisista hotelleista, liian v\u00e4h\u00e4st\u00e4 sy\u00f6misest\u00e4 ja muutamien iltojen runsaasta juomisesta. Kaupungissa suurimmat kadut oli suljettu ja huomasin koko ajan olevani ylitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 juoksurataa.<\/p>\n

Hylk\u00e4sin suunnitelmat museoissa vierailuista ja p\u00e4\u00e4tin vain k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n lev\u00e4ten, k\u00e4vellen hieman kaupungilla ja etsi\u00e4 mukavan ruokapaikan ja ehk\u00e4 sen j\u00e4lkeen kahvilan, jossa kirjoittaa.<\/p>\n

Pitk\u00e4n k\u00e4velyn p\u00e4\u00e4tteeksi ja oltuani hetken liikaa turistien kansoittamalla alueella l\u00f6ysin houkuttelevan n\u00e4k\u00f6isen intialaisen ravintolan. Ruoka oli hyv\u00e4\u00e4 ja t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4, sis\u00e4ll\u00e4 oli tyhj\u00e4\u00e4 ja kaikki ikkunat olivat auki, mik\u00e4 teki sis\u00e4ll\u00e4 istumisesta helteisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hyv\u00e4n vaihtoehdon. Alkuper\u00e4inen aikeeni oli vain sy\u00f6d\u00e4 ja jatkaa matkaa, mutta paikan miellytt\u00e4vyys, harvinaisen hyv\u00e4 soittolista (Simon & Garfunkelia, folkia, David Bowieta), jonka mukana tarjoilija lauloi silloin t\u00e4ll\u00f6in puoli\u00e4\u00e4neen, saivat minut j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pitemm\u00e4ksi aikaa.<\/p>\n

Ikkunan takana j\u00e4rjestyksenvalvoja ohjasi autoja ohi maratoonareiden, jatkuvasti sama vakava ilme kasvoillaan. Istuessani lounaalla maraton oli jo ohi. Ikkunan ulkopuolella vaihdettiin ensimm\u00e4iset halaukset ja onnittelut maaliin p\u00e4\u00e4sseille. Viimeisille juoksijoille rinnalla kulki aina hetken aikaa j\u00e4rjestyksenvalvoja, joka h\u00e4tyytteli autoja pois.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 oli ensimm\u00e4inen matkani Tanskaan. Se ei taatusti ollut viimeinen, mutta varmasti lyhin mit\u00e4 tulen sinne tekem\u00e4\u00e4n. Siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 viikon ajan sai tehd\u00e4 t\u00e4ysi\u00e4 kellonymp\u00e4ryksi\u00e4 t\u00f6it\u00e4, oli kiirett\u00e4 ja haasteita, tunsin itseni onnellisemmaksi kuin viimeisen vuoden aikana.<\/p>\n

Voi hyvin olla, ett\u00e4 kyse on vain siit\u00e4, ett\u00e4 matkalla ollessa ei ole sidoksissa omaan arkeensa. Varmaankin arki, kiireet ja haasteet ovat aivan yht\u00e4 puuduttavia ja ahdistavia. Uutuudenvieh\u00e4tyst\u00e4 ja seikkailua kest\u00e4\u00e4 vain hetken.\u00a0Kuitenkin harvat asiat muuttuvat, vaikka itse vaihtaisi maisemaa. Omia pelkoja, traumoja ja pettymyksi\u00e4 kantaa kaikkialle mukanaan.<\/p>\n

Toisaalta konkreettisen et\u00e4isyyden ottaminen auttaa suhtautumaan asioihin eri tavalla. Niist\u00e4 tulee v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rkeit\u00e4 tai merkityksellisi\u00e4. On suorastaan huumaavaa, miten muutaman sadan\u00a0kilometrin v\u00e4limatka saa kaiken tuntumaan yhdentekev\u00e4lt\u00e4 ja vieraalta. Sellaista irrottautumisen tunnetta haluaisin kokea reilua viikkoa pitemp\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Viimeinen ilta K\u00f6\u00f6penhaminassa.<\/figcaption><\/figure>\n

Matkan j\u00e4lkeinen viikko t\u00f6iss\u00e4 toimistolla oli kiireinen ja raskas. Kun yrit\u00e4n viimeistell\u00e4 t\u00e4t\u00e4 teksti\u00e4 \u2013 Tampereella omassa olohuoneessa, kahvilassa Kalliossa tai linja-autossa kahden kaupungin v\u00e4lill\u00e4 \u2013 on tavattoman vaikea tavoittaa niit\u00e4 varmoja suunnitelmia, suuria p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 el\u00e4m\u00e4n muuttamisesta ja uusista aluista, joita k\u00e4vin l\u00e4pi Tanskassa ollessani. Paluu arkeen oli sit\u00e4 kirjaimellisesti: kuluneen nelj\u00e4n viikon aikana olen viikko toisensa j\u00e4lkeen tajunnut, mit\u00e4 pyristelin pakoon ja mik\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4\u00e4 mielen maassa.<\/p>\n

\"\"<\/a>
\nOlen kev\u00e4\u00e4n mittaan tullut monesti siihen lopputulokseen, ett\u00e4 olen hyv\u00e4 aloittamaan asioita mutta huono viem\u00e4\u00e4n niit\u00e4 loppuun. Innostun helposti, teen t\u00e4ysk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 ja kyll\u00e4stytty\u00e4ni vaihdan taas suuntaa. Kun tuntuu koko ajan mielitekoineen poukkoilevan, on v\u00e4lill\u00e4 vaikea n\u00e4hd\u00e4, mitk\u00e4 muutokset ovat kasvua ja mitk\u00e4 uudet alut todellisia taitekohtia. Varmuudella niit\u00e4 ei voi n\u00e4hd\u00e4 kuin ehk\u00e4 j\u00e4lkik\u00e4teen. T\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4n oppien ja uusien ideoiden kehittyminen muiksikin kuin haaveiksi vaatii varmasti viel\u00e4 paljon reflektointia, vanhasta luopumista ja rohkeutta, ehk\u00e4 my\u00f6s hieman armoa itse\u00e4 kohtaan. En kuitenkaan usko, ett\u00e4 viel\u00e4 muotoutumattomatkaan ideat menisiv\u00e4t t\u00e4ysin hukkaan.<\/p>\n

Toinen t\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4n oppi on ollut se, ett\u00e4 suhteeni kirjoittamiseen on muuttunut. Englannin kielen write down<\/em> on osuva: kirjoittamalla asioita saadaan asetettua alas, tarkasteltavaksi ja ruodittavaksi. Suomen kielen kirjoittaa yl\u00f6s tai kirjoittaa muistiin muistuttavat enemm\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 kirjoittaminen on nopeaa j\u00e4ljent\u00e4mist\u00e4. Minulle kirjoittaminen on ajattelua, se on k\u00e4sitysten muodostamista. Kirjoittaminen on prosessinomaista, alati liikkeess\u00e4 olevaa ja siihen liittyy pakonomainen keskenj\u00e4\u00e4misen pelko ja nautinto.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a>
\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201dKentt\u00e4 haluaa muuttaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4.\u201d \u2013Martin Glaz Serup Olin jo pitemm\u00e4n aikaa halunnut p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Tanskassa. Viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4 katselin useampaan otteeseen lentoja K\u00f6\u00f6penhaminaan, mutta milloin minulla olisi ollut aikaa, rahatilanne oli Read More …<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":620,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,3],"tags":[],"class_list":["post-613","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi","category-sormiharjoituksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/613","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=613"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/613\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=613"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=613"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=613"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}