{"id":754,"date":"2017-06-08T18:12:01","date_gmt":"2017-06-08T16:12:01","guid":{"rendered":"http:\/\/villehamalainen.fi\/sormiharjoituksia\/?p=754"},"modified":"2017-06-08T18:12:01","modified_gmt":"2017-06-08T16:12:01","slug":"teksteista-tekstien-kanssa-ruskeat-tytot-hankala-retoriikka-ja-identiteettijengit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/2017\/06\/08\/teksteista-tekstien-kanssa-ruskeat-tytot-hankala-retoriikka-ja-identiteettijengit\/","title":{"rendered":"Teksteist\u00e4 tekstien kanssa: Ruskeat Tyt\u00f6t, hankala retoriikka ja identiteettijengit"},"content":{"rendered":"

Linkattuani j\u00e4lleen yhden kommenttipuheenvuoron yst\u00e4v\u00e4lleni Facebookin ch\u00e4tiss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kysyi, oliko Antti Hurskaisen essee \u201dEn vittu valehtele\u201d (Nuori Voima Kritiikki<\/em> XVI, kev\u00e4t 2017) todella n\u00e4in merkitt\u00e4v\u00e4 minun<\/em> some-kuplassani. Sit\u00e4 se todella oli. Essee ja siihen kriittisesti suhtautuneet kommentit eiv\u00e4t kiert\u00e4neet vain kirjallisuusalan ihmisten jakamina, vaan my\u00f6s monien feministikavereideni keskuudessa.<\/p>\n

Myrsky nousi osin aiheesta, sill\u00e4 Hurskaisen kieli on varsin ter\u00e4v\u00e4\u00e4. Hurskaisen saamissa vastineissa oli merkillepantavia asioita, jotka liittyiv\u00e4t muun muassa Hubaran edustaman esseen alalajin piirteisiin. Varsinkin esseen ymp\u00e4rill\u00e4 k\u00e4yty\u00e4 keskustelua seuranneen oli helppo huomata, ett\u00e4 olennaisetkin kysymykset painuivat unohduksiin, kun provokatiivinen tyyli oli se, mihin monen oli helpoin tarttua.<\/p>\n

Itse\u00e4ni esseest\u00e4 nousseessa keskustelussa eniten h\u00e4iritsi se, ett\u00e4 monet kommentaattorit eiv\u00e4t malttaneet k\u00e4yd\u00e4 keskustelua tekstin kanssa, teksti\u00e4 lukien ja sit\u00e4 siteeraten. Hyv\u00e4ntahtoisena ihmisen\u00e4 haluan ajatella, ett\u00e4 kenties Facebook alustana vain on huono teksteist\u00e4 tekstien kanssa<\/em> k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n keskusteluun. Se kun pakottaa ihmisen kirjoittamaan tekstist\u00e4 ty\u00f6muistin varassa.<\/p>\n

Koko Hubaran Ruskeat Tyt\u00f6t<\/em> on ollut omalla lukulistallanikin tovin. Koska halusin ennen keskusteluun osallistumista tiet\u00e4\u00e4, mist\u00e4 keskustellaan ja kirjoittaa teksteist\u00e4 tekstien kanssa<\/em>, luin Hubaran teoksen. Siksi t\u00e4m\u00e4 essee jakautuu kahteen osaan: ensiksikin huomioihin Ruskeista Tyt\u00f6ist\u00e4<\/em>, toiseksi Hurskaisen esseet\u00e4 seuranneen keskustelun analyysiin.<\/p>\n

Alkuun haluan tunnustaa muutamia asioita tai ehk\u00e4 etuoikeuksia<\/em>:<\/p>\n

Olen valkoinen mies. Haluaisin tulla kutsutuksi esimerkiksi aloittelevana esseistin\u00e4. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 essee on minulle ominaisin kirjoittamisen muoto, olen kirjoittanut paljon esseit\u00e4 ja minulla on tavoitteita sill\u00e4 saralla. Lukijana Hurskaisen edustama esseetyyppi on minulle tutumpi ja siten l\u00e4heisempi ja rakkaampi kuin Hubaran edustama esseelaji. T\u00e4m\u00e4n osalta aion ehdottomasti laajentaa tiet\u00e4myst\u00e4ni.<\/p>\n

Olen feministi, joka ei halua lis\u00e4t\u00e4 loppuun mutta-sanaa. Olen kuitenkin feministi, joka huomaa feminismiss\u00e4 joitakin ongelmia, joihin haluaisin tarjota enemm\u00e4n vaihtoehtoisuutta. En tee t\u00e4t\u00e4 tarkoituksenani vesitt\u00e4\u00e4 feminismi\u00e4, vaan tuoda sit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s sellaisia ihmisi\u00e4, jotka minun tapaani n\u00e4kev\u00e4t ongelmia feminismiss\u00e4 ja ovat \u201dvoisin olla feministi, mutta\u201d \u2013ihmisi\u00e4. Yksi t\u00e4llainen piirre on identiteettipoliittisuus, mihin palaan my\u00f6hemmin lyhyesti.<\/p>\n

Pelkk\u00e4 etuoikeuksien listaaminen ja tunnustaminen ei riit\u00e4. T\u00e4h\u00e4n olen yritt\u00e4nyt vastata siten, ett\u00e4 tuon tekstiin my\u00f6s mukaan sen, ett\u00e4 tulkintani saattavat olla v\u00e4\u00e4ri\u00e4 yksinomaan v\u00e4h\u00e4isen aiheen tuntemukseni tai etuoikeuksieni takia.<\/p>\n

I Ruskeat Tyt\u00f6t<\/h3>\n

Koko Hubaran Ruskeat Tyt\u00f6t<\/em> on kohdeyleis\u00f6n\u00e4\u00e4n ruskeille tyt\u00f6ille ja p\u00e4\u00e4osin rodullistetuille ihmisille kirjoitettu esseekokoelma, joka laittaa kirjan kansien v\u00e4liin tekstej\u00e4, joiden pohjalla on Hubaran samanniminen blogi. Teos on jaettu kahteen osaan, Unelmiin ja Painajaisiin. Jako on luonteva: unelmat k\u00e4sittelee konkreettisia mahdollisuuksia tai tilaisuuksia muutokseen: hiphopia ja ruskeiden tytt\u00f6jen aktiivisiksi toimijoiksi nousemista siin\u00e4, lukemisen merkityst\u00e4 ja ruskeiden representaatiota kirjallisuudessa, Pariisia er\u00e4\u00e4nlaisena itsevalittuna kotina, ruskeita isi\u00e4, Jemeni\u00e4 ja \u00e4itiytt\u00e4.<\/p>\n

Painajaisissa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n taas niit\u00e4 esteit\u00e4, joita ruskeiden tytt\u00f6jen tiell\u00e4 on: n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 tilastoissa, seksuaalista v\u00e4kivaltaa ja eksotisointia ja ty\u00f6ntekoa mediakent\u00e4ll\u00e4 siten, ett\u00e4 ruskeat ovat siell\u00e4 muutakin kuin v\u00e4hemmist\u00f6ns\u00e4 edustajia. Kirja alkaa v\u00e4kev\u00e4sti kuvaten Olli Immosen taannoista Facebook-p\u00e4ivityst\u00e4, joka k\u00e4sitteli \u201dmonikulttuurisuuden painajaista\u201d. Hubara toteaa heti alkuun, ettei h\u00e4n halua olla painajainen. Toive on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 ja oikea. Kokoelman lopussa on essee, jossa Hubara ruotii oman vaikean suhteensa Israeliin ja sukunsa asemaan siell\u00e4 kautta sit\u00e4, miksi valkoiset eiv\u00e4t puutu rakenteelliseen rasismiin tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n n\u00e4e ruskeita ja rodullistettuja ihmisi\u00e4.<\/p>\n

Kokonaisuudessaan Ruskeat Tyt\u00f6t<\/em> ei mitenk\u00e4\u00e4n poikkea muistakaan esseekokoelmista, joita Suomessa vuosittain julkaistaan: se on omakohtainen, pyrkii sanomaan jotain yleisest\u00e4, esseet keskustelevat kesken\u00e4\u00e4n ristiin viittauksin ja ne on jaoteltu teemoittain. Vaikka etusivulla komeilee m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 \u201dtunne-esseit\u00e4\u201d ovat ne my\u00f6s esseit\u00e4 kirjallisuudesta, tilastoista ja kovista faktoista.<\/p>\n

Aluksi Hubara hyvin m\u00e4\u00e4rittelee ja perustelee kaksi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 sanaa, \u201dRuskeat\u201d ja \u201dTyt\u00f6t\u201d.<\/p>\n

K\u00e4yt\u00e4n sanaa Ruskeat kuvaamaan omaa identiteetti\u00e4ni, mutta my\u00f6s laajemmin synonyymina sanalle rodullistettu. Ruskea on v\u00e4hemm\u00e4n kipe\u00e4\u00e4 tekev\u00e4 versio rodullistetusta. Se on my\u00f6s lyhyempi ja nopeampi kirjoittaa, kauniimpi ja v\u00e4hemm\u00e4n akateeminen. \u2013 \u2013 Ennen kaikkea se on oma sanani, ei valkoisten tutkijoiden ja toimittajien sana kuvaamaan meit\u00e4. (RT, 27.)<\/em><\/p><\/blockquote>\n

J\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 sanaparin osaa esitelless\u00e4\u00e4n Hubara kertoo, ett\u00e4 sukupuoli on heti seuraava asia, jonka kautta h\u00e4net n\u00e4hd\u00e4\u00e4n. Kipe\u00e4 tosiseikka on kuitenkin se, ett\u00e4 Hubaraa ei koskaan n\u00e4hd\u00e4 Suomessa, valkoiset eiv\u00e4t n\u00e4e, h\u00e4nt\u00e4 ensisijaisesti Tytt\u00f6n\u00e4, vaan Ruskeana ja vasta sen j\u00e4lkeen Tytt\u00f6n\u00e4. Tytt\u00f6 taas on valikoitunut sanaksi siksi, ett\u00e4 h\u00e4n haluaa itselleen ja muille samoista ongelmista \u2013 eksotisoinnista ja hyperseksualisoinnista \u2013 k\u00e4rsiville mahdollisuuden saada olla siit\u00e4 vapaita, Tytt\u00f6j\u00e4. Hubara kirjoittaa sanat kielioppis\u00e4\u00e4nt\u00f6jen vastaisesti isolla kirjaimella, mik\u00e4 toimii samaan aikaan korostuksen keinona mutta my\u00f6s poliittisena tekona: Ruskeilla Tyt\u00f6ill\u00e4 on oikeus muuttaa suomen kielt\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

I.I Perusteettoman ep\u00e4selv\u00e4t uusk\u00e4sitteet<\/h4>\n

Vaikka \u201dRuskeiden\u201d ja \u201dTytt\u00f6jen\u201d k\u00e4yt\u00f6n perustelu on sujuvaa, samaa ei voi sanoa muista Hubaran keskusteluun tuomista k\u00e4sitteist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy aiemmin esitellyiss\u00e4 tarinan, teorian ja identiteetin k\u00e4sitteiss\u00e4. Niiden k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ilmenee ristiriita, joka syntyy siit\u00e4, miten Hubara ne esittelee ja siit\u00e4, miten h\u00e4n niit\u00e4 tekstiss\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Esimerkiksi identiteetin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 on oikeastaan vastakkainen sille, miten identiteetti yleens\u00e4 m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n: \u201dIdentiteetill\u00e4 tarkoitan tapaa, jolla katsomme itse\u00e4mme, jolla ymm\u00e4rr\u00e4mme itsemme, rajamme ja olemassaolomme. Riippumatta mist\u00e4\u00e4n, riippumatta kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n.\u201d (RT<\/em>, 22.) Mutta rajat n\u00e4kyv\u00e4t vain suhteessa toiseen, johonkin mit\u00e4 min\u00e4<\/em> en ole. Identiteetill\u00e4 tarkoitetaan yleens\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 itsest\u00e4 ja se muodostuu suhteessa muuhun ja muihin: sit\u00e4 rakentavat erilaiset tavat kuulua joukkoihin (ik\u00e4, sukupuoli, etnisyys) tai itselle t\u00e4rkeiksi koettuihin asioihin (ammatti, sosiaaliset ryhm\u00e4t). Oikeastaan Hubaran identiteetin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 on se, mist\u00e4 puhutaan juuri minuutena<\/em>.<\/p>\n

Kun Hubara ottaa monen tieteenalan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n ja jo valmiiksi merkityksilt\u00e4\u00e4n moninaisen k\u00e4sitteen aivan uuteen tarkoitukseen, mihin h\u00e4n sill\u00e4 pyrkii? Mit\u00e4 lis\u00e4arvoa identiteetist\u00e4 puhuminen minuudesta puhumisen sijaan tuo?<\/p>\n

Teorian Hubara m\u00e4\u00e4rittelee seuraavasti:<\/p>\n

Identiteetin lis\u00e4ksi joka ikisell\u00e4 meist\u00e4 on sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n teorioita, vaikka kukaan ei ikin\u00e4 kysyisi meilt\u00e4 niist\u00e4. Teorioita kivusta ja rakkaudesta, arjesta ja yhteiskunnasta. \u00c4l\u00e4 pel\u00e4sty. Teoriat eiv\u00e4t ole mik\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 suurempi asia. Jos identiteetti on se, kuka puhtaimmillamme olemme, niin teoria tarkoittaa yksinkeRTaisesti yrityst\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 minuutemme ymp\u00e4rill\u00e4 ja suhteessa minuuteemme kulloisenakin hetken\u00e4 tapahtuu. Teoria tarkoittaa siis yksinkertaisesti tarinaa. (RT, 22.)<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Teoriat ovat kyll\u00e4 taatusti yrityksi\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 tapahtuu. Min\u00e4 k\u00e4sit\u00e4n teorian siten, ett\u00e4 siin\u00e4 tavoitteena on my\u00f6s jonkinlaisen logiikan tai s\u00e4\u00e4nn\u00f6n muodostaminen, jotta jatkossa asiat olisivat ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4mpi\u00e4. Sen sijaan minulle ei valkene se, miksi teorian pit\u00e4isi linkitty\u00e4 juuri minuun tai kokemukseen minuudestani.<\/p>\n

Entisest\u00e4\u00e4n tilannetta sekoittaa se, ett\u00e4 Hubara asettaa yht\u00e4l\u00e4isyysmerkin teorian ja tarinan v\u00e4lille. On oma erillinen tieteenfilosofinen keskustelunsa, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin teoriat muistuttavat tarinoita, mutta selv\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 kaikki tarinat eiv\u00e4t ole teorioita. Hubaran systeemirakennelmassa t\u00e4m\u00e4 ei pid\u00e4 paikkaansa en\u00e4\u00e4. Eik\u00e4 ep\u00e4selvyys lopu t\u00e4h\u00e4n, vaan jatkuu tarinan m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ss\u00e4:<\/p>\n

Tarina on valmiina mieless\u00e4 jo ennen kuin aivot alkavat vied\u00e4 sit\u00e4 eteenp\u00e4in tai suu alkaa sit\u00e4 kertoa. Tarina on olemassa riippumatta siit\u00e4, onko sille viel\u00e4 sanoja kieless\u00e4 tai onko kieless\u00e4 sanaa kertojan identiteetille. Tarinat odottavat ihmisten sis\u00e4ll\u00e4, ihon alla, l\u00e4hell\u00e4 keuhkoja ja syd\u00e4nt\u00e4, v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisemmin, v\u00e4lill\u00e4 levottomammin. (RT, 22\u201323.)<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Jos teoriat ovat tarinoita, siit\u00e4 miten identiteetti suhtautuu ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n yhteiskuntaan tai tunteisiin, miten tarinat voivat olla ihmisen sis\u00e4ll\u00e4? Vai ovatko teoriatkin tarinoita, mutta kaikki tarinat eiv\u00e4t sitten kuitenkaan ole teorioita? Joku voi sanoa t\u00e4t\u00e4 saivarteluksi, mutta v\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4: jos k\u00e4sitteit\u00e4 halutaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4, uusien m\u00e4\u00e4ritelmien on oltava aidosti k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia, eik\u00e4 vain romantisointeja, joiden j\u00e4lkeen k\u00e4sitteet voivat tarkoittaa mit\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Kertomus on kyll\u00e4 tutkitusti keskeinen kognitiivinen malli, jolla j\u00e4senn\u00e4mme kokemuksia ja el\u00e4m\u00e4\u00e4, mutta siit\u00e4 ei seuraa, ett\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4mme olisi tarinoita odottamassa ulosp\u00e4\u00e4sy\u00e4. Itse my\u00f6s k\u00e4sit\u00e4n tarinan vahvasti kieleen, edes johonkin kieleen tai merkkij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n sidotuksi. Kaikki kokemukset eiv\u00e4t j\u00e4senny tarinoiksi. Minusta on enemm\u00e4n kuin tarpeen tunnustaa jonkin kielell\u00e4 tavoittamattoman kokemuksen olemassaolo, mutta sit\u00e4 ei tarvitse v\u00e4itt\u00e4\u00e4 tarinaksi.<\/p>\n

 <\/p>\n

I.II El\u00e4m\u00e4 tarinana<\/h4>\n

Hubaran tarinan m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 edustaa vahvan tarinapositiivista n\u00e4kemyst\u00e4, jossa hyv\u00e4t asiat ovat tarinoita ja tarinat ovat hyvi\u00e4, alkukantaisia, omavaltaisia. T\u00e4llainen tarinak\u00e4sitys on idealistinen: on olemassa ennen kielt\u00e4 ja inhimillist\u00e4 j\u00e4rke\u00e4 olevia tarinoita. Tarinapositiivisuus ja ajatus tarinoista juuri hyvin\u00e4 toistuu my\u00f6s siin\u00e4, miten Hubara toteaa, ett\u00e4 rasistiset stereotypiat eiv\u00e4t ole tarinoita (ainakaan h\u00e4nen tarinoitaan), vaan mikroaggressioita. Hubara haluaa kytke\u00e4 \u201doman tarinansa\u201d alun omaan toimijuuteensa. T\u00e4m\u00e4n h\u00e4n tekee selv\u00e4ksi kertomalla, ettei h\u00e4nen tarinansa ala syntym\u00e4st\u00e4 \u2013 saati sitten siit\u00e4, miten h\u00e4nen vanhempansa tapasivat. (Mik\u00e4 on kysymys, johon valkoinen kantasuomalainen mies ei totta tosiaan koskaan joudu vastaamaan.)<\/p>\n

On erilaisia tapoja suhtautua el\u00e4m\u00e4n hahmottamiseen ja sen suhteeseen kertomukseen. Puhutaan tarinallisesta ja episodisesta el\u00e4m\u00e4k\u00e4sityksest\u00e4. Jos el\u00e4m\u00e4k\u00e4sitys on tarinallinen, el\u00e4m\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n on tarina ja kokeva min\u00e4 on ik\u00e4\u00e4n kuin sen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6. Hubaran esseekokoelman kertoja lienee tarinallistava, sill\u00e4 niin monesti h\u00e4n tekee suorastaan anakronistisia tulkintoja, joissa t\u00e4m\u00e4n hetken reflektoiva min\u00e4 asettelee tuntemuksia menneisyyden min\u00e4n el\u00e4m\u00e4n osaksi. T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n muistelevan min\u00e4n ja lapsuuden kokemuksen diskurssit sekoittuvat. Esimerkiksi sit\u00e4, milloin Hubara havahtui siihen, ettei ole valkoinen ihminen, h\u00e4n muistelee n\u00e4in:<\/p>\n

Muistan, ett\u00e4 k\u00e4vin asiasta keskusteluja \u00e4idin ja aban kanssa samoihin aikoihin, kun opin lukemaan. Ehk\u00e4 tajusin silloin etten ole valkoinen, ehk\u00e4 muistini vain sattuu alkamaan siit\u00e4. Oivallus syntyi todenn\u00e4k\u00f6isesti valkoisen ihmisen interrogaatiosta lapsen yksityisel\u00e4m\u00e4\u00e4 jonkinlaisen varmaan hyv\u00e4\u00e4 tarkoittavan kysymyksen tai huomautuksen muodossa. (RT, 81\u201382.)<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Yksik\u00e4\u00e4n lapsi ei koe \u201dinterrogaatiota\u201d. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Hubara konkretisoi kokemusta kertomalla silm\u00e4ripsist\u00e4 vet\u00e4misest\u00e4, hiuksien koskettelemisesta sek\u00e4 ihmisten tungettelevista kysymyksist\u00e4. Ep\u00e4selv\u00e4\u00e4 on, miksi Hubara haluaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lapsen diskurssin ja n\u00e4k\u00f6kulman katkaisevaa \u201dinterrogaation\u201d k\u00e4sitett\u00e4, eik\u00e4 vain kerro todella kamalista kokemuksista, jotka puhuttelevat toisin kuin \u201dinterrogaatio\u201d. Lis\u00e4ksi Hubara katsoo \u201dehk\u00e4 vain muistinsa alkavan siit\u00e4\u201d. Kokemus ei-valkoisuudesta on siis determinoiva siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 h\u00e4nen lapsen muistinsakin alkaa siit\u00e4. Samaan tapaan determinoimisella leikitell\u00e4\u00e4n my\u00f6hemmin esseess\u00e4, kun h\u00e4n pohtii vanhempiensa pitk\u00e4\u00e4 pinnaa tyt\u00f6n muotivillitysten seuraamisen suhteen:<\/p>\n

Heid\u00e4n [vanhempien] mielest\u00e4\u00e4n kaikki muotivillitykset ja ehostautuminen olivat turhaa haihatusta. Mutta ehk\u00e4 he n\u00e4kiv\u00e4t, ett\u00e4 minussa syttyi jotakin, ehk\u00e4 he n\u00e4kiv\u00e4t ep\u00e4toivoni ja vaihtoehdottomuuden. Ehk\u00e4 olin vain hemmoteltu kakara, eiv\u00e4tk\u00e4 he jaksaneet kuunnella intt\u00e4mist\u00e4ni. (RT, 98.)<\/em><\/p><\/blockquote>\n

My\u00f6sk\u00e4\u00e4n \u201dep\u00e4toivo\u201d ja \u201dvaihtoehdottomuus\u201d eiv\u00e4t ole lapsen maailmaan kuuluvia k\u00e4sitteit\u00e4. T\u00e4m\u00e4n paljastaa jo se, ett\u00e4 Hubara k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 my\u00f6hemmin er\u00e4\u00e4nlaisina puoliteoreettisina k\u00e4sittein\u00e4. Determinointi on s\u00e4vylt\u00e4\u00e4n lievennetty\u00e4, jossittelua. Vanhempien mahdollinen \u201dep\u00e4toivon ja vaihtoehdottomuuden\u201d, \u201djonkin syttymisen\u201d n\u00e4keminen on kuitenkin n\u00e4hty aiheelliseksi nostaa spekulaatioksi tavanomaisimman mahdollisen selityksen rinnalle.<\/p>\n

 <\/p>\n

I.III Kulttuurituotteista ja taideteoriasta voi olla perustellusti montaa mielt\u00e4<\/h4>\n

Hubaran ajatus lukemisesta porttina er\u00e4\u00e4nlaiseen rinnakkaisuniversumiin tai huomio siit\u00e4, miten aikuisena aikaa lukemiselle ei en\u00e4\u00e4 riit\u00e4k\u00e4\u00e4n, ovat molemmat varmasti samastuttavia kokemuksia monelle valkoisellekin lukijalle. Tai ainakin kirjallisuudenopiskelijana olen kuullut opiskelukavereilta runsaastu vastaavia kuvauksia. Ero minun ja Hubaran kokemuksissa on kuitenkin poikkeuksetta se, ett\u00e4 minun kaltaisiani representoidaan kirjallisuudessa enemm\u00e4n. On vaikea sanoa, enk\u00f6 etsi itseni representaatioita kirjallisuudesta siit\u00e4 syyst\u00e4<\/em> vai siit\u00e4 huolimatta<\/em>. En voi valita tilannetta, jossa en olisi t\u00e4m\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohdan vanki.<\/p>\n

Hubara k\u00e4y kyseisess\u00e4 esseess\u00e4, \u201dTarina Zorasta, Tonista ja pienest\u00e4 jemenil\u00e4isest\u00e4 kirjatoukasta\u201d, l\u00e4pi ansiokkaasti sit\u00e4 salapoliisin ty\u00f6t\u00e4, jonka avulla h\u00e4n on l\u00f6yt\u00e4nyt kirjailijoita, jotka ovat kuvanneet ruskeita ja antaneet sanastoa niin kieliopin vastaisuudella kuin ruskean v\u00e4ris\u00e4vyj\u00e4 uusilla sanoilla kuvaten Hubaran kaltaisille. Salapoliisinty\u00f6 etenee aina samaa rataa: yhden kirjan tai elokuvan my\u00f6t\u00e4 l\u00f6ytyy seuraava kirjailija, h\u00e4nt\u00e4 seuraa sit\u00e4 seuraava ja niin edelleen. T\u00e4ss\u00e4 poikkeuksen tekee kuitenkin toinen otsikkoon p\u00e4\u00e4tyneist\u00e4 kirjailijoista, Zora Neale Hurston. Hurston esitell\u00e4\u00e4n valkoista raivoa k\u00e4sittelev\u00e4n alun yhteydess\u00e4, paljon aiemmin ennen kuin Hubara kuvailee salapoliisimetodiaan. Vasta lopussa Hubara paljastaa, miten l\u00f6ysi monen mutkan kautta juuri Hurstonin \u2013 ja yhteys alun sitaattiin paljastuu my\u00f6s lukijalle. T\u00e4m\u00e4 on taidokas ja kutkuttava koukku. T\u00e4llaisten oivallusten takia esseit\u00e4 on mukava lukea.<\/p>\n

Hubara kertoo haluavansa ratkaista konfliktit kirjoittamalla: \u201dL\u00e4hden pois vaikeasta tilanteesta ja palaan tekstin kanssa. Lue t\u00e4m\u00e4, niin ymm\u00e4rr\u00e4t, jos et sent\u00e4\u00e4n jaksa minua. Kirjoittaminen ei ole terapiaa, itse asiassa se tuntuu yleens\u00e4 vain pahentavan asioita.\u201d (RT<\/em>, 194.) Nuo lauseet voisivat yht\u00e4 hyvin olla minun kirjoittamiani. Minulla ja Hubaralla on kuitenkin keskeinen ero: minun n\u00e4k\u00f6isi\u00e4ni on mediakentt\u00e4 ja kirjallisuusinstituutiot t\u00e4ynn\u00e4. Toisin kuin Hubaralla: \u201dOlen aina tuntenut, ett\u00e4 minun t\u00e4ytyy joko h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4 ruskeuteni tai ylikorostaa sit\u00e4, jotta voin olla kirjoittaja tai toimittaja\u201d (RT<\/em>, 194). H\u00e4n kertoo siit\u00e4, miten tekstien editointi ammattilaisten kanssa on h\u00e4nelle poikkeuksellinen hetki, jolloin h\u00e4nen tekstej\u00e4\u00e4n syyn\u00e4t\u00e4\u00e4n tarkasti ja niiden editointiin k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n tuntikausia \u2013 t\u00e4ll\u00e4 kertaa kyse ei ole siit\u00e4, ett\u00e4 joku ep\u00e4ilisi h\u00e4nen kirjoitus- tai kielitaitoaan, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 niin ammattikirjoittajien teksteille tehd\u00e4\u00e4n. Hubaran esimerkki on rohkaissut muita ruskeita tytt\u00f6j\u00e4 siihen, ett\u00e4 he voivat tehd\u00e4 toimittajan ty\u00f6t\u00e4 niin ik\u00e4\u00e4n, tulla toimittajiksi. T\u00e4m\u00e4 on arvokasta, eik\u00e4 Hubaran ja h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 merkityst\u00e4 voi v\u00e4heksy\u00e4.<\/p>\n

Kuitenkin joudun tunnustamaan, ett\u00e4 taideteoriasta olemme v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n eri linjoilla. Hubaran esseiss\u00e4 on muutamia taidetta ja kulttuurituotteita k\u00e4sittelevi\u00e4, hyvin normatiivisia kohtia.<\/p>\n

Hubara kirjoittaa: \u201dFiktiivisten tarinoiden jalo idea on, ett\u00e4 lukija voi samastua kehen tahansa, ett\u00e4 kaikki tarinat l\u00e4htev\u00e4t samalta viivalta. Valitettavasti se ei ole totta, koska samastumispintaa eiv\u00e4t ole m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kaikki yhdess\u00e4.\u201d (RT<\/em>, 84.) Hubara vetoaa \u201dfiktiivisten tarinoiden jaloon ideaan\u201d, mutta ei m\u00e4\u00e4rittele, kenelt\u00e4 tai mist\u00e4 t\u00e4llainen idea on per\u00e4isin. Oikeastaan fiktiiviset tarinat eiv\u00e4t ole olleet koskaan kunnolla samalla viivalla, vaan suurimman osan historiasta lukutaitoisten ja vapaiden ihmisten iloa. Fiktiivisi\u00e4 tekstej\u00e4 on my\u00f6s tavattu v\u00e4itt\u00e4\u00e4 pikemminkin tositapahtumien kuvauksiksi, koska fiktiivisi\u00e4 kertomuksia on arvostettu taiteena vasta 1800-luvulta l\u00e4htien.<\/p>\n

Viel\u00e4 suorempi normatiivinen ohje annetaan hiphopia k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 esseess\u00e4, jossa Hubara kuvaa taitavasti omaa suhdettaan h\u00e4nelle rakkaaseen musiikkilajiin, joka on tuonut h\u00e4nelle paitsi tukea kasvamiseen my\u00f6s iloa ja osan elannosta. Samaan aikaan h\u00e4n tiedostaa, ettei hiphop ole t\u00e4ysin h\u00e4nen, vaan se kumpuaa toisten, h\u00e4nelle vieraiksi j\u00e4\u00e4vien, mustien ihmisten h\u00e4d\u00e4st\u00e4 ja sorrosta. Hubara nimitt\u00e4\u00e4 omaa suhdettaan hiphopiin n\u00e4in ollen appropriaatioksi, rusinoiden ottamiseksi pullasta. Varsinainen eettinen normatiivi kuuluu kuitenkin n\u00e4in:<\/p>\n

Kaikilla hiphopista el\u00e4m\u00e4nhalunsa ja\/tai elantonsa ammentavilla ihmisill\u00e4, niin ei-mustilla rodullistetuilla kuin valkoisilla ihmisill\u00e4, on moraalinen velvollisuus opiskella t\u00e4m\u00e4 historia ja problematisoida omaa suhdettaan siihen. Pelkk\u00e4 aukikirjoittaminen ei riit\u00e4. Hiphopista informaationsa ja itsetuntonsa ottavien ei-mustien ihmisten on osoitettava solidaarisuutta afrikkalaisamerikkalaisia ja heid\u00e4n kamppailuaan kohtaan. (RT, 60.)<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Saman kappaleen lopuksi Hubara toteaa, ettei musiikki tai muoti ole vain omaa \u201ditsetuntoprojektia varten luotuja trendej\u00e4\u201d. T\u00e4st\u00e4 on helppo olla samaa mielt\u00e4, sen sijaan itse moraalista velvoitetta en allekirjoita. Kun jokin kulttuurituote tulee ulos, se on yleis\u00f6n riistaa ja yleis\u00f6ll\u00e4 on vapaus p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, tulkitseeko se sit\u00e4 suhteessa musiikkilajin historiaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin tai vuosisataiseen sortoon. Toisekseen hiphop ei ole ainoa musiikkilaji, jonka juuret ovat orjuudessa ja mustien sorrossa. Samalla voi kysy\u00e4, onko vaikkapa suomalaisella taider\u00e4pill\u00e4 ja mustien sorrolla kovinkaan kantavaa yhdyssiltaa. Lopuksi on sanottava, ett\u00e4 Hubaran vaatimus on akateeminen. Miten vaatimuksen pit\u00e4isi koskettaa vaikkapa lukutaidotonta? Miten peruskoulun k\u00e4ynyt problematisoi ja aukikirjoittaa?<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 vaatimusta lukuun ottamatta my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 esseess\u00e4 Hubara onnistuu muun muassa referoimaan Bettina L. Loven tutkimusta tytt\u00f6n\u00e4k\u00f6kulmasta hiphopiin. Tutkimuksen popularisointi ja nivominen omakohtaisuuteen onnistuu erinomaisesti. Sek\u00e4 kirjallisuutta ett\u00e4 hiphopia k\u00e4sittelev\u00e4t esseet tuovat esiin Hubaran lukeneisuuden ja tiet\u00e4myksen sek\u00e4 tarjoavat kokoelman lukijalle paljon polunp\u00e4it\u00e4, joiden avulla l\u00e4hte\u00e4 laajentamaan omaa repertuaariaan. Silti kahdesta keskeisest\u00e4 kysymyksest\u00e4, mit\u00e4 kulttuuritutotteisiin ja taiteeseen tulee, en voi olla samaa mielt\u00e4. En tied\u00e4, olisivatko ne minulle t\u00e4rkeit\u00e4, jos olisin toisen v\u00e4rinen. Minusta taiteesta on mahdollista kuitenkin tehd\u00e4 hyvinkin eri l\u00e4ht\u00f6kohdista kumpuavia arvostuksia poetiikan ja n\u00e4k\u00f6kulman suhteen. Kysymys ruskeudesta, identiteeteist\u00e4 ja historiasta on yksi n\u00e4k\u00f6kulma, mutta ei ainoa.<\/p>\n

 <\/p>\n

I.IV Sana lukijasta<\/h4>\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 Hubara l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n vastaavia representaatioita suomalaisesta kirjallisuudesta ja mediasta v\u00e4h\u00e4n, on sen varjopuolena tietysti se, ett\u00e4 kaltaiseni kantasuomalainen mieslukija taas saa representaatioita Ruskeista Tyt\u00f6ist\u00e4 hyvin v\u00e4h\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t molemmat. Minulle Hubaran kirja oli paikoitellen todella opettavainen ja se kertoi asioista ja kokemuksista, joita en voi kuvitella omalle kohdalleni. Niiden h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4vyys syntyi siit\u00e4, etten osaa kuvitella sellaisten kokemusten ja ajatusten varjostavan monien ihmisten jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 arkea ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 sek\u00e4 unelmia. Kuvaava oli er\u00e4skin muistikirjani merkint\u00e4, jossa lukee vain sivunumero ja \u201dmit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n voisi sanoa\u201d. Tuo kohta oli yksi niist\u00e4 lukemattomista, rehellisen aidoista ja kikkailemattomista rakenteellisen rasismin kuvauksista, joita Ruskeissa Tyt\u00f6iss\u00e4 riitt\u00e4\u00e4. Hubara p\u00e4\u00e4see pelkist\u00e4 kuvauksista eteenp\u00e4in, viilt\u00e4v\u00e4n tarkkaan analyysiin, joka on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 luettavaa ihan kenelle tahansa:<\/p>\n

Maailmassa on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 enemm\u00e4n pakolaisia kuin koskaan. Kuutisenkymment\u00e4 miljoonaa ihmist\u00e4 on paennut kodeistaan siksi, ett\u00e4 heid\u00e4n kotipaikassaan on niin huonot oltavat, ettei siell\u00e4 voi el\u00e4\u00e4. Maailmassa on lis\u00e4ksi paljon sellaista kurjuutta, joka ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sis\u00e4lly t\u00e4m\u00e4nhetkiseen pakolaisuuden m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4n, mutta joka saa ihmiset liikkeelle paremman el\u00e4m\u00e4n toivossa. \u2013 \u2013 T\u00e4t\u00e4 kaikkea kutsutaan globalisaatioksi. Min\u00e4 kutsun sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ksi. (RT, 122.)<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Samassa esseess\u00e4, k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n toivettaan pariisilaisuudesta, Hubara sanoittaa varmasti monen tunteen siit\u00e4, miten jokin paikka tuntuu kotoisammalta. Aika moni voi Hubaran tapaan todeta, ett\u00e4 kyll\u00e4, Pariisi on eurooppalainen tavalla, jota Vantaa ei ole. Hubaralla t\u00e4h\u00e4n toiveeseen liittyy my\u00f6s vapaus olla muutakin kuin ruskea ja poikkeava yksil\u00f6 valtavirrasta: \u201dEn muista milloin, mutta muistan miksi halusin pariisittareksi. Siksi, ett\u00e4 siell\u00e4 miss\u00e4 olin, sielt\u00e4 miss\u00e4 olin, en voinut olla se kuka olin, koska olin ei-mit\u00e4\u00e4n jos en suostunut muiden m\u00e4\u00e4ritelmiin siit\u00e4, kuka olen.\u201d (RT<\/em>, 123.) Kun analyyttinen puhe pakolaisuudesta ja unelmat pariisittareksi tulemisesta ovat samassa esseess\u00e4, ne yhdist\u00e4v\u00e4t j\u00e4lleen henkil\u00f6kohtaisen ja poliittisen \u2013 ja puhuttelevat ja koskettavat ket\u00e4 tahansa lukijaa.<\/p>\n

Kokoelman luettuani en ole aivan varma, kenelle Hubara kirjoittaa Ruskeita Tytt\u00f6j\u00e4<\/em>. Jos Hubaraa on uskominen, vastaus on helppo: Ruskeille Tyt\u00f6ille. Jos taas teksti\u00e4 katsoo, kysymys on monimutkaisempi.<\/p>\n

Hubara k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 avaamatta tai selitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 paljon feminismin ja sosiologian k\u00e4sitteist\u00f6\u00e4, jos sit\u00e4 oikein tunnistan. T\u00e4m\u00e4n rinnalla on jokseenkin ep\u00e4johdonmukaista, ett\u00e4 lukijalle tarjotaan selityksi\u00e4 kuitenkin paljon yksinkertaisemmille k\u00e4sitteille (tarina, teoria, identiteetti). Usein t\u00e4m\u00e4 vain monimutkaistaa tai ep\u00e4selvent\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4vi\u00e4 k\u00e4sitteit\u00e4, kuten alussa v\u00e4itin. Yksi detalji on tapa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 trauman k\u00e4sitett\u00e4 jokseenkin huolimattomasti. Traumalla tarkoitetaan yleens\u00e4 mielen haavaa, kokemusta, jossa mieli ei ole pystynyt rekonstruoimaan siihen johtanutta tapahtumasarjaa kokonaan. Traumaksi Hubara nimitt\u00e4\u00e4 useita todella ik\u00e4vi\u00e4 tapahtumia menneisyydess\u00e4\u00e4n. Kuitenkin tapahtumat asettuvat narratiivin osaksi muitta mutkitta \u2013 eli mieli on niiden syyt ja seuraukset jo rekonstruoinut.<\/p>\n

Akateemisten k\u00e4sitteiden k\u00e4ytt\u00f6 on kuitenkin asia, joka hankaloittaa kenen tahansa ei-akateemisen tai feministisen lukijan ty\u00f6t\u00e4. Toisaalta taas k\u00e4sitteiden uudelleenm\u00e4\u00e4rittely on aikamoista pyristely\u00e4 akateemista yhteis\u00f6\u00e4 vastaan, sill\u00e4 siell\u00e4 jonkinlaisena nyrkkis\u00e4\u00e4nt\u00f6n\u00e4 on se, ett\u00e4 k\u00e4sitteit\u00e4 tulisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aiempaan teoriaan ja k\u00e4ytt\u00f6tapaan nojautuen ja poikkeukset hyvin perustellen. Esseekokoelma ei tietenk\u00e4\u00e4n ole akateeminen tutkielma. Ehk\u00e4 asiassa on joitakin poliittisia tarkoitusperi\u00e4, jotka eiv\u00e4t aukea minulle. Joka tapauksessa toivon, ett\u00e4 niit\u00e4kin voitaisiin edist\u00e4\u00e4 edes k\u00e4sitteiden johdonmukaisella<\/em> k\u00e4ytt\u00e4misell\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

II. Keskustelu<\/h3>\n

Hubara kirjoittaa ensimm\u00e4isen esseen loppupuolella: \u201dT\u00e4m\u00e4 kirja on keskustelunaloitus\u201d ja viel\u00e4 saman sivun lopussa: \u201dKirjoittaminen on yksin\u00e4ist\u00e4 puuhaa, mutta sen ei tarvitse olla. Ajattelen t\u00e4m\u00e4n kirjan teid\u00e4n kaikkien kirjoittamaksi. Kirjoittaminen on vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4, mutta vallassa piilee my\u00f6s mahdollisuus kehitt\u00e4\u00e4 ajattelua eteenp\u00e4in. Kirjoittaminen on keskustelemista ja kuuntelemista.\u201d (RT<\/em>, 41.)<\/p>\n

Kun Hubara kirjoittaa ajattelevansa \u201dt\u00e4m\u00e4n kirjan teid\u00e4n kaikkien kirjoittamaksi\u201d, te kaikki<\/em> viittaa tietysti Ruskeisiin tai rodullistettuihin Tytt\u00f6ihin ja muihin. (Puhuttelu onkin yksi johdonmukaisimmin k\u00e4ytetyist\u00e4 ja taatusti tehokas retorinen keino kirjassa.) Kokoelma on keskustelunaloitus, siisp\u00e4 keskustellaan. Hurskaisen esseen kohdalla moni n\u00e4ki kyll\u00e4 vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4<\/em>, mutta my\u00f6s ajattelun viemist\u00e4 taaksep\u00e4in<\/em>, ei eteenp\u00e4in.<\/p>\n

 <\/p>\n

II.I Saako H\u00e4nnik\u00e4isest\u00e4 kirjoittaa?<\/h4>\n

Syy edell\u00e4 kuvattuun asennoitumiseen on selv\u00e4: esseess\u00e4 tehty rinnakkainluenta Timo H\u00e4nnik\u00e4isen tuotannon kanssa tarkoituksena selvitt\u00e4\u00e4, miten Hubara ja H\u00e4nnik\u00e4inen k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t uhriutumista sanomisensa perille viemisess\u00e4. Hurskainen katsoo tarpeelliseksi esitell\u00e4 H\u00e4nnik\u00e4isen esseistiikkaa ja tuotantoa lukijalle, koska arvelee sen olevan monelle vierasta. Harva on totta tosiaan lukenut H\u00e4nnik\u00e4ist\u00e4, vaikka h\u00e4nen t\u00f6rkyinen ja \u00e4lyt\u00f6n some-persoonansa on monelle tullut tutuksi. Sit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4nnik\u00e4ist\u00e4 esitell\u00e4\u00e4n ja ett\u00e4 Hurskainen nostaa esiin H\u00e4nnik\u00e4isen tuotannon onnistumiset, kuten kirjallisuusesseistiikan uran alkupuolelta, on sittemmin luettu H\u00e4nnik\u00e4isen symppaamisena.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 luenta on pyyhkinyt ty\u00f6muististaan ter\u00e4v\u00e4n ja naljailevan kritiikin, jota Hurskainen esseess\u00e4 kohdistaa H\u00e4nnik\u00e4iseen:<\/p>\n

Piikittelyn ja tylytyksen vastapainoksi H\u00e4nnik\u00e4inen jakelee kehuja, joskin enimm\u00e4kseen itselleen. H\u00e4nen p\u00e4\u00e4toimittamiensa Kerberos- ja Sarastus-lehtien arvo ei j\u00e4\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4ksi. Nykyisten yhteisty\u00f6kumppaneiden kuten Hexen Press \u2013kustantamon ja Suomen Sisun selk\u00e4\u00e4ntaputtelu on Lihamyllyss\u00e4 uuvuttavinta. \u2013 \u2013 Valitettavasti h\u00e4n ei kirjan mitassa kykene vastustamaan yleist\u00e4misen kiusausta. \u201dPunavihre\u00e4 konsensus\u201d on jopa nostettu yhden alaluvun otsikoksi. Yl\u00e4tason jaarittelut suvaitsevaiston hegemoniasta saavat kielellisesti taitavan H\u00e4nnik\u00e4isenkin vaikuttamaan Hommaforumin tusinakirjoittajalta. (Kritiikki, 13.)<\/em><\/p><\/blockquote>\n

H\u00e4nnik\u00e4isen \u201dinternet-sikailut\u201d Hurskainen yksiselitteisesti tuomitsee sek\u00e4 esittelee joukon muita julkisia tapahtumia, joissa H\u00e4nnik\u00e4inen on k\u00e4ytt\u00e4ytynyt t\u00f6ker\u00f6sti, muun muassa tekem\u00e4ll\u00e4 \u201dharhaoppisten kirjailijoiden erist\u00e4mist\u00e4\u201d k\u00e4sittelev\u00e4n selvityksen.<\/p>\n

Ei liene yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 juuri Veikka Lahtinen, pitk\u00e4\u00e4n pohdittuaan mit\u00e4 sanoisi, otti kohuun kantaa. H\u00e4nen Facebook-p\u00e4ivityksens\u00e4<\/a> on ehk\u00e4 klassisin esimerkki siit\u00e4, mit\u00e4 tarkoitan sill\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4nnik\u00e4inen tulisi aina muistaa tuomita kokonaisvaltaisesti, kattavan ansioluettelon kera:<\/p>\n

\"nayttokuva-2017-06-08-kello-18-50-29\"
(K\u00e4yt\u00e4n kuvakaappausta, sill\u00e4 se visuaaliselta asettelultaan ei aseta Lahtisen Facebookin alustalle tehty\u00e4 p\u00e4ivityst\u00e4 liiaksi pois sen alkuper\u00e4isest\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. N\u00e4in lukija saa siit\u00e4 reilumman kuvan, mutta samalla teksti on tekstin\u00e4 sit\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4n tekstin rinnalla, ei vain linkin takana.)<\/figcaption><\/figure>\n

Kuitenkin esseess\u00e4\u00e4n Hurskainen erottelee Hubaran kohtaaman rakenteellisen syrjinn\u00e4n ja H\u00e4nnik\u00e4isen omasta toiminnasta johtuvan syrjinn\u00e4n. Lahtinen edustaa varsin tiukkaa linjaa toteamalla, ett\u00e4 kaikenlainen H\u00e4nnik\u00e4isest\u00e4 kirjoittaminen vain lis\u00e4\u00e4 kirjamyynti\u00e4 ja siten h\u00e4nest\u00e4 kirjoittaminen on auttamatta v\u00e4\u00e4rin.<\/p>\n

Lahtinen sortuu olkiukkojen kritisointiin, vaikka itse niiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 Hurskaista moittii. Ei Hurskainen v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4nnik\u00e4ist\u00e4 sorretaan<\/em>. Sen sijaan Kordelinin s\u00e4\u00e4ti\u00f6n tapaus on sellainen, joka ansaitsee tulla k\u00e4sitellyksi. Jos yleis\u00f6n reaktioiden my\u00f6t\u00e4 jo my\u00f6nnetty apuraha olisi vedetty pois H\u00e4nnik\u00e4iselt\u00e4, olisi t\u00e4st\u00e4 tullut kiistatta uhri. S\u00e4\u00e4nt\u00f6jen pit\u00e4\u00e4 olla samat kaikille. Kordelinin s\u00e4\u00e4ti\u00f6n olisi pit\u00e4nyt tehd\u00e4 arvionsa etuk\u00e4teen. Some-kansan asia taas ei ole, kenelle yksityinen s\u00e4\u00e4ti\u00f6 jakaa rahaa.<\/p>\n

Lahtinen tekee retorisesti ovelia liikkeit\u00e4, jotka kyll\u00e4 taitava lukija tunnistaa. Lahtinen v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei fasismin vastustuksessa ole kiihkottomampi kuin \u201dhampaita harjatessaan\u201d. Siin\u00e4 mieless\u00e4 vertaus on onnistunut, ett\u00e4 vaahtoa ainakin riitt\u00e4\u00e4 ja puhdasta (tai puhdasoppista) j\u00e4lke\u00e4 tulee.<\/p>\n

 <\/p>\n

II.II Aidosti ongelmallinen kanonisointikysymys<\/h4>\n

Yksi keskeisimmist\u00e4 ongelmista liittyi siihen, ett\u00e4 useat luulivat Antti Hurskaisen teksti\u00e4 nippukritiikiksi<\/em> esseen sijaan. Yksi polku v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rrykseen kulkee Hurskaisen tekstin kautta. Hurskainen kirjoittaa:<\/p>\n

Kansan Uutisten\u00a0Pontus Purokuru<\/strong>\u00a0rohkenee julistaa, kuinka \u201dSuomi jakautuu aikaan ennen ja j\u00e4lkeen Koko Hubaran\u201d.8<\/u>\u00a0Tuskin sent\u00e4\u00e4n, ja ainakin sen voi luvata, ettei kirjallinen Suomi polvistu Hubaran edess\u00e4.\u00a0Ruskeita Tytt\u00f6j\u00e4\u00a0ei tutkita yliopistoissa vuonna 2070, niin pahasti esseeilmaisu t\u00f6kkii.\u201d (Kritiikki, 16.)<\/em><\/p><\/blockquote>\n

On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 heitto vuoden 2070 kirjallisuudentutkimuksen painopisteist\u00e4 on liioiteltu. Se ei kuitenkaan ole esseen p\u00e4\u00e4v\u00e4ite, vaan sivuhuomio. Se on vastaus aivan yht\u00e4 ylisanoja vy\u00f6rytt\u00e4v\u00e4\u00e4n ja tulevaisuutta maalailevaan Purokurun v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4n koskien Hubaran teoksen merkitt\u00e4vyytt\u00e4. Kumpaakaan ei voida osoittaa t\u00e4ll\u00e4 haavaa oikeaksi. Voi olla, ett\u00e4 teosta ei tutkita vuonna 2070, voi olla, ett\u00e4 Hubaran Ruskeat Tyt\u00f6t rohkaisee vaikkapa toisia ruskeita tytt\u00f6j\u00e4 kirjoittamaan niin hyv\u00e4\u00e4 esseistiikkaa, ett\u00e4 kirjallinen Suomi todella muuttuu ja jakautuu.<\/p>\n

Moni on syyst\u00e4 puuttunut Hurskaisen esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n v\u00e4itteeseen Hubaran etuk\u00e4teiskanonisoinnista. Varsinkin, kun v\u00e4itteen pohjalla on Ruskeiden Tytt\u00f6jen vertaaminen suomalaisten miesten esseistiikkaan. Ruskeat Tyt\u00f6t edustaa aivan toisenlaista esseen alalajia. Esimerkiksi t\u00e4ss\u00e4 Elina Iida Sofian Facebook-p\u00e4ivityksess\u00e4<\/a> k\u00e4yd\u00e4\u00e4n todella ansiokkaasti l\u00e4pi sit\u00e4, miss\u00e4 esseen alalajin yhteydess\u00e4 Hubaraa tulisi arvioida sek\u00e4 sit\u00e4, miten t\u00e4rke\u00e4ll\u00e4 asialla Ruskeat Tyt\u00f6t todella on. T\u00e4llainen luenta esseest\u00e4 oli perusteltu. (Sama kirjoittaja on my\u00f6s ottanut Nuoren Voiman julkaisemassa jatkojutussa kantaa Hurskaisen esseeseen ja siit\u00e4 virinneeseen keskusteluun.)<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyy Hurskaisen heikko tuntemus t\u00e4st\u00e4 esseen alalajista, eik\u00e4 omani ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sen parempi. Mutta t\u00e4ll\u00e4 tavoin esseet toimivat: keskustelunaloituksina. Parhaimmillaan keskusteluun osallistuvista l\u00f6ytyy lukeneempia tai eri tavalla lukeneita.<\/p>\n

 <\/p>\n

II.III Retoriikka jakaa yleis\u00f6\u00e4 ja altistaa kritiikille<\/h4>\n

Kun keskustellaan teksteist\u00e4 ja kirjoittajista, on aina t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa kritiikin ja havaintojen koskevan implisiittist\u00e4 tekij\u00e4\u00e4. Kun kritisoin Hubaran retoriikkaa, en yrit\u00e4 kiist\u00e4\u00e4 Hubaran kokemuksia<\/em>, mutta kritisoin tapaa, jolla h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 vakuuttaa<\/em> minut niist\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi olevan tekemist\u00e4 joidenkin lukijodien kohdalla. Esimerkiksi Lahtinen kirjoittaa, ettei jaksa tai halua mietti\u00e4 sis\u00e4istekij\u00e4\u00e4, vaan mieluummin lukee Hurskaisen esseen suoraviivaisena argumentointina. T\u00e4m\u00e4 on yksinkertaisesti huono tapa lukea esseit\u00e4. Se johtaa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 v\u00e4\u00e4rintulkintoihin. Esimerkiksi Hurskaisen heitto kaanonista on vain vastaus Purokurulle, samalla mitalla. Se on retorisesti raju, mutta se on retorinen<\/em>. Sit\u00e4 ei voi lukea vain suoraviivaiseksi argumentiksi<\/em>.<\/p>\n

Vaikka Hubara v\u00e4itt\u00e4\u00e4 olevansa rehellinen, eik\u00e4 vittu valehtele, h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jatkuvasti liioittelua tehokeinona, retoriikkana. Osa lauseista on t\u00e4ysin mahdottomia uskoa kirjaimellisesti: \u201dEn tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 en kirjoita\u201d (RT<\/em>, 193). Samoin k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n ehdottomia sanoja, kuten aina ja koskaan, tyylikeinoina muun muassa toiston ja yhden sanan virkkeiss\u00e4, h\u00e4n tulee samalla vieneeksi niiden tehoa my\u00f6s niiss\u00e4 lauseissa, joissa h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 tosissaan. Kun kertoja antaa viitepisteit\u00e4 omasta ep\u00e4luotettavuudestaan, alkaa lukija ep\u00e4ill\u00e4 sellaisiakin v\u00e4itteit\u00e4, joiden takana kertoja selv\u00e4sti seisoo. Ja siltikin Hubara onnistuu olemaan parhaimmillaan ilahduttavan itseironinen, kaukana itsens\u00e4 vakavasti ottavista esseemiehist\u00e4: \u201dOlenhan oman pikkuriikkisen maailmani keskipiste\u201d (RT<\/em>, 161). T\u00e4ss\u00e4 lauseessa yhdistyy kutkuttavasti totuus siit\u00e4, ett\u00e4 ihan jokainen meist\u00e4 ajattelee olevansa oman maailmansa keskipiste. Se on inhimillinen perspektiiviharha. Lauseesta tekee itseironisen kuitenkin se, miten Hubara tunnustaa maailmansa pikkuriikkisyyden.<\/p>\n

Retoriikka on vaarallista, sill\u00e4 toisten puolelle puhumisen seurauksena on aina osan lukijoista pois ty\u00f6nt\u00e4minen. Esseetekstit ovat kuitenkin asiaproosana aina v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 retorisia, jos ne haluavat tulla luetuiksi ja olla hyvi\u00e4. Hubaran retoriset valinnat luovat pohjan kuitenkin my\u00f6s uhriutumisen lukemiselle. Hubara esimerkiksi kirjoittaa esseess\u00e4, jonka on suunnannut lapselleen: \u201dLentokentill\u00e4 ei aina uskota, ett\u00e4 sin\u00e4 olet minun lapseni, joten kannan syntym\u00e4todistustasi mukanani\u201d (RT<\/em>, 160). Tosiasiassa ihan kaikille<\/em> lapsen kanssa matkustaville Ulkoministeri\u00f6 suosittelee lapsen virkatodistuksen mukaan ottamista. T\u00e4m\u00e4n tarkoituksena on est\u00e4\u00e4 mahdolliset lapsikaappaukset.<\/p>\n

Hurskainen ei nostanut esseess\u00e4 tekstin tasolla n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 uhriutumista riitt\u00e4v\u00e4sti esiin. T\u00e4m\u00e4 varmasti osaltaan aiheutti yleisen n\u00e4kemyksen siit\u00e4, ett\u00e4 Hurskainen olisi asettanut ep\u00e4reilusti Hubaran ja H\u00e4nnik\u00e4isen erilaiset uhrin asemat vastakkain. T\u00e4st\u00e4 ei kuitenkaan ollut kyse.<\/p>\n

 <\/p>\n

II.IV Mik\u00e4 keskustelussa meni pahiten pieleen?<\/h4>\n

Moni totesi loppukaneettinaan, ett\u00e4 ei suosittele lukemaan Hurskaisen esseet\u00e4. Itse en uskaltaisi ottaa vastaavaa esilukijan roolia ja vastuuta. Minusta olisi reilua, ett\u00e4 kommenttipuheenvuorojen lis\u00e4ksi jokainen keskusteluun osallistuja lukisi my\u00f6s sen, mist\u00e4<\/em> keskustellaan. Kehotukset j\u00e4tt\u00e4\u00e4 jokin lukematta implikoivat asennetta, jossa jonkin tekstin lukeminen ik\u00e4\u00e4n kuin voisi vahingoittaa ihmist\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4it\u00e4 loppukaneetteja esiintyi muun muassa Julia+Ihmisen blogikirjoituksen yhteydess\u00e4. Tuossa blogissa on kuitenkin enn\u00e4tysm\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rryksi\u00e4 ja \u2013tulkintoja Hurskaisen esseest\u00e4, alkaen ihan ensimm\u00e4isest\u00e4 lauseesta, jossa kirjoittaja esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Hurskainen v\u00e4itt\u00e4isi sek\u00e4 Hubaran ett\u00e4 H\u00e4nnik\u00e4isen uhriutuvan turhaan \u2013 tosiasiassa Hurskainen v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 molemmat uhriutuvat my\u00f6s aiheesta. My\u00f6s kirjoittajan vaihtoehtoinen \u201dluenta\u201d Hurskaisen ajatuskulusta Ruskeiden Tytt\u00f6jen br\u00e4nd\u00e4yksen kohdalla on l\u00e4hinn\u00e4 olkiukko:<\/p>\n

\u201dM\u00e4 itse luen t\u00e4m\u00e4n kohdan n\u00e4in:<\/p>\n

\u201cNainen takaisin ruotuun, n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Et sin\u00e4 saa tehd\u00e4 itse\u00e4si tai omia ajatuksiasi n\u00e4kyv\u00e4ksi esimerkiksi huppareilla, joiden kantajat kertovat ajatuksistaan.\u201d<\/p><\/blockquote>\n

V\u00e4hiten ongelmallista ei ole se, ett\u00e4 Hubara itse jakoi kyseisen blogin ja saatetekstiss\u00e4\u00e4n<\/a> v\u00e4h\u00e4tteli ja mollasi Nuorta Voimaa<\/em>. On jokseenkin kohtuutonta, miten moni mielens\u00e4 pahoittanut lukija p\u00e4\u00e4tteli koko lehden olevan ummehtunut vain yhden esseen takia. Oikeastaan t\u00e4llainen reaktio ei yll\u00e4t\u00e4. Kun nykyihminen toivoo keskustelua, h\u00e4n ei toivo keskustelua monesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, vaan samanmielisten hymin\u00e4\u00e4, helposti jaettavia onelinereita. Kritiikille ei l\u00f6ydy sijaa, kun tavoite on vain etsi\u00e4 uusia peilej\u00e4 ja samastumisen kohteita. Vastakkaiset n\u00e4kemykset uhkaavat t\u00e4t\u00e4 toimintaa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on minusta pieless\u00e4 siin\u00e4 ilmi\u00f6ss\u00e4, jota voisi kutsua identiteettipolitiikaksi. Se pakottaa jatkuvasti valitsemaan puolensa, ja asettaa ehdottomia vaatimuksia, joita ei sovi kyseenalaistaa. Identiteettijengeiss\u00e4 liike kulkee jatkuvasti tiukempaan suuntaan: ensin ollaan lukematta H\u00e4nnik\u00e4ist\u00e4, sen j\u00e4lkeen boikotoidaan niit\u00e4, jotka kutsuvat h\u00e4nt\u00e4 keskusteluihin, seuraavaksi julistetaan v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi jo H\u00e4nnik\u00e4isest\u00e4 kirjoittaminen ja lopulta luetaan v\u00e4\u00e4r\u00e4mielisten joukkoon jopa kokonainen lehti, joka suostuu julkaisemaan mit\u00e4\u00e4n H\u00e4nnik\u00e4iseen liittyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Identiteettijengin pahin vihollinen ei koskaan ole vastapuoli, vaan se, joka potentiaalisesti saattaa houkutella ihmisi\u00e4 pois identiteettijengist\u00e4. Se on tolkun ihminen tai kriitikko, joka arvostaa H\u00e4nnik\u00e4isen kirjallisuusesseistiikkaa. Identiteettijengien ongelma on kuitenkin siin\u00e4, ett\u00e4 jossain kohtaa puhdasoppisuus k\u00e4y liian raskaaksi noudattaa. Alkuper\u00e4inen yhteenkuuluvuuden tunne korvautuu sill\u00e4, ett\u00e4 ihminen tunteekin j\u00e4lleen j\u00e4\u00e4neens\u00e4 yksin omien ep\u00e4varmuuksiensa kanssa. Kokee, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 identiteettijengiss\u00e4 pit\u00e4isi tuntea tai ajatella jotain, mik\u00e4 ei ole omaa. Identiteettijengien ulkopuoliset voi n\u00e4hd\u00e4 ylenkatseisina tolkun ihmisin\u00e4, mutta toinen vaihtoehto olisi ajatella, ett\u00e4 kyse on enemm\u00e4nkin ep\u00e4varmuuden tunnustamisesta.<\/p>\n

My\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 identiteettipolitiikka on pikemminkin uuden keskustelun alku ja siksi se toimii huonosti t\u00e4m\u00e4n puheenvuoron p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen\u00e4. Identiteettijengien halulla vaimentaa kriittiset \u00e4\u00e4nenpainot (millaisena yrityksi\u00e4 vedota Nuoreen Voimaan voi minusta pit\u00e4\u00e4) on kuitenkin karu varjopuoli. Ne eiv\u00e4t tosiasiassa vaimenna h\u00e4nnik\u00e4isten huuteluita, vaan poistavat keskustelun piirist\u00e4 sellaiset \u00e4\u00e4nenpainot, joihin moni maltillinen ihminen voisi samastua. Heille identiteettipolitiikan vaihtoehdottomuus tai vaikkapa akateemisten k\u00e4sitteiden k\u00e4ytt\u00f6 voivat olla poisty\u00f6nt\u00e4vi\u00e4. T\u00e4t\u00e4 tuskin helpottaa se, mill\u00e4 voimalla ja tunteella kriittisi\u00e4 puheenvuoroja esitt\u00e4viin suhtaudutaan. Valitse puolesi.<\/p>\n

Min\u00e4 en suostu valitsemaan. Minulle maailma on monimutkainen. Sinne mahtuu hyv\u00e4\u00e4 esseistiikkaa kirjoittajasta riippumatta, tilaa kritiikille, tilaa jopa ep\u00e4onnistumisille. Minun maailmassani hiphopia voi l\u00e4hesty\u00e4 historiaa problematisoiden tai vain musiikkina. Siin\u00e4 retoriikasta voi nauttia tai pahastua. Enk\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4, kun sen mihin uskon.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"tekstienkanssa\"<\/p>\n

L\u00e4hteet<\/em><\/h4>\n