![\"harmaavalkoinen\"](\"http:\/\/villehamalainen.fi\/sormiharjoituksia\/wp-content\/uploads\/2017\/05\/harmaavalkoinen.jpg\")
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Marian sairaalan ikkunoista n\u00e4kyy Hietaniemen hautausmaalle. Illan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 hautausmaalta paistavat vain valkoiset puiset ristit. Sairaala t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole toiminut en\u00e4\u00e4 kymmeneen vuoteen. Mutta millaista mahtoikaan olla noissa kerroksissa hautausmaalle ikkunoista antavissa huoneissa. Olla huonossa kunnossa ja saada ulos el\u00e4m\u00e4\u00e4n katsoessa jatkuvia muistutuksia kuolemasta. N\u00e4hd\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 hohtavat ristit, kuoleman voittamisen symbolit, jotka on omittu juurikin kuoleman lopullisiksi merkinn\u00f6iksi.<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei sairasteta eik\u00e4 mietit\u00e4 kuolemaa, vaan vietet\u00e4\u00e4n er\u00e4\u00e4nlaisia julkkareita. Tila t\u00e4yttyy puheensorinasta. V\u00e4ki vaihtuu, v\u00e4ki v\u00e4henee. Seisoskelevat ihmisjoukot vaihtavat paikkaa ikkunan luota l\u00e4hemm\u00e4s baaritiski\u00e4. Joku ravintolaty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 kokoilee jo p\u00f6yti\u00e4 j\u00e4rjestykseen ja vie tyhji\u00e4 pulloja pois. Ikkunan \u00e4\u00e4relle pys\u00e4htyy mies, miehen luokse tulee nainen, he suutelevat ja j\u00e4\u00e4v\u00e4t tuijottamaan ikkunasta Hietaniemen hautausmaan yll\u00e4 hentona loimottavaa auringonlaskua. Soittolista on arponut hetken soundtrackiksi \u201dHow Deep Is Your Love?\u201d<\/p>\n
Kun tilaisuus p\u00e4\u00e4ttyy, on ulkona edelleen valoisaa. Viikon v\u00e4sytt\u00e4m\u00e4 ihminen k\u00e4y levolle ennen iltakymment\u00e4 vain her\u00e4t\u00e4kseen kahdelta aamuy\u00f6st\u00e4 ja nukahtaakseen uudelleen vain nukkuakseen pommiin. Niin vuorottelevat ty\u00f6, arki, vapaa, velvollisuudet.<\/p>\n
Kev\u00e4t on tehnyt tuloaan poikkeuksellisen kauan. Edellisiltanakin kesken puheenvuorojen saattoi ikkunan takaa huomata, miten r\u00e4nt\u00e4\u00e4 sateli maahan lyhyen hetken ajan. Vitsailu vapun lumihangista on k\u00e4ynyt yht\u00e4 uuvuttavaksi kuin jatkuva s\u00e4\u00e4n taivastelu. Ja naurattanut uudelleen.<\/p>\n
Terminen kev\u00e4t ei tule, mutta siit\u00e4kin huolimatta auringon paistaessa alkuiltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, on kaduilla l\u00e4mmin ja tulee bussiin kiiruhtajalle hieman hiki. Perjantain iltap\u00e4iv\u00e4 on saanut ihmiset t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kadut. Reitti on tuttu, askel on varma ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen, mutta jokin on erilailla. Muutama mies on pys\u00e4htynyt kuvaamaan Rautatieaseman kivimiespatsaita. Niille on puettu mustavalkoiset maskit. Naamareiden ilmeet ovat v\u00e4\u00e4ntyneet, outo sekoitus iloa ja irvokkuutta. Jos ei ajankohdasta pystyisi p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n naamareita jonkun tahon vappuj\u00e4yn\u00e4ksi, voisi hetken kuvitella olevansa Gotham Cityss\u00e4, jossa joku naamariolento on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt ottaa kaupungin panttivangikseen. Naamarit ovat lopun alkua, melskeen merkkej\u00e4, irvokas pila, jonka pahuuden vain harvat aavistavat. Mutta emme ole Gotham Cityss\u00e4, ei ole pahaa naamariroistoa. On vain el\u00e4m\u00e4n mittainen karnevaali, johon temmataan mukaan kysym\u00e4tt\u00e4, haluaako osallistua. Kulkueeseen pilkkaamaan oikeaa kuningasta, nostamaan narri tilalle, ilo ja hekotus peitt\u00e4\u00e4 alleen huolet, murheet ja maailmantuskan.<\/p>\n
On ihmisten h\u00e4tk\u00e4hdys, kun joku nime\u00e4\u00e4 sis\u00e4llissodan teloitukset vaikeuksien kautta voittoon \u2013tarinaksi. On v\u00e4\u00e4nt\u00f6 siit\u00e4, onko opintotuen huoltajakorotus hyv\u00e4st\u00e4, pahasta vai saatanasta. On tuhat kysymyst\u00e4, joista jokaiseen pit\u00e4isi olla mielipide. Pit\u00e4isi tiet\u00e4\u00e4 tarkat termit osallistuakseen keskusteluun. Pit\u00e4isi olla feministi ja tolkun ihminen. Poikien huonosta koulumenestyksest\u00e4 kuuluu huolestua nyt. Mets\u00e4ss\u00e4 kuuluu samoilla nyt. Kev\u00e4\u00e4n trendeihin olisi hyv\u00e4 tutustua nyt. Vaatekaupan mainos kysyy: \u201dJos saisit olla kuka tahansa, kuka olisit?\u201d Kapitalismi ottaa niskalenkin avantgardesta, eksistentialismista ja ty\u00f6v\u00e4enluokasta. Sit\u00e4 sanotaan prekuperaatioksi.<\/p>\n
Pitk\u00e4\u00e4n oli k\u00e4ynyt niin kuin niin usein oli k\u00e4ynyt. Olin odottanut tapahtumia, jotka olivat jossakin l\u00e4hitulevaisuudessa. En tyytynyt odottamiseen, vaan aktiiviseen maalailuun, siit\u00e4 millaiset tunnetilat, s\u00e4\u00e4olot, mielialat kulloisenkin tapahtuman koittaessa vallitsisivat. Saatoin silm\u00e4ill\u00e4 kalenterin merkint\u00f6j\u00e4 ja mieless\u00e4ni kuvitella p\u00e4iv\u00e4t ja hetket, jolloin ne kaikki tapahtuisivat.<\/p>\n
Siis p\u00e4\u00e4tin: on kiirastorstai, menen mieli keve\u00e4n\u00e4 keikalle, nautin siit\u00e4, pitk\u00e4n\u00e4perjantaina matkaan kotiin. Siis k\u00e4vi: makasin koko p\u00e4iv\u00e4n sotkuisessa kodissa jaksamatta siivota, p\u00e4hk\u00e4illen puolillep\u00e4ivin sit\u00e4 josko kuitenkin l\u00e4htisin keikalle ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kumpaankaan suuntaan vain j\u00e4tin menem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n
Tai kun innoissani helmikuussa varasin kuukauden p\u00e4\u00e4h\u00e4n matkan Tanskaan, kun kiireet olivat pahimmillaan. Kun matkaan oli kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4, olivat vaikeudet ja vastoink\u00e4ymiset jo itsest\u00e4\u00e4n laantuneet. Olisin tarvinnut irtiottoni kuukautta aiemmin. Matka sujui mit\u00e4 mainioimmin. Olin ensimm\u00e4isen kerran koko kev\u00e4\u00e4n\u00e4 edes jokseenkin onnellinen. Kun palasin, velvollisuudet tuntuivat taas valtavilta kuin vuoret ja matkan rauha j\u00e4i sinne kauas.<\/p>\n
Joka odottaa paljon, ruokkii pettymyksi\u00e4, eik\u00e4 n\u00e4e odotustensa h\u00e4ik\u00e4isem\u00e4n\u00e4 sit\u00e4, mink\u00e4 keskell\u00e4 saa el\u00e4\u00e4. Haaveilen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ilman odotuksia ja suunnitelmia. Siit\u00e4, ett\u00e4 jokainen p\u00e4iv\u00e4 olisi vain yksi p\u00e4iv\u00e4, ei l\u00e4ht\u00f6laskentaa seuraavaan murheeseen, stressinaiheuttajaan tai deadlineen.<\/p>\n
Oppisi olemaan odottamatta. Niin kuin t\u00e4ll\u00e4 viikolla k\u00e4vi. Pystyi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ristit hautausmaalla, suojatien valkoiset viivat harmaassa asfaltilla. Uuden sillan sen saman j\u00e4rven toisella reunalla, jonka ohi olen kulkenut ja jota olen katsellut kohta kahden vuoden ajan viikoittain. Huhtikuun valo pysyy, vaikka sataisi r\u00e4nt\u00e4\u00e4. On h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4t p\u00e4iv\u00e4t, joiden olemassaoloon ei viel\u00e4 tammikuussa uskonut. On kuitenkin varmuus, ett\u00e4 pian kaikki vaikeudet ovat ohitse, kev\u00e4t ja valo voittaa, vuorottelevat velvollisuudet, vapaus, onni ja ahdistus. Ahdistunut ihminen rakastuu liiaksi ahdistukseensa ja luulee sen ilmat pois puristavaa otetta jotenkin rakkaudelliseksi otteeksi. Ihminen kaiketi haluaa aina haukkoa hengityst\u00e4\u00e4n. Ilosta, kiihkosta, ahdistuksesta.<\/p>\n
Vappua edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 maan peitt\u00e4\u00e4 lumikerros. Teiden pintaan lumi ei j\u00e4\u00e4. Bussin ikkunasta katsoen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuin joet halkoisivat lumista mets\u00e4\u00e4. Asvaltti vedelt\u00e4, lumi lumelta. Armo on lintu, joka tarjoaa kalalle madon. Kala vedess\u00e4, vesi tummanharmaa. Kun aamun kalpea valo lankeaa kirkon ikkunasta sis\u00e4\u00e4n, vesi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 punertavalta. Harmaa saa s\u00e4vyj\u00e4.\u00a0Vappup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aurinko l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4, s\u00e4\u00e4tila on tehnyt t\u00e4ysk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen, on 13 astetta l\u00e4mmint\u00e4, ensimm\u00e4inen kev\u00e4tp\u00e4iv\u00e4. Juhla tuntuu toisten juhlalta. Koskettavaa on kuitenkin n\u00e4hd\u00e4 vanhat pariskunnat kulkemassa ylpein\u00e4 ylioppilaslakit p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Paljon ihmisi\u00e4 mutta viel\u00e4 enemm\u00e4n valoa.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 on menestyjien maailma. T\u00e4m\u00e4 on maailma, jossa itsetuntemus, ihmisen\u00e4 kasvaminen ja mielenrauha lopulta alistetaan menestymiselle. Kun nykyihminen haluaa tuntea itsens\u00e4, tarkoittaa se sujuvaa hissipuhetta t\u00e4ynn\u00e4 itsekorostusta, omien puutteiden k\u00e4\u00e4nt\u00e4mist\u00e4 vahvuuksiksi, loputonta itsens\u00e4 rohkaisua gnoomisilla lauseilla. Aitous on sit\u00e4, ett\u00e4 peilin edess\u00e4 toistelee omia hyvi\u00e4 ominaisuuksiaan niin kauan kunnes ei en\u00e4\u00e4 muista huonoja. Se ei ole pyrkimyst\u00e4 parempaan, vaan tyytymist\u00e4. Se ei ole kilvoittelua, se on kielt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n
Onko ahdistavampaa n\u00e4ky\u00e4, kuin sata vaaleanpunaista syd\u00e4menmuotoista ilmapalloa, joista jokaisessa, siis aivan jokaisessa, lukee: \u201dYou are awesome.\u201d En ole. Min\u00e4 olen kamala,\u00a0vittumainen, ahdistunut, surullinen.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Marian sairaalan ikkunoista n\u00e4kyy Hietaniemen hautausmaalle. Illan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 hautausmaalta paistavat vain valkoiset puiset ristit. Sairaala t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole toiminut en\u00e4\u00e4 kymmeneen vuoteen. Mutta millaista mahtoikaan olla noissa kerroksissa hautausmaalle ikkunoista Read More …<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":-1,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,3],"tags":[],"class_list":["post-735","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi","category-sormiharjoituksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/735","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=735"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/735\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=735"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=735"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=735"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}