{"id":715,"date":"2016-12-23T21:32:47","date_gmt":"2016-12-23T19:32:47","guid":{"rendered":"http:\/\/villehamalainen.fi\/sormiharjoituksia\/?p=715"},"modified":"2016-12-23T21:32:47","modified_gmt":"2016-12-23T19:32:47","slug":"joulu-river","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/2016\/12\/23\/joulu-river\/","title":{"rendered":"River"},"content":{"rendered":"

Kolme vuotta sitten joulun alla olimme yst\u00e4vien kanssa Tampereen Ys\u00e4riss\u00e4 kuuntelemassa Laura Moision keikkaa joulun alla. Keikan p\u00e4\u00e4tteeksi t\u00e4m\u00e4 esitti Joni Mitchellin joululaulun\u00a0River<\/em>. En ollut aiemmin kuullut kyseist\u00e4 kappaletta, vaikka kappale onkin ilmeisen tunnettu.<\/p>\n

Olin sin\u00e4 jouluna ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni ollut v\u00e4h\u00e4n ahdistunut joulunvietosta. P\u00e4\u00e4osin ahdistukseni kumpusi siit\u00e4, miten joulun mahdolliset merkitykset tuntuivat katoavan kaiken teenn\u00e4isyyden, porvarillisuuden ja kr\u00e4\u00e4s\u00e4n sekaan. Samaan aikaan koin oman jouluahdistukseni ep\u00e4reiluksi, sill\u00e4 minulla ei itse asiassa ollut mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 sellaista potea. Jouluni olivat perheen parissa vietettyj\u00e4, poikkeuksetta mukavia ja levollisia juhlia. Tiesin, ett\u00e4 kaikilla n\u00e4in ei ole.<\/p>\n

Uskon, ett\u00e4 joulun ahdistavuus syntyykin siit\u00e4, ett\u00e4 kaiken kr\u00e4\u00e4s\u00e4n ja turhanaikaisuuden seassa juuri jouluun tulisi liitty\u00e4 vain positiivisia tuntemuksia ja ajatuksia. Miten siihen voi vain sellaisia liitty\u00e4, jos yht\u00e4\u00e4n tarkemmin j\u00e4\u00e4 pohtimaan asiaa? Eiv\u00e4tk\u00f6 kaikki vain pohdi?<\/p>\n

***<\/p>\n

River<\/em>\u00a0jos mik\u00e4 pukee sanoiksi sen rintaa puristavan ahdistuksen, joka jouluun toisinaan ja toisilla liittyy. Laulu alkaa murheellisella kuvalla: \u201dIt\u2019s coming on Christmas \/ They are cutting down trees \/ They\u2019re putting up reindeers \/ And singing songs of joy and peace\u201d. Ne ovat jotkut muut, joille joulun tuo nurkkaan ly\u00f6ty kuusi, yl\u00f6s ripustettu poro ja prameat laulut. Min\u00e4 tekee niihin eroa ja kertoo my\u00f6hemmin miksi.<\/p>\n

River<\/em>\u00a0kertoo pakenemisen haaveesta, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi pois t\u00e4m\u00e4n joulun kr\u00e4\u00e4s\u00e4n ja ilon keskelt\u00e4. Mutta mill\u00e4 tavalla: \u201dOh I wish I had a river I could skate away \/\/ I wish I had a river so long \/ I could teach my feet to fly\u201d. Jos min\u00e4 olenkin joskus p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt paeta joulua, en olisi keksinyt toivoa mit\u00e4\u00e4n n\u00e4in kaunista, korkeintaan halvat lentoliput johonkin. Laulun min\u00e4 sen sijaan haluaa opettaa jalkansa lent\u00e4m\u00e4\u00e4n, ylitt\u00e4\u00e4 inhimilliset kyvyt ja paeta omin avuin.<\/p>\n

Muistikuvani Laura Moision esitt\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00a0Riverist\u00e4<\/em>\u00a0on saanut ymp\u00e4rilleen niin vankan nostalgian mystisen kerroksen, etten muista itse kokemuksesta muuta kuin sen voimakkuuden. Onnekseni Moisio ja Ochre Room \u2013duo kuitenkin julkaisivat samasta kappaleesta\u00a0pienen videon<\/a>. Sen koommin olen katsonut videota uudestaan ja uudestaan ja siit\u00e4 on muodostunut minulle pieni jouluperinne.<\/p>\n

Video on hyvin minimalistinen. Se on kuvattu yksinkertaisesta kappaleen vedosta, ilmeisesti kotona tai treenik\u00e4mp\u00e4ll\u00e4. Laura Moisio ja Minttu Tervaharju laulavat vuorotellen ja v\u00e4lill\u00e4 yhdess\u00e4, Lauri Myllym\u00e4ki soittaa kitaraa. Istuvien Ochre Roomin j\u00e4senten v\u00e4liss\u00e4 seisovan Lauran asennossa on jotain harrasta, k\u00e4det ovat kuin rukoukseen aseteltuina ja katse kurottaa korkeuksiin. Kirkkaat laulu\u00e4\u00e4net yhtyv\u00e4t s\u00e4keist\u00f6jen lopuissa. Hartauden rikkoo vain v\u00e4lill\u00e4 Mintun ja Lauran kohtaavat katseet ja iloiset hymyt. Eih\u00e4n t\u00e4m\u00e4 niin vakavaa olekaan, yhdess\u00e4 t\u00e4st\u00e4 selvit\u00e4\u00e4n. Laulun voimakas min\u00e4muoto saa yhteislaulussa v\u00e4h\u00e4sen lohdullisemman s\u00e4vyn.<\/p>\n

Minulle Moision (ja Ochre Roomin)\u00a0River<\/em>\u00a0on tuon hienon laulun aidoin ja t\u00e4rkein versio. Se on rakkain.<\/p>\n

Niin ik\u00e4\u00e4n vasta eilen kuuntelin Joni Mitchellin alkuper\u00e4isen version. Se on Mitchellin vuoden 1971 levyll\u00e4\u00a0Blue<\/em>. Levyn nimi jo asettaa my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n kappaleen tiettyyn kontekstiin: nyt ei olla riemumielell\u00e4.<\/p>\n

Mitchellin\u00a0Riverin<\/em>\u00a0alkusoitto on t\u00f6ks\u00e4htelev\u00e4 mukaelma\u00a0Jinglebells<\/em>-joulurallin alusta.\u00a0Riveriss\u00e4<\/em>\u00a0sointuvuus kuitenkin katkeaa, ik\u00e4\u00e4n kuin joku soittaisi tuota rasittavaa rallia v\u00e4\u00e4rin tai huonosti. Se sitoo kappaleen paljon voimakkaammin jouluun: t\u00e4m\u00e4 on nyt kannanotto t\u00e4h\u00e4n juhlaan, ei vain sattumanvaraisemmin t\u00e4h\u00e4n vuodenaikaan sijoitettu laulu. Yhdess\u00e4 laulutekstin kanssa\u00a0Jinglebellsi\u00e4<\/em>\u00a0muistuttava alku- ja loppusoitto tekev\u00e4t laulusta ter\u00e4v\u00e4mm\u00e4n, ehk\u00e4 jopa katkeran kuuloisen. Moision ja Ochre Roomin version akustinen kitara tuo kirkkaan laulun ja tekstin paremmin esiin, s\u00e4vy ei ole katkera, vaan puhtaan melankolinen. Laulu on enemm\u00e4n\u00a0blue<\/em>\u00a0kuin mit\u00e4 se on Mitchellin levyll\u00e4.<\/p>\n

***<\/p>\n

Vuoden viimeinen reissuni Helsinkiin ajoittui vuoden lyhint\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 seuranneeseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Valo on jo voittanut, vaikka ei sit\u00e4 viel\u00e4 huomaa.<\/p>\n

Menomatkalla aurinko on jo laskemassa. Kun bussi ohittaa Valkeakosken, on jo h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4. Pys\u00e4kki, pime\u00e4 polku, tummanvihre\u00e4 nurmikko. V\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kerrostalo, jonka ikkunoissa paloi valot niin tasaisesti, ett\u00e4 se n\u00e4ytti aivan lyhdylt\u00e4. V\u00e4h\u00e4n matkaa tiet\u00e4 eteenp\u00e4in. Oikealla suuret matalan kerrostalon ikkunat: jouluvalot, kuusi olohuoneen keskell\u00e4. Ymp\u00e4ri maata laskeudutaan joulun viettoon. Kuusin, kynttil\u00f6in. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 n\u00e4kyy vain pime\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Pitk\u00e4n matkanteon j\u00e4lkeen bussi viimein saapuu Kamppiin. Unohdin matkaev\u00e4\u00e4ni l\u00e4htiess\u00e4 j\u00e4\u00e4kaappiin, joten suuntaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n jotain. Bataattiranskalaisia sy\u00f6dess\u00e4 ei voisi mist\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tell\u00e4 joulun olevan tulossa. Viereisess\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 teinit viett\u00e4v\u00e4t kuin mit\u00e4 tahansa arki-iltaa, pikaruokaravintolan ty\u00f6ntekij\u00e4t huutelevat asiakkaiden nimi\u00e4, asiakkaat hakevat tilauksiaan. Vasta k\u00e4\u00e4ntyess\u00e4ni katsomaan kauppakeskuksen k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4, muistan vuodenajan, n\u00e4en mainostaulut, jotka huutavat miten juuri t\u00e4ss\u00e4 puodissa on t\u00e4m\u00e4n joulun parhaat lahjaideat, n\u00e4en ihmispaljouden, ostoskassit. Murheellinen n\u00e4ky. Niin paljon ihmisi\u00e4, niin v\u00e4h\u00e4n iloa.<\/p>\n

Kampin j\u00e4lkeen tyhj\u00e4 Annankatu tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4. Kaupungit tyhjenev\u00e4t, ihmiset suuntaavat kotiseuduilleen, 400-paikkainen superjuna kiid\u00e4tt\u00e4\u00e4 pohjoiseen eiv\u00e4tk\u00e4 kuulemma tuopitkaan lopu ihan heti kesken ravintolavaunusta.<\/p>\n

Ilta Helsingiss\u00e4 sujuu rennoissa merkeiss\u00e4. Haen kirjastosta uusia kirjoja ja palautan edellisi\u00e4. Ostan viimeiset joululahjat. K\u00e4yn kahvilla kaverin kanssa, jonka kanssa emme ole hetkeen vaihtaneet ajatuksia. Kotimatkalle Tampereelle palatessa bussiin tulee j\u00e4lleen kiire, vaikka aikaa oli hetki sitten ylenpalttisesti.<\/p>\n

Viimeist\u00e4 kertaa t\u00e4n\u00e4 vuonna kuljen T\u00f6\u00f6l\u00f6n poikki. Ikkunoille on nostettu kynttelik\u00f6t, valot on sytytetty, loma on alkanut, viimeiset askareet ennen joulua viel\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4. Muutamaa tuntia aiemmin Kampissa ei olisi uskonut, ett\u00e4 Suomi edelleen k\u00e4rsii talouden taantumasta. Kuitenkin j\u00e4lleen osalla ensi vuosi tuo tullessaan lis\u00e4\u00e4 leikkauksia etuuksiin, pienempi\u00e4 tuloja, sen pohtimista miten saa rahat riitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sek\u00e4 ruokaan ett\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miin l\u00e4\u00e4kkeisiin. Pelkoa ja huolta tulevasta. Joulu kaikilla, juhla toisilla.<\/p>\n

Ja kuitenkin toivoa on. Ruokal\u00e4hettipalvelun kautta ihmiset ovat lahjoittaneet yhteens\u00e4 kymmenentuhatta ateriaa kodittomille. Ruokia v\u00e4litt\u00e4v\u00e4n asunnottomia auttavan yhdistyksen ty\u00f6ntekij\u00e4 ilakoi siit\u00e4, miten tempaus tuotti yhden joulun sijaan ateriat koko vuodeksi. He, joilla on, ovat antaneet omastaan. Ihmisill\u00e4 hyv\u00e4 tahto.<\/p>\n

***<\/p>\n

Kun matkamies katsoo vihrein\u00e4 helottavia nurmikoita, tilanne on sama kuin Mitchellin\u00a0Riveriss\u00e4<\/em>, jossa lauletaan: \u201dBut it don\u2019t snow here \/ It stays pretty green\u201d. Ei ole lunta, joet eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4dy. Pakoon ei ole luistelemista.<\/p>\n

Mitchellin tekstiss\u00e4 on hienovaraista ekokritiikki\u00e4: kaikki alkaa karusta n\u00e4yst\u00e4, jossa puita kaadetaan ja poroja asetetaan yl\u00f6s ihmisen viihdykkeiksi. Kun aatonaattona katselee nuutuneen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 kuusirivej\u00e4 kaupungin keskustassa, n\u00e4ky on surullinen ja raju, eik\u00e4 se tee iloiseksi.<\/p>\n

Poroilla laulussa toki tarkoitetaan koristeita, mutta kielikuva tuo rinnalle my\u00f6s vaihtoehtoisen tulkinnan, jossa juuri el\u00e4v\u00e4 el\u00e4in alistetaankin vangittuna pit\u00e4miselle.<\/p>\n

Joulusta on tullut luonnolle murhen\u00e4ytelm\u00e4 ilosanoman sijaan: lihatuotanto, h\u00e4vikki, saastumista ja lajikatoa v\u00e4lillisesti kiihdytt\u00e4v\u00e4 kerskakulutus n\u00e4in muutaman ilmeisimm\u00e4n mainitakseni. Joulu on niukkojen resurssien jokavuotinen koeponnistus. Tehd\u00e4\u00e4np\u00e4 j\u00e4lleen hyllyt t\u00e4yteen joulukoristeita ja myyd\u00e4\u00e4n niit\u00e4 sitten puoleenhintaan marraskuusta l\u00e4htien.<\/p>\n

Laulun min\u00e4 joutuu tyytym\u00e4\u00e4n ihmisen kahlittuun osaan. H\u00e4n ei osaa opettaa jalkojaan lent\u00e4m\u00e4\u00e4n. Joet eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4dy ihmisen tahdosta ja tarpeesta. Mutta toisaalta luonton\u00e4k\u00f6kulmakin on vain sivujuonne, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4huomion saa kuitenkin ep\u00e4onnistunut ihmissuhde.<\/p>\n

Joulun ilosanomakin on viesti pelastuksesta ihmiselle, mutta luontoa se ei n\u00e4yt\u00e4 koskevan. Eik\u00e4 pelastusta n\u00e4yt\u00e4 tulevan. Uusimpien ennusteiden mukaan vuosisadan loppuun menness\u00e4 Suomen talvet muistuttavat Unkarin talvia. Lumettomia, l\u00e4mpimi\u00e4. Joesta ja ihmisen lentoharjoituksista viis, mutta t\u00e4m\u00e4 talvi ja Pohjola on monen korvaamattoman el\u00e4imen ja el\u00e4m\u00e4nmuodon ainutlaatuinen koti. T\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tai joulut ovat entist\u00e4 mustempia tulevaisuudessa, tuleville sukupolville, koko luomakunnalle.<\/p>\n

***<\/p>\n

Nyky\u00e4\u00e4n tapanani on kuunnella Laura Moision ja Ochre Roomin\u00a0Riveri\u00e4<\/em>\u00a0aina joulun alla monta kertaa putkeen. En tied\u00e4, toiko t\u00e4n\u00e4 jouluna River minulle ennemmin joulun vai ahdistuksen.<\/p>\n

En ollut oikein ehtinyt ajatella joulua. Se oli t\u00e4n\u00e4 vuonna p\u00e4\u00e4ssyt tulemaan aivan yll\u00e4tt\u00e4en kiireiden keskell\u00e4. Vasta kaupoissa vietetyt tunnit, ihmisten iloiset viestit ryhm\u00e4keskusteluun kun itse matkustin v\u00e4syneen\u00e4 Helsingist\u00e4 Tampereella iltamy\u00f6h\u00e4isell\u00e4 bussilla, kaikki tuo yhdess\u00e4\u00a0Riverin<\/em>\u00a0kuuntelun kanssa laukaisivat sen.<\/p>\n

Keskitalvella juhlitaan valon voittoa pime\u00e4st\u00e4. Mutta eik\u00f6 ole aivan liian aikaista juhlia, kun voitosta ei n\u00e4hd\u00e4 varmoja merkkej\u00e4? P\u00e4iv\u00e4t ovat l\u00e4hes tulkoon yht\u00e4 pimeit\u00e4 kuin aivan \u00e4sken. Eroa ei huomaa.<\/p>\n

Juhlitaan Vapahtajan syntym\u00e4\u00e4. Mutta eik\u00f6 ole aivan liian aikaista juhlia, kun lopputulosta ei viel\u00e4 varmaksi voi tiet\u00e4\u00e4<\/a>? P\u00e4\u00e4si\u00e4inen on minulle juhlan aikaa, joulu on muistelua. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 valo on voittanut.<\/p>\n

Eik\u00e4 se joulun v\u00e4h\u00e4inen valo tee onnelliseksi ihmist\u00e4, jota ahdistaa perheens\u00e4 n\u00e4keminen tai jonka jouluihin liittyy huonoja muistoja. Ja miksi yksitt\u00e4inen juhla saa ihmiset unohtamaan luonnonvarojen haaskuun? En ole itsek\u00e4\u00e4n siirtynyt vain aineettomiin lahjoihin, vaikka olenkin omien lahjaostosteni kohdalla punninnut aika tarkkaan hy\u00f6dyllisyytt\u00e4, kest\u00e4vyytt\u00e4 ja laatua. On vain niin vaikea muistaa k\u00e4rsimyst\u00e4, kun tontturallit raikaavat.<\/p>\n

Palataan viel\u00e4 Moision ja Ochre Roomin\u00a0Riverin<\/em>\u00a0loppuun.<\/p>\n

Mitchellin versio p\u00e4\u00e4ttyy yksin\u00e4isen ihmisen parkaisuun \u201dI wish I had a river I could skate away on\u201d, ja niin k\u00e4y tekstin tasolla videollakin. Kuitenkin tilanne on tyystin erilainen. Laura aloittaa viimeisen s\u00e4keist\u00f6n yksin, mutta viimeiseen, tuohon murheelliseen s\u00e4keeseen, kitara vaimenee ja Mintun laulu tulee mukaan. Lopussa Minttu ja Laura katsovat toisiaan, Laura naurahtaa. Ollaan yhdess\u00e4, ei ole h\u00e4t\u00e4\u00e4, t\u00e4m\u00e4 on vain laulu.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kolme vuotta sitten joulun alla olimme yst\u00e4vien kanssa Tampereen Ys\u00e4riss\u00e4 kuuntelemassa Laura Moision keikkaa joulun alla. Keikan p\u00e4\u00e4tteeksi t\u00e4m\u00e4 esitti Joni Mitchellin joululaulun\u00a0River. En ollut aiemmin kuullut kyseist\u00e4 kappaletta, vaikka Read More …<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":704,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,3],"tags":[],"class_list":["post-715","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi","category-sormiharjoituksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/715","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=715"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/715\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=715"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=715"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=715"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}