{"id":625,"date":"2016-08-14T15:04:45","date_gmt":"2016-08-14T12:04:45","guid":{"rendered":"http:\/\/villehamalainen.fi\/vh\/?p=625"},"modified":"2016-08-14T15:04:45","modified_gmt":"2016-08-14T12:04:45","slug":"elokuu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/2016\/08\/14\/elokuu\/","title":{"rendered":"Elokuu"},"content":{"rendered":"

Pitk\u00e4n mummulassa vietetyn illan p\u00e4\u00e4tteeksi k\u00e4ymme Ukin kanssa Lahdesj\u00e4rvess\u00e4 uimassa. Kello tulee yhdeks\u00e4n, parkkipaikalla autot ovat v\u00e4hentyneet. Ukki kertoo niit\u00e4 viel\u00e4 edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olleen pitkin rannalle johtavaa tiet\u00e4, parkkeerattuna tuolle puolelle ja tuonnekin.<\/p>\n

Uidessa katselen Ukin vedest\u00e4 nousevaa p\u00e4\u00e4t\u00e4. Lyhyeksi ajettu tukka, ky\u00f6mynen\u00e4, silmiin paistavasta auringosta siristelev\u00e4ksi ja v\u00e4h\u00e4n nyre\u00e4ksi muuttunut ilme. Vedest\u00e4 heijastuva valo l\u00e4ikehtii Ukin kasvoilla ja takana siint\u00e4v\u00e4t vastarannan mets\u00e4t. Mieleeni tulee se, miten olen t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rvess\u00e4 Ukin opissa opetellut uimaan. Aluksi koiraa, sitten k\u00e4si\u00e4 laajalle kaarelle levitt\u00e4en, jalkojen liikkeit\u00e4 uusiksi opetellen, selk\u00e4\u00e4 monen hankalan yrityksen j\u00e4lkeen, jopa sukeltamaan, vaikka p\u00e4\u00e4n veden alle laittaminen on minusta aina tuntunut vastenmieliselt\u00e4.<\/p>\n

Muistan sen, miten monena kes\u00e4n\u00e4 v\u00e4rj\u00f6ttelin rannalla kun en alipainoisena pikku poikana tarjennut vedest\u00e4 noustua istua rannalla, vaan halusin heti pukea p\u00e4\u00e4lle ja l\u00e4hte\u00e4 kotiin, vaikka muut olisivat viel\u00e4 vedess\u00e4 ja rannalla viihtyneet. Muistan sen ensimm\u00e4isen kes\u00e4n, jona olin sel\u00e4tt\u00e4nyt muutaman pahimman allergian, saanut v\u00e4h\u00e4n painoa ja miten tykk\u00e4sink\u00e4\u00e4n istua rannalla, miten tuuli ei puhaltanut kuin l\u00e4pi ja miten iloiseksi se teki \u00c4idin ja Mummun.<\/p>\n

Kun puen vaatteita p\u00e4\u00e4lle, Ukki seisoo takanani jo vaatteet p\u00e4\u00e4lle pukeneena ja toteaa:<\/p>\n

\u201dAjatella, kolmen vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4yt\u00e4n kahdeksankymment\u00e4. Ei sit\u00e4 meinaa mill\u00e4\u00e4n uskoa.\u201d<\/p>\n

Olen juuri laittamassa\u00a0kenk\u00e4\u00e4 jalkaan ja yrit\u00e4n kumarasta vastata jotain Ukille, joka on jo jatkanut jutustelua. Mit\u00e4 haluaisin sanoa on se, miten monet kerrat olen pohtinut isovanhempieni ik\u00e4\u00e4, tullut hieman surumieliseksi ja ep\u00e4varmaksi n\u00e4hdess\u00e4ni heid\u00e4n vuosi vuodelta vanhenevan ja miten entist\u00e4kin t\u00e4rke\u00e4mmiksi\u00a0he ovat minulle tulleet\u00a0vuosi vuodelta.<\/p>\n

Kun alkuillasta istumme pihap\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4, Mummu sanoo, miten heille tulee kohta viisikymment\u00e4 vuotta t\u00e4yteen t\u00e4ss\u00e4 talossa. H\u00e4n kertaa kaikki kadunnimet, joilla he ovat aiemmin asuneet. Niit\u00e4 on nelj\u00e4. T\u00e4m\u00e4 pieni omakotitalo, jossa on pieni ullakkomainen yl\u00e4kerta ja alhaalla kellari, jossa olevaan\u00a0saunaan on kuljettava ulkokautta, on viides ja pitk\u00e4aikaisin. Se on ollut yhden pieneen perheen koti, mummula viidelle lapsenlapselle ja kahtena viimeisen\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 nurmikolla ovat taaperok\u00e4rryj\u00e4 ty\u00f6nnelleet jo tuonkin sukupolven ensimm\u00e4iset lapset.<\/p>\n

Korkeat portaat vintille, mummulan tietty tuoksu, v\u00e4rit, kahden kellon tikitys kilpaa olohuoneessa, keitti\u00f6n p\u00f6yt\u00e4liina, josta Mummu muistaa sanoa, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ei haittaa vaikka jotain t\u00e4h\u00e4n v\u00e4h\u00e4n lautaselta putoaisikin kun on niin kirjava, kes\u00e4ll\u00e4 talon sein\u00e4\u00e4n nostettava tikkataulu, tiilist\u00e4 kasattu grilli, jonka Ukki on juuri uusinut, kukkapenkki, jonka reunassa\u00a0viel\u00e4 jokunen\u00a0kes\u00e4 sitten kasvoi suuri ja komea kataja.<\/p>\n

Samat asiat, joiden kanssa olen kasvanut ja jotka ovat tuntuneet arkip\u00e4iv\u00e4isen tutuilta viimeiset 24 vuotta, ovat alkaneet hiljalleen tuntumaan nostalgisilta. Sit\u00e4 mukaa, kun ainakin osin itseni tielle kasaamat\u00a0esteet, velvollisuudet ja kiireet ovat tehneet vierailuista harvempia ja kun el\u00e4m\u00e4 on vienyt puoliksi asumaan toiseen kaupunkiin.<\/p>\n

Ukin kysymys, milloin menen seuraavan kerran Helsinkiin. Korttipelin keskell\u00e4 esille nostetut eukalyptuspastillit.<\/p>\n

***<\/p>\n

Alkukes\u00e4n vietin synkiss\u00e4 merkeiss\u00e4. Kev\u00e4t ja harjoittelu olivat olleet opettavaista aikaa, mutta kes\u00e4\u00e4n oli j\u00e4\u00e4nyt paljon r\u00e4stihommia. Vaikka harjoittelu oli antanut paljon, tuleva syksy tuntui ahdistavalta jo hyviss\u00e4 ajoin. Tiesin, ett\u00e4 edess\u00e4 olisi paluu vanhaan \u2013 siihen mit\u00e4 tavallaan olin ilomielin paennut pitkiin ty\u00f6p\u00e4iviin ja toisenlaisiin hommiin kolmeksi kuukaudeksi.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4t kuluivat saavuttamatta oikein mit\u00e4\u00e4n, edist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 r\u00e4stihommia kovinkaan ahkerasti ja p\u00e4\u00e4osin yksin. Kes\u00e4t ovat juuri jatkuvan yksin\u00e4isyyden, pit\u00e4isi-tilassa vellomisen ja kasautuvien r\u00e4stit\u00f6iden takia olleet minulle vaikeaa aikaa.<\/p>\n

Pohdin vanhenemista. Tuntuu kuin vuosi vuodelta eteen kasautuisi vain enemm\u00e4n huolia ja murheita, rahanpuutetta, hyl\u00e4tyksi tulemisen pelkoa, huolta siit\u00e4, py\u00f6rit\u00e4nk\u00f6 samoja keloja viel\u00e4 viiden tai kymmenen vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4. Kun ymp\u00e4rill\u00e4 yst\u00e4vien tai sukulaisten el\u00e4m\u00e4 kulkee suotuisia latuja, tunnun itse joka kev\u00e4t aloittavan itseni etsimisen uudestaan. Jokaisen vuoden j\u00e4lkeen voin todeta sen olleen opettavainen, mutta en ole varma, opinko koskaan mit\u00e4\u00e4n. Yksi Tommy Lindgrenin kappaleista alkaa sanoilla: \u201dKaikki mun yst\u00e4vist\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyy ja mulla huolet.\u201d\u00a0Samaan tapaan olen ajatellut toisinaan omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni.<\/p>\n

Pohdin sit\u00e4, miten aloittaisin syksyll\u00e4 viidennen vuoden yliopistossa. Oikeastaan vain puolitoista ensimm\u00e4ist\u00e4 opiskeluvuottani ovat sujuneet ahkerasti ja tuntuneet palkitsevilta. Sen j\u00e4lkeen olen tehnyt valintoja, jotka ovat yksinkertaisesti sy\u00f6neet opiskelulta aikaa. Niiden my\u00f6t\u00e4 olen oppinut paljon, mutta toisaalta olisin useaan otteeseen halunnut panostaa opiskeluun enemm\u00e4n niin m\u00e4\u00e4r\u00e4llisesti kuin laadullisesti.<\/p>\n

Viime syksyn\u00e4 aloitin toiset opinnot my\u00f6s Helsingin yliopistossa. Teologia on tuntunut hyv\u00e4lt\u00e4 ja itselle sopivalta valinnalta ja ala sellaiselta, jossa riitt\u00e4\u00e4 tutustuttavaa ja josta voin oman paikkani l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Viime lukuvuodella opiskeluni Helsingiss\u00e4 j\u00e4i kuitenkin todella vaillinaiseksi. Sen my\u00f6t\u00e4 olen tullut varmemmaksi sen suhteen, ett\u00e4 ensi vuoden keskityn t\u00e4yspainoisesti opintoihini ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa sitten fuksivuoden.<\/p>\n

***<\/p>\n

M\u00e4nt\u00e4ss\u00e4 viihtyis\u00e4n lounasravintolan pihap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 keskustelimme koulutuspolitiikasta, virkamiesten mielest\u00e4 tehottomien alojen alasajosta, mets\u00e4yliopistoista, sivistyksen kuihtumisesta, hetkellisest\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4misen vimmasta ja rahassa mittaamattomien asioiden katoamisesta. Puhuimme siit\u00e4, miten akateeminen maailma el\u00e4\u00e4 ja hengitt\u00e4\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 opiskelijat voivat etsi\u00e4 omaa juttuaan ja koluta harhapolkuja, joista jotkut osoittautuvat hedelm\u00e4llisemmiksi mutta jokainen kuitenkin jotakin tarjoavaksi ja kasvattavaksi.<\/p>\n

Nykyhallituksen koulutuspolitiikka on kaukana tiedemaailman arjesta. Siell\u00e4 ei ymm\u00e4rret\u00e4, miten intohimo jotakin tutkimuskysymyst\u00e4 tai alaa kohtaan kehittyy: kokeilemisen, yhden aiheen l\u00f6yt\u00e4misen ja sen unohtamisen, harhapolkujen ja varmuuden kasvamisen my\u00f6t\u00e4. Tavoittelemalla nopeampia valmistumisaikoja hallitus yritt\u00e4\u00e4 karsia kaikki kokeilut ja haahuilut opiskelusta \u2013 mutta samalla se karsii sen, mik\u00e4 tekee ihmisist\u00e4 tieteentekij\u00f6it\u00e4. Kukaan ei yliopistoon tullessaan tied\u00e4 varmaksi, mit\u00e4 haluaa tutkia, mihin paradigmaan tutustua ja sitoutua. N\u00e4m\u00e4 asiat tulevat selvemmiksi ajan my\u00f6t\u00e4. Hallitus voi pakottaa yliopistoista ulos nopeasti maisterin paperit saaneita opiskelijoita, mutta tuosta joukosta ei saada huippututkijoita eik\u00e4 tieteen uranuurtajia.<\/p>\n

Toinen seikka, mink\u00e4 hallitus tekee tyystin v\u00e4\u00e4rin, on yliopistojen autonomiaan puuttuminen ja OKM:n paineet koulutusalojen keskitt\u00e4miseksi.<\/p>\n

Suomi on pieni maa ja hallinnollisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta voi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kummalliselta, ett\u00e4 kirjallisuustiedett\u00e4 opetetaan kuudessa yliopistossa. Tai filosofiaa. Tai ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkokoisessa maassa on kaksi yliopistotason n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n akateemista koulutuskeskusta.<\/p>\n

Kyse on kuitenkin siit\u00e4, ett\u00e4 jokaisessa eri yliopistossa on oma paradigmansa tuon oppiaineen opettamiseksi. Jokaiseen niist\u00e4 on keskittynyt huippuosaamista tiettyjen kysymysten ymp\u00e4rille. Tampereen yliopiston kirjallisuustieteilij\u00e4t ovat kansainv\u00e4lisesti kovatasoisia narratologian tutkijoita.<\/p>\n

Pieni maa ei lopulta el\u00e4 yhdest\u00e4 tehokkaasta koulutusohjelmasta, vaan monista eri paradigmoista. Vain sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 eri puolilla Suomea on moni\u00e4\u00e4nist\u00e4 tutkimusta, synnytet\u00e4\u00e4n keskustelua kotimaisella tiedekent\u00e4ll\u00e4. Ja tuosta kotimaisesta keskustelusta syntyy kansainv\u00e4liset artikkelit, konferenssiesitelm\u00e4t ja v\u00e4it\u00f6skirjat, jotka edustavat Suomen akateemista huippua maailmalla.<\/p>\n

Eik\u00e4 kyse ole vain huippututkijoiden tuottamisesta tai tiet\u00e4myksen kasvattamisesta, vaan yhteis\u00f6st\u00e4. Kun opiskelijat alkavat paremmin hahmottaa, mik\u00e4 heit\u00e4 kiinnostaa, he l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t yliopistomaailmasta tutkijoita, professoreita ja lehtoreita, jotka pystyv\u00e4t auttamaan tutustumaan heit\u00e4 kiinnostaviin tutkimuskysymyksiin ja kasvamaan uuden tiedon ja n\u00e4kemysten tuottajiksi. Osa opiskelijoista jopa vaihtaa yliopistoa siin\u00e4 kohtaa, kun tajuaa, ettei omassa yliopistossa ole henkil\u00f6kunnassa riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tuntemusta jostakin tutkimusperinteest\u00e4.<\/p>\n

Jos Suomessa olisi vain yksi kirjallisuudentutkimusta tarjoava yliopisto, ei sinne mill\u00e4\u00e4n saataisi kaikkea lajituntemusta, retoriikantutkimusta, narratologiaa, kokeellista kirjallisuutta, spekulatiivista fiktiota ja peliteorian tuntemusta, joka nyt on eri painotuksin ripoteltu ymp\u00e4ri Suomea. Opiskelijat suoraan sanottuna j\u00e4isiv\u00e4t heitteille.<\/p>\n

Kun yliopistot erottuvat toisistaan ja paneutuvat tiettyihin tutkimuskysymyksiin, niihin alkaa muodostua yhteis\u00f6j\u00e4. Tutkijoita ja opettajia yhdist\u00e4\u00e4 jokin ja opettaessaan ja ohjatessaan he viev\u00e4t saman palon my\u00f6s opiskelijoihin. Eik\u00e4 kaikki ole vain akateemista opinn\u00e4ytet\u00f6iden parissa puuhastelua. Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 juuri kirjallisuustieteilij\u00f6iden yhteis\u00f6st\u00e4 syntyy uutta runoutta ja tasokkaita artikkeleita alan lehtiin. Kyse ei ole vain siit\u00e4, ett\u00e4 opettaja ohjaa opiskelijaa, vaan opiskelijat l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t hengenheimolaisia, jotka ovat enemm\u00e4nkin tuutoreita tai suunnann\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4. Syntyy yhteys, joka ei katso kellokortin leimaamista, vaan vaatii luottamusta ja sitoutumista, tarjoaa onnistumisen kokemuksia kummallekin osapuolelle.<\/p>\n

***<\/p>\n

\"\"<\/a>
\nMaailmaa avartava dokumentti kuuhanhista, mieskertojan murea skottiaksentti. Rakennustelineet kootaan ja puretaan, meri seisoo sein\u00e4n\u00e4 taustalla, laiva kulkee valkokankaan halki. Forssa-ilmi\u00f6.<\/p>\n

K\u00e4velyretki omakotitaloalueelle. Vanha loisto ja kukoistus on rapissut. Tehdas ei en\u00e4\u00e4 ty\u00f6llist\u00e4 koko kaupunkia, nuoret muuttavat pois. Kauppaketjut rakentavat uusia peltihalleja parkkipaikkoineen kuin velvollisuudentunnosta. Kun marketista saa kaiken, ei tarvita l\u00e4hikauppaa mummoille eik\u00e4 maidon myynnill\u00e4 iltayhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen pid\u00e4 puotia kannattavasti. J\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4v\u00e4t tyhj\u00e4t n\u00e4yteikkunat ja liiketilat, autioituvat kadut ja ep\u00e4toivoinen odotus, ett\u00e4 maailma palaisi pari lehte\u00e4 taaksep\u00e4in.<\/p>\n

Y\u00f6uinti tehtaan huminassa muutaman oluen ja viinilasillisen j\u00e4lkeen. Vesi on l\u00e4mmint\u00e4 ja y\u00f6t\u00e4 seuraa ensimm\u00e4inen kunnollinen hellep\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n

***<\/p>\n

Maanantaina tuntuu enemm\u00e4n loppukes\u00e4lt\u00e4 kuin alkusyksylt\u00e4. Katusoittaja soittaa kellopelill\u00e4 Finlandiaa, Laukontorilla joku soittaa torvisoittimella My Heart Will Go Onin, eik\u00e4 kumpikaan tunnu sopivalta mutta kiinnitt\u00e4\u00e4 huomion.<\/p>\n

Kuukausista kaksi on omaleimaisinta: elokuu ja marraskuu.<\/p>\n

Lapset kulkevat liian isot reput sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n, kahvihuoneissa ja s\u00e4hk\u00f6postien aluissa kaikuvat tympe\u00e4t sutkautukset, kalenterit t\u00e4yttyv\u00e4t ja syksy alkaa hahmottua. Vuodenkierto on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n.<\/p>\n

Kes\u00e4kuun valoisista \u00f6ist\u00e4 ei ole j\u00e4ljell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, illat pimenev\u00e4t pelottavan nopeasti. Polttavan kirkkaiden p\u00e4ivien tilalle on tullut kultainen valo ja aavistus syksyn surumielisyydest\u00e4. Matt Berninger laulaa kahdenkymmenenyhdeks\u00e4n vuoden ik\u00e4v\u00e4st\u00e4, levylautasella neula saavuttaa viimeisen raidan. K\u00e4\u00e4nt\u00f6puolella k\u00e4skee ripustaa koristevalot puutarhaan.<\/p>\n

Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 en pysty mitenk\u00e4\u00e4n samastumaan siihen, millaista on aloittaa yliopisto-opinnot. Vaikka oma edellinen fuksisyksyni oli vuosi sitten, ajatus mink\u00e4\u00e4nlaisesta uuden jutun edess\u00e4 innostumisesta, isossa ryhm\u00e4ss\u00e4 yliopistonravintolaan tai P\u00e4\u00e4talon D10:iin menemisest\u00e4 tai kurssitarjonnan ihmettelyst\u00e4 tuntuu l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n vieraalta.<\/p>\n

Jo viime syksyn\u00e4 minulla oli vaikeuksia ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 muiden fuksien innostusta tai sit\u00e4, miten \u2013 kuten totta kai \u2013 uusi juttu yliopisto kaikkine k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ineen heille oli. Itse l\u00e4hinn\u00e4 halusin tiet\u00e4\u00e4, ettei luennoilla olisi l\u00e4sn\u00e4olopakkoa ja jokainen kurssiin kuuluva ryhm\u00e4ty\u00f6 sai mahahaavan oireet pintaan.<\/p>\n

Yst\u00e4v\u00e4 toteaa matkalla yliopistolle sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ehk\u00e4 se on merkki siit\u00e4, ettei kaipaa muualle ja on tyytyv\u00e4inen siihen, miss\u00e4 on. Ny\u00f6kk\u00e4\u00e4n ja mieless\u00e4ni totean, ett\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa en vimmatusti kaipaa jonnekin muualle.<\/p>\n

Yst\u00e4v\u00e4n kanssa korttelikapakan p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 keskustellaan siit\u00e4, miten toisinaan haluaisi el\u00e4\u00e4 usean el\u00e4m\u00e4n ja tehd\u00e4 kaiken sen, mihin ei yksi el\u00e4m\u00e4 riit\u00e4. Huomaan toistuvasti l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ni itseni saman ajatuksen \u00e4\u00e4relt\u00e4. Ajatus on yht\u00e4 aikaa merkki palanneesta el\u00e4m\u00e4nilosta, innostuneisuudesta mutta my\u00f6s jostain todellisuuspakoisuudesta ja uskaltamattomuudesta. Ihminen tekee p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 kuusi tuhatta valintaa, itse teen varmaankin tuplasti. Useimmiten valinnat tehd\u00e4\u00e4n sen v\u00e4lill\u00e4, viitsiik\u00f6 vai ei, uskaltaako vai ei, yritt\u00e4\u00e4k\u00f6 vai ei. Olen monesti valinnut j\u00e4lkimm\u00e4isen, mutta enimm\u00e4kseen katunut niit\u00e4 kertoja, jolloin olen valinnut toisin.<\/p>\n

Kun osaisi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 rauhan, kun olisi armollisempi, kun olisi v\u00e4hemm\u00e4n sit\u00e4 mit\u00e4 on. Kaksikymment\u00e4kolmevuotiaana kyll\u00e4styin omiin ajatuksiini. Kaksikymment\u00e4nelj\u00e4vuotiaana tunnustin ensimm\u00e4isen kerran ep\u00e4varmuuteni ja p\u00e4\u00e4tin, ettei totuuksien l\u00f6yt\u00e4misell\u00e4 tai laukomisella ole mik\u00e4\u00e4n kiire.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pitk\u00e4n mummulassa vietetyn illan p\u00e4\u00e4tteeksi k\u00e4ymme Ukin kanssa Lahdesj\u00e4rvess\u00e4 uimassa. Kello tulee yhdeks\u00e4n, parkkipaikalla autot ovat v\u00e4hentyneet. Ukki kertoo niit\u00e4 viel\u00e4 edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olleen pitkin rannalle johtavaa tiet\u00e4, parkkeerattuna tuolle Read More …<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":628,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,3],"tags":[],"class_list":["post-625","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi","category-sormiharjoituksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/625","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=625"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/625\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=625"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=625"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=625"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}