{"id":685,"date":"2016-11-14T22:05:09","date_gmt":"2016-11-14T20:05:09","guid":{"rendered":"http:\/\/villehamalainen.fi\/sormiharjoituksia\/?p=685"},"modified":"2016-11-14T22:05:09","modified_gmt":"2016-11-14T20:05:09","slug":"pieni-nekrologi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/2016\/11\/14\/pieni-nekrologi\/","title":{"rendered":"Pieni nekrologi"},"content":{"rendered":"<p>Ruger Hauer lopetti. Hautajaisia vietettiin Kaapelitehtaalla. Keikka oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen v\u00e4kev\u00e4. \u201dMinulla on ollut ik\u00e4v\u00e4 sinua\u201d \u2013biisiss\u00e4 vieraili Joose Keskitalo. R\u00e4ppitrio veti laajalla skaalalla biisej\u00e4 koko nelj\u00e4n albumin mittaisen uran varrelta.<\/p>\n<p>Vaikka kaikki oli tehty viimeisen p\u00e4\u00e4lle, pienin\u00e4 lavalla n\u00e4kyv\u00e4t r\u00e4pp\u00e4rit j\u00e4iv\u00e4t jokseenkin et\u00e4isiksi. Ideaalitilanteessa hautajaisista olisi halunnut nauttia intiimin\u00e4, pienen piirin kesken. Ruger Hauer oli kasvanut tavallaan liian isoksi.<\/p>\n<p>Olin ehk\u00e4 surusta, ehk\u00e4 liian monesta lasista viini\u00e4 ja kaskijallua keikan ajan niin kovassa humalassa, ett\u00e4 muistan siit\u00e4 varsin v\u00e4h\u00e4n. En osaa olla harmistunut. Tavallaan t\u00e4m\u00e4 meni juuri kuten pitikin. Pitk\u00e4n ja onnellisen syksyn j\u00e4lkeen eilisilta oli ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa ehtaa marraskuuta.<\/p>\n<p>Vuosi sitten jokainen p\u00e4iv\u00e4 oli niin kuin eilinen, jokainen aamu niin kuin t\u00e4m\u00e4 aamu. Gini\u00e4 lasin pohjalla, savua keuhkoissa, her\u00e4\u00e4mist\u00e4 kieli tahmeana eilisest\u00e4. R\u00e4nt\u00e4\u00e4 vaakasuoraan. Vihaa ihan kaikkea ja ihan mit\u00e4 vain kohtaan kun seistiin sateessa ja viimassa tupakalla Mascotin edustalla.<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>Syyskuu vuosi sitten. Ihmissuhde oli loppunut maanantai-iltana. Tiistaina l\u00e4hdin kahden tunnin y\u00f6unien j\u00e4lkeen Helsinkiin. Olin menossa ensimm\u00e4iseksi hakemaan Tapulin k\u00e4mp\u00e4n avainta ja katsomaan uutta toista asuinpaikkaani ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. K\u00e4velin Kansallisteatterin portaiden poikki ja ajattelin: Helsinki ei ole koskaan ollut n\u00e4in kylm\u00e4 ja kivinen. Ja juuri t\u00e4n\u00e4\u00e4n saavun Helsinkiin. Vaikka olin k\u00e4ynyt Helsingiss\u00e4 monta kertaa parin edelt\u00e4v\u00e4n vuoden aikana, ajattelen ett\u00e4 juuri tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saavuin Helsinkiin.<\/p>\n<p>Kuuntelin koko p\u00e4iv\u00e4n Se syvenee syksyll\u00e4 \u2013levy\u00e4: j\u00e4rjestyksess\u00e4, satunnaisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4, uudelleen ja uudelleen, vain ja ainoastaan yht\u00e4 levy\u00e4.<\/p>\n<p>Istuin l\u00e4hijunassa. Ohi vilistiv\u00e4t asemat, vieraat kaupunginosat, rakennukset, kodit ja ne paikat, joista tulisi arkeani seuraaviksi vuosiksi. Ohivilist\u00e4v\u00e4t asemat, vieraat kaupunginosat, rakennukset, kodit ja ne paikat, joista tulisi arkeani seuraaviksi vuosiksi eiv\u00e4t tuntuneet milt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Allekirjoitin vuokrasopimuksen. Sain kolme avainta. Etsin hyv\u00e4n tovin oikeaa taloa vieraalta alueelta. Menin sis\u00e4\u00e4n toisesta ovesta kuin siit\u00e4 mist\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n menen joka kerta sis\u00e4\u00e4n ja ulos. Nousin portaat nelj\u00e4nteen kerrokseen. Rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 haisi samalta kuin siell\u00e4 on haissut aina sen j\u00e4lkeen. Asunnossa ei ollut ket\u00e4\u00e4n muuta. K\u00e4velin keng\u00e4t jalassa keitti\u00f6\u00f6n. Tuo on varmaan vessa. En tiennyt, mik\u00e4 huone oli minun. Osuin silti ensimm\u00e4isell\u00e4 arvauksella oikealle ovelle. Avasin oven ja k\u00e4velin keskelle tyhj\u00e4\u00e4 huonetta. Ikkunasta paistoi sis\u00e4\u00e4n syyskuun kultainen iltap\u00e4iv\u00e4n valo. Lattialla ikkunan alla oli kuolleita k\u00e4rp\u00e4si\u00e4.<\/p>\n<p>Koska ei ollut mit\u00e4\u00e4n mihin istua, en istunut. Laitoin k\u00e4det taskuun. Tuijotin tymp\u00e4\u00e4ntyneen\u00e4 ikkunasta ulos. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 tulisin olemaan. T\u00e4nne pit\u00e4isi jostain raijata jotain saatanan huonekaluja. T\u00e4nne pit\u00e4isi muuttaa. T\u00e4m\u00e4 on ihan kiva. T\u00e4m\u00e4 on halpa. T\u00e4m\u00e4 on uusi paikka. T\u00e4m\u00e4 ei ole uusi alku.<\/p>\n<p>Ruger Hauerin viimeisess\u00e4 julkaistussa biisiss\u00e4 \u201dKoomaan\u201d viimeisess\u00e4 versess\u00e4 Tommishock r\u00e4pp\u00e4\u00e4: \u201dJa turha v\u00e4itt\u00e4\u00e4 et t\u00e4\u00e4 on uuden alku \/ t\u00e4\u00e4 on itsemurha jos ei kukaan k\u00e4teeni nyt tartu\u201d. Tommishock ei voisi olla oikeammassa. Uusi alku on arvottomin lohdutuksen muoto. Ei ole alkuja ja loppuja, on loputtomia sattumia, keskenj\u00e4\u00e4misi\u00e4, hiipumisia, vaivaamaan j\u00e4\u00e4vi\u00e4 riekaleita, katkeria eksi\u00e4, ennenaikaisia kuolemia, kosketuksen kaipuuta ja narratiiveja joilla perustellaan yhdess\u00e4oloa, kotoa haettuja Emma-palkinnon voittajia.<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>Oikeastaan lauantain j\u00e4\u00e4hyv\u00e4iskeikkaa t\u00e4rke\u00e4mpi kokemus oli samana iltana yst\u00e4v\u00e4n luona vietetyt pari tuntia. Olemme tunteneet yst\u00e4v\u00e4ni kanssa muutaman vuoden ajan. Joskus vitsailimme, ett\u00e4 vuodessa 2015 ainoa hyv\u00e4 asia oli yst\u00e4vyytemme syventyminen. Jaamme kiinnostuksen moniin samoihin asioihin ja yksi niist\u00e4 on Ruger Hauer.<\/p>\n<p>Olen itse palannut suomir\u00e4pin pariin vasta pari vuotta sitten kuunneltuani pitk\u00e4\u00e4n aivan muuta musiikkia. Rugerit olivat kuitenkin minulle yksi merkitt\u00e4vimpi\u00e4, kun palasin j\u00e4lleen seurailemaan, mit\u00e4 suomir\u00e4piss\u00e4 tapahtuu. En ole taatusti ainoa, jota juuri tekstien taso, syvyys, yll\u00e4tt\u00e4vyys ja ironia puhuttelivat.<\/p>\n<p>Yst\u00e4v\u00e4ni el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Rugerit ovat olleet huomattavasti pidemp\u00e4\u00e4n. Molemmille meille Se syvenee syksyll\u00e4 on albumeista t\u00e4rkein. Oli hyv\u00e4\u00a0p\u00e4\u00e4st\u00e4 purkamaan tuntoja lopettamiseen, kertailla t\u00e4rkeimpi\u00e4 biisej\u00e4 ja fiilistell\u00e4 lopettamista yhdess\u00e4.<\/p>\n<p>Ruger Hauer on minulle ensimm\u00e4inen b\u00e4ndi, joka on lopettanut uransa siten, ett\u00e4 olen itse seurannut sit\u00e4 aktiivisesti ja k\u00e4ynyt keikoilla. Miten lopettamiseen pit\u00e4\u00e4 suhtautua? Surullisena? Harmistuneena kun ei tulekaan seuraavaa levy\u00e4 joka olisi viel\u00e4 parempi ja jota kuunnella innoissaan ensi kertaa? Toiveikkaana comebackista?<\/p>\n<p>Tieto Rugereiden lopettamisesta oli minulle ennen kaikkea helpottava. <em>Mature<\/em> on jossain m\u00e4\u00e4rin sulkeuma koko tuotannolle: <em>Erectuksen<\/em> mustan huumorin ja <em>Ukrainan<\/em> apokalypsin j\u00e4lkeen siin\u00e4 palataan \u2013 v\u00e4h\u00e4n samaan tapaan kuin mist\u00e4 kaikki alkoi Se syvenee syksyll\u00e4 \u2013levyll\u00e4 \u2013 sellaisiin ongelmiin ja kysymyksiin, joita r\u00e4ppitrion j\u00e4senet aidosti kohtaavat ja joutuvat pohtimaan.<\/p>\n<p><em>Mature<\/em> pyrkii viel\u00e4 kertaalleen karistamaan osan kuulijoista kyydist\u00e4 luomalla nahkansa viel\u00e4 kerran ja l\u00e4hes tunnistamattomaksi. Pid\u00e4n siit\u00e4, miten Reginan mukaan ottaminen teki suosioon nousseesta Ruger Hauerista viel\u00e4 kertaalleen jotain, mit\u00e4 r\u00e4pin kent\u00e4ll\u00e4 ei oltu aiemmin kuultu ja n\u00e4hty. Joskin se kostautuu kertos\u00e4kein\u00e4 ja kompromisseina. Mikko Pyk\u00e4rin biitit tuovat kuitenkin Rugerit uudenlaiseen universumiin ja koko kuviossa on asennetta: ei mietit\u00e4, mit\u00e4 odotetaan, vaan mit\u00e4 nimenomaan ei osata odottaa.<\/p>\n<p>Se syvenee syksyll\u00e4 on minulle rakkain ja t\u00e4rkein. Mutta viimeisen\u00e4 levyn\u00e4 en olisi halunnutkaan kuulla mit\u00e4\u00e4n muuta kuin <em>Maturen<\/em>.<\/p>\n<p>Hain <em>Maturen<\/em>\u00a0levykaupasta ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi kiirastorstaina. Olin illalla junalla kotiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4 liian v\u00e4synyt kuunnellakseni sit\u00e4 l\u00e4pi, mutta pitk\u00e4n\u00e4 perjantaina en muuta kuunnellutkaan. \u201dAika j\u00e4t\u00e4 \u00e4l\u00e4\u201d kuulosti jo silloin t\u00e4ydelliselt\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6kselt\u00e4 r\u00e4ppitrion uralle, vaikka \u201dAuf Wiedersehen\u201d j\u00e4tti viel\u00e4 toiveikkuutta. Ne toiveet osoittautuivat turhiksi.<\/p>\n<p>Latinan kielen yksi hienous on siin\u00e4, miten monet sanat saattavat tarkoittaa tai olla variaatioita miltei vastakkaisista sanoista ja asioista. Vaikka sanan <em>mature<\/em>\u00a0sisarsanat liittyv\u00e4tkin kypsymiseen, itse <em>mature<\/em>\u00a0k\u00e4\u00e4ntyy <em>varhain<\/em>\u00a0tai <em>oikeaan aikaan<\/em>. Ruger Hauer lopetti juuri oikeaan aikaan.<\/p>\n<p>Niin kliseiselt\u00e4 kuin se kuulostaakin, Ruger Hauer lopetti huipulla. Kun Paperi T menestyy paitsi \u00e4\u00e4nitteiden my\u00f6s painotuotteiden saralla ja Tommishockin sooloura vaikuttaa todella lupaavalta ja Pyhimyksell\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 vienti\u00e4 Teflon Brotherseissa, vaarana olisi ollut, ett\u00e4 Rugerit olisi j\u00e4\u00e4nyt sivuprojektiksi. Sellaiseksi se olisi aivan liian hyv\u00e4. Rugereita on aina vaan ne kolme. Ruger Hauer on suomir\u00e4piss\u00e4 jotain aivan oma\u00e4\u00e4nist\u00e4\u00e4n ja omanlaistaan. En usko, ett\u00e4 vastaavaa tullaan v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan n\u00e4kem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"aligncenter wp-image-687 size-full\" src=\"http:\/\/villehamalainen.fi\/sormiharjoituksia\/wp-content\/uploads\/2016\/11\/el\u00e4m\u00e4valmis.jpg\" alt=\"elamavalmis\" width=\"480\" height=\"600\" \/><\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>8.37 her\u00e4\u00e4minen vastoin omaa tahtoa, ei en\u00e4\u00e4 mahdollisuutta nukahtaa uudelleen 9.30 raahautuminen suihkuun, kasvot peiliss\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 vanhemmilta 10.20 juon lopun appelsiinimehun, nelj\u00e4 lasillista 10.57 l\u00e4ht\u00f6 Puistolan asemalle, pelk\u00e4\u00e4n my\u00f6h\u00e4styv\u00e4ni 11.22 saavumme Helsingin p\u00e4\u00e4rautatieasemalle 11.37 ostop\u00e4\u00e4t\u00f6s hakea kahvia Picnicist\u00e4 paremman puutteessa, onneksi toisessa kanisterissa on Kaffa Roasteryn joulukahvia, joka on Kaffa Roasteryn keskinkertaista kahvia mutta suunnattu niille joille ajatus \u201derikoiskahvin ostamisesta\u201d on liian elitistinen 11.45 bussi l\u00e4htee Kampista 12.09 Keimola<\/p>\n<p>Kun olen reilun vuoden reissannut Tampereen ja Helsingin v\u00e4li\u00e4, T\u00f6\u00f6l\u00f6st\u00e4 on tullut minulle tuttu l\u00e4ht\u00f6maisema. Taaksej\u00e4\u00e4v\u00e4t talot joko aamup\u00e4iv\u00e4n kirkkaassa valossa tai iltaisin kun valot ovat syttyneet asuntoihin. Baarit, kahvilat, putiikit. Moottoritielle p\u00e4\u00e4sty\u00e4 katselen taivasta, joka on tasaisen harmaa kuin jonkin geneerisen Instagram-filtterin l\u00e4pi kuvattu.<\/p>\n<p>Jokin on erilailla kuin aiemmilla kerroilla. Ruger Hauerin lopettaminen tuntuu j\u00e4tt\u00e4neen jonkinlaisen aukon maailmaan. Tuntuu kuin joku tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n jotain olisi kuollut. Hautajaisten j\u00e4lkeiselt\u00e4 aamulta.<\/p>\n<p>Bussikuskin penkist\u00e4 kuskin p\u00e4\u00e4n yl\u00e4puolelle sojottava mikrofoni luo vaikutelman kuin bussia ajaisi j\u00e4ttim\u00e4inen silvottu torakka. N\u00e4yt\u00f6n tuijottelu ja n\u00e4pp\u00e4imist\u00f6n hakkaaminen saavat olon tuntumaan hetkitt\u00e4in huonolta.<\/p>\n<p>Keimolan j\u00e4lkeen kyytiin nousee \u00e4iti ja lapsi. Parinkymmenen minuutin matkan j\u00e4lkeen lapsi valittaa pahaa oloa. \u201dVaihda tuohon etupenkkiin, niin n\u00e4et paremmin eteenp\u00e4in.\u201d \u201dEi saa katsoa liikkuvaa tiet\u00e4, jos on paha olo.\u201d Pellavap\u00e4\u00e4 siirtyy etupenkille ja tuijottelee takin sis\u00e4\u00e4n painautuneena eteens\u00e4. Odotapa t\u00e4h\u00e4n ik\u00e4\u00e4n ja oksettavat ihan muut asiat.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Ruger Hauer lopetti. Hautajaisia vietettiin Kaapelitehtaalla. Keikka oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen v\u00e4kev\u00e4. \u201dMinulla on ollut ik\u00e4v\u00e4 sinua\u201d \u2013biisiss\u00e4 vieraili Joose Keskitalo. R\u00e4ppitrio veti laajalla skaalalla biisej\u00e4 koko nelj\u00e4n albumin mittaisen uran varrelta. <a class=\"more-link\" href=\"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/2016\/11\/14\/pieni-nekrologi\/\">Read More &#8230;<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":-1,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,3],"tags":[],"class_list":["post-685","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi","category-sormiharjoituksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/685","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=685"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/685\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=685"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=685"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=685"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}