{"id":786,"date":"2017-07-02T16:58:54","date_gmt":"2017-07-02T14:58:54","guid":{"rendered":"http:\/\/villehamalainen.fi\/sormiharjoituksia\/?p=786"},"modified":"2017-07-02T16:58:54","modified_gmt":"2017-07-02T14:58:54","slug":"nuorelle-miehelle-joka-kaveli-ratikkakiskoja-29-6-2017-klo-22-16","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/2017\/07\/02\/nuorelle-miehelle-joka-kaveli-ratikkakiskoja-29-6-2017-klo-22-16\/","title":{"rendered":"Nuorelle miehelle joka k\u00e4veli ratikkakiskoja 29.6.2017 klo 22.16"},"content":{"rendered":"

Ties monennettako kertaa laskeudun Kampin y\u00f6busseille opastavien kylttien alta l\u00e4htevi\u00e4 liukuportaita kaukoliikenneterminaaliin. Olin monet kerrat juossut kiireisen\u00e4 ja hikisen\u00e4 kauppakeskuksessa kuljeskelevien ihmisten seassa metron liukuportaita vastakkaisiin liukuportaisiin ja katsonut ohi kiiruhtaessa l\u00e4htevien bussien valotaulusta oikean laiturin ennen kuin tajusin, ett\u00e4 kauppakeskuksen ovien vierest\u00e4 on kulku suoraan laitureille, ettei tarvitsekaan t\u00f6rm\u00e4ill\u00e4 ihmisiin ja kirota kahta rinnan liukuportaissa seisovia ihmisi\u00e4. J\u00e4lleen t\u00e4n\u00e4 iltana katson turhaan liukuportaiden yll\u00e4 olevaa valotaulua, jossa on Espooseen l\u00e4htev\u00e4t bussit, ei pitk\u00e4n matkan vuoroja. Ne n\u00e4kee sumeasta taulusta, jonka sijaintia ei koskaan muista.<\/p>\n

Toisin kuin useimmilla kerroilla, nyt minulla ei ole kiire bussiin. Olen liikkeell\u00e4 hyviss\u00e4 ajoin. Ehdin aistia Kampin kaukoliikenneterminaalista aivan erilaisia asioita kuin yleens\u00e4. Huomaan kohtaamispaikan kyltin. K\u00e4ytt\u00e4v\u00e4tk\u00f6 eksyneet ihmiset kohtaamispaikkoja? Muistaako kukaan, miss\u00e4 ne sijaitsevat tai edes sit\u00e4, ett\u00e4 sellaisiakin on? Ja onko kohtaamispaikoille en\u00e4\u00e4 tarvetta, kun kaikilla on joko \u00e4lypuhelimet tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n tekstiviestiin ja puheluun taipuvat k\u00e4nnyk\u00e4t? Nyky\u00e4\u00e4n ihmiset l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t sijaintitiedon, nuppineulan kartalla, toiselle jos eiv\u00e4t l\u00f6yd\u00e4. Neonkeltaiseen takkiin pukeutunut ty\u00f6ntekij\u00e4 pesee betonilattiaa lasiovien takana. Ovet ovat raollaan ja pelk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 vett\u00e4 roiskuu p\u00e4\u00e4lleni, joten kiiruhdan askelta miehen ohi.<\/p>\n

Kampin kaukoliikenneterminaali on niit\u00e4 v\u00e4litiloja, joissa on yht\u00e4 aikaa jotain kiehtovaa ja ahdistavaa. En pysty kuvittelemaan, ett\u00e4 esimerkiksi ty\u00f6skentelisin siin\u00e4 terminaalin pikku kahvilassa kaiket p\u00e4iv\u00e4t. Auringonvaloa saa vain liukuportaiden aukosta, ihmiset tulevat ja menev\u00e4t, terminaali kaikuu, haisee \u00f6ljylt\u00e4 ja l\u00e4pikululta. V\u00e4litila on v\u00e4litila siksi, ett\u00e4 kukaan ei tule sinne sen itsens\u00e4 vuoksi, vaan kulkeakseen l\u00e4pi. V\u00e4litiloja ovat linja-auto- ja rautatieasemat, lentokent\u00e4t, kauppakeskusten k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t ja citymarkettien aulat. Koska v\u00e4litila ei ole kenenk\u00e4\u00e4n hengen asia, siihen suhtaudutaan ep\u00e4kunnioituksella, ajatellaan ett\u00e4 sen nurkkaan j\u00e4tetty t\u00f6rky, lika, roskat, oksennukset eiv\u00e4t haittaa ket\u00e4\u00e4n. Koska jos Kampissa yksi rautainen penkki onkin v\u00e4h\u00e4n kuonan peitossa, matkalainen voi istua toiselle penkille. Ja mit\u00e4 v\u00e4li\u00e4, neh\u00e4n ovat kaikki jatkamassa matkaa muutenkin.<\/p>\n

V\u00e4litilojen k\u00e4ytt\u00f6 on v\u00e4litiloja kuluttavaa. Vain lentokent\u00e4t pysyv\u00e4t kiilt\u00e4vin\u00e4, sill\u00e4 ne ovat utopian portteja ja lupauksia unelmien toteutumisesta. Kampin kaukoliikenneterminaali, Helsingin p\u00e4\u00e4rautatieaseman rosoisten ruskeiden tiilien reunustama asemahalli ja Tampereen rautatieaseman kusinen tunneli ovat lupauksia, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4set t\u00e4\u00e4lt\u00e4 kohta pois. Kyll\u00e4 sin\u00e4 sen ajan sied\u00e4t kusenhajua, spurguja ja ep\u00e4mukavia rautapenkkej\u00e4.<\/p>\n

Jos l\u00e4pikulkutilaan panostetaan ja siit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n \u201dhieno\u201d ja \u201dtyylik\u00e4s\u201d, viimeist\u00e4\u00e4n kahden vuoden kuluttava ja ep\u00e4kunnioittava k\u00e4ytt\u00f6 tekee yrityksist\u00e4\u00a0naurettavia<\/em>. Vaaleanvihre\u00e4 pinta, joka muuttuu rusehtavan harmaaksi, on kuin tosi el\u00e4m\u00e4n antama opetus, siit\u00e4s sait komeudellesi pr\u00f6yst\u00e4ilev\u00e4 vaaleanvihre\u00e4 pinta! Lika voittaa, v\u00e4litilassa kuten muuallakin hallitsee vahvemman oikeus ja pastellis\u00e4vyt ovat paskanruskean rinnalla heikkoja.<\/p>\n

Kauhulla odotan, milt\u00e4 Pasilan uusi rautatieasema n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Kauhulla odotan, milt\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kahden vuoden k\u00e4yt\u00f6n j\u00e4lkeen. Arkkitehtien ja kaupunkisuunnittelijoiden ja markkinamiesten ylv\u00e4s joukko lanasi vanhan paskaisen aseman uuden tielt\u00e4. Vain jotta uusi asema voisi olla vanhaa rupuisemman n\u00e4k\u00f6inen kahden vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja vain siksi, ett\u00e4 uusi rupuinen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aina vanhaa ja rupuista rupuisemmalta.<\/p>\n

Ei, asemista ja l\u00e4pikulun tiloista kannattaa tehd\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliset. Kuten Kampin kaukoliikenneterminaalin rautapenkit: niiss\u00e4 on istuinosa ja selk\u00e4noja, jotta niiss\u00e4 voi istua, k\u00e4densijat, jotta spurgu ei voi ly\u00f6d\u00e4 riville maate, aukot, jotta penkit on helppo putsata eritteist\u00e4 ja oksennuksesta. Nyt lasken reppuni ja kassini penkille, koska uskon rautapenkin olevan kuitenkin puhtaampi kuin lattian. Bussin l\u00e4ht\u00f6\u00f6n on viel\u00e4 vajaa kymmenisen minuuttia ja haluan kirjata asioita muistiin, etten unohda niit\u00e4 tai etten unohda muistiin kirjaamisen aikeen t\u00e4rkeytt\u00e4.<\/p>\n

***<\/p>\n

Jos saisin velvollisuuksista vapaana tehd\u00e4 mit\u00e4 lyst\u00e4\u00e4, menisin kahviloihin ja baarien terasseille kirjoittamaan ihmisten keskusteluja yl\u00f6s. Ennen Kamppiin tuloa olin l\u00e4heisen baarin terassilla. Otin nurkkap\u00f6yd\u00e4n, sill\u00e4 siit\u00e4 n\u00e4ki Narinkkatorin ihmisvilin\u00e4\u00e4n, auringon viimeiset s\u00e4teet kaukana kulkevien pienten ihmishahmojen p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Viereisess\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 istui kaksi italialaista miest\u00e4. Muut l\u00e4hell\u00e4 olevat p\u00f6yd\u00e4t olivat tyhji\u00e4, joten lukeminen ei h\u00e4iriintynyt.<\/p>\n

Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 takanani olevaan p\u00f6yt\u00e4\u00e4n istui nuorten ihmisten seurue. Nainen oli ollut Englannissa ja kertoili, miten siell\u00e4 on tapana tarjota kierroksia ja miten se oli ollut kova pala h\u00e4nelle ja kukkarolleen. Ymm\u00e4rr\u00e4n hyvin usein v\u00e4h\u00e4varaisena baarissa istuvana. Olen aina ollut oikeastaan hyvin onnellinen siit\u00e4, ett\u00e4 minun ja kavereideni keskuudessa on tapana ostaa omat kaljat. Porukka keskusteli siit\u00e4, miten joskus Suomessakin on tapana tarjota ja pohtivat sit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4tev\u00e4\u00e4 onkin, jos porukka on pieni. Nelj\u00e4n kaljan j\u00e4lkeen voidaan sitten vaikka palata normaalij\u00e4rjestykseen, ne juovat jotka haluavat ja ostavat juomansa itse. Sitten kuitenkin yksi miehist\u00e4 meni sanomaan, ett\u00e4 h\u00f6h\u00f6\u00f6, mutta sitten kun joku kantaakin p\u00f6yt\u00e4\u00e4n tarjottimen shotteja, niin sittenp\u00e4 ilta siit\u00e4 vasta alkaakin.<\/p>\n

Jostain keskustelu kulki siihen, miten nainen oli tapaillut jossain Baltian maassa asunutta pelialan tyyppi\u00e4, joka oli ollut t\u00f6iss\u00e4 tai ehk\u00e4 osakkaana firmassa, joka oli p\u00e4\u00e4ssyt markkinoille Jordaniassa ja kuinka nainenkin oli sen my\u00f6t\u00e4 ollut siell\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 jonkin aikaa. Jordaniassa on kuulemma suuri expattien yhteis\u00f6. Ajatus expattien joukosta on sellainen, joka saa minut s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisin v\u00e4liajoin ahdistumaan. Ett\u00e4 koskaan muuttaisin vieraaseen maahan hengaillakseni muista vieraista maista tulleiden ihmisten kanssa. Ulkomailla asumisessa ja ty\u00f6skentelyss\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n vikaa, mutta sen ei tarvitse johtaa siihen, ett\u00e4 hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 tepastelee vieraassa maassa siirtomaais\u00e4nn\u00e4n elkein.<\/p>\n

Aina kun rasistit puhuvat elintasopakolaisista, en malta olla ajattelematta suomalaisia, jotka l\u00e4htev\u00e4t l\u00e4mpimiin maihin viett\u00e4m\u00e4\u00e4n rantael\u00e4m\u00e4\u00e4 tai valtaavat jonkun viattoman espanjalais- tai turkkilaiskyl\u00e4n ja levitt\u00e4v\u00e4t pikkuruiset Suomen lippunsa markiisin reunaan. Todellista elintasopakolaisuutta on se, ett\u00e4 valitaan kahdesta el\u00e4m\u00e4ntavasta makeampi ja l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n kiusaamaan paikallisia ihmisi\u00e4 k\u00e4nn\u00e4ilem\u00e4ll\u00e4 ja kuljeskelemalla paidatta kyps\u00e4n ravun n\u00e4k\u00f6isin\u00e4. Tai ett\u00e4 istutaan kaiket illat cocktail-baarissa, koska saadaan Suomen tason palkkaa ja ollaan jossain halvan elintason ja korkean eriarvoisuuden maassa kuluttamassa sit\u00e4. Ennen eurooppalaiset veiv\u00e4t Jumalan sanaa v\u00e4\u00e4r\u00e4oppisille ja hakivat samalla arvoesineet parempaan talteen. Nyt vied\u00e4\u00e4n mets\u00e4koneita ja hissej\u00e4 ja j\u00e4tet\u00e4\u00e4n j\u00e4lkeen tuhoa ja kurjuutta, jonka sitten paikalliset saavat selvitt\u00e4\u00e4, miten tahtovat. Ritarit ovat vaihtuneet insin\u00f6\u00f6reihin, arkkitehteihin ja pelikehitt\u00e4jiin.<\/p>\n

Toiselta puolen Kampin terminaalihallia sammuvat valot yll\u00e4tt\u00e4en. Is\u00e4 ja lapsi juoksevat laiturialueella ja is\u00e4 huutaa: \u201dKaksi minuuttia l\u00e4ht\u00f6\u00f6n, en\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 vain etsi\u00e4 oikea laituri.\u201d Muistan, kuinka monet kerrat olen ollut vastaavassa tilanteessa \u2013 enk\u00e4 kertaakaan, olenhan aina huolehtinut vain itsest\u00e4ni, ei ole ollut lasta jolle selitt\u00e4\u00e4, miksi nyt pit\u00e4\u00e4 juosta v\u00e4h\u00e4n lujempaa, ett\u00e4 isi on n\u00e4m\u00e4 maksanut kertaalleen, eik\u00e4 isi kaiken sen j\u00e4\u00e4tel\u00f6nsy\u00f6nnin ja viihdykkeiden j\u00e4lkeen viitsisi maksaa bussimatkoja uudestaan.<\/p>\n

Huuto havahduttaa minut muistikirjaan merkint\u00f6jen suttailusta. Olisiko oma bussini voinut jo l\u00e4hte\u00e4 huomaamatta, vaikka seison n\u00e4k\u00f6et\u00e4isyydell\u00e4 omasta laiturista. Kello on kahta vaille kymmenen, mutta bussia ei viel\u00e4 n\u00e4y. Jatkan hetken lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Laiturille t\u00e4hyilless\u00e4 huomaan keski-ik\u00e4isen naisen, joka tuijottaa minua v\u00e4h\u00e4n h\u00f6lmistyneen\u00e4 tai arvioiden. Kampissahan penkkirivit on aseteltu siten, ett\u00e4 matkustajat tuijottavat toisiaan. Syy voi olla siin\u00e4, ettei kaukoliikenneterminaalissa varsinaisesti ole mit\u00e4\u00e4n katsottavaa, jota kohti penkkirivit voisi kohdistaa. Toisaalta kyse voi olla keskin\u00e4isest\u00e4 kontrollista: et uskalla oksentaa, spurgu, jos tuolta rouva katsoo sinua koko ajan! T\u00e4m\u00e4 rouva ei ole h\u00e4mmentynyt siit\u00e4, ett\u00e4 oksennan, vaan kenties siit\u00e4, ett\u00e4 seison penkin vieress\u00e4 ja kirjoitan muistikirjaan. Onhan se jossain m\u00e4\u00e4rin poikkeava n\u00e4ky muusta kaukoliikenneterminaalin el\u00e4m\u00e4st\u00e4. En uskaltaisi ottaa muistikirjaa esiin ja alkaa kirjoittaa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n baarin terassilla ihmisten keskusteluja yl\u00f6s. Pelk\u00e4isin, ett\u00e4 p\u00f6yt\u00e4, jonka jutustelusta teen muistiinpanoja, huomaisi sen, pillastuisi, repisi sivut irti ja joukon kookkain bodaaja tarttuisi minua olkap\u00e4\u00e4st\u00e4 ja h\u00f6ykytt\u00e4isi. Kysyisi miksi ja mit\u00e4 sairasta tarkoitusta varten on se kumma kun ei saa en\u00e4\u00e4 tulla edes kaljalle rauhassa.<\/p>\n

***<\/p>\n

Kirjoittaminen ei ole luonnollista. Olin kerran Berggassa viimeistelem\u00e4ss\u00e4 yht\u00e4 esseet\u00e4 ja h\u00e4mmennyin siit\u00e4, miten paljon ymp\u00e4rill\u00e4 oli selv\u00e4sti Tinder-treffeill\u00e4 istuvia pareja. Kirjoitin aiheesta muutaman twiitin. Kun tulin vessasta, viereisen p\u00f6yd\u00e4n pari (selv\u00e4sti Tinder-treffipari) k\u00e4vi seuraavankaltaisen keskustelun:<\/p>\n

– M\u00e4 en kyll\u00e4 pysty tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4 kahvilassa. Ja aina t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kee n\u00e4it\u00e4 ihmisi\u00e4 l\u00e4pp\u00e4reiden kanssa.<\/p>\n

– Niin en m\u00e4k\u00e4\u00e4n oikein.<\/p>\n

– Jos oikein pit\u00e4is keskitty\u00e4 johonkin, ei pystyis kirjoittamaan.<\/p>\n

– Sit\u00e4 vaan j\u00e4is kuuntelemaan mit\u00e4 muut puhuu ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n

– Sit toki jos kirjoittais jotain luovaa, niin t\u00e4\u00e4h\u00e4n vois olla oikein hyv\u00e4kin paikka sellaseen.<\/p>\n

– Joo, mieti vaik jotain k\u00e4sikirjoittajia.<\/p>\n

– Kuinkahan monta tyyppi\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin istuu aina ja kirjoittaa keskusteluja yl\u00f6s jotain tv-sarjaa tai n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 varten?<\/p><\/blockquote>\n

En osaisi kirjoittaa n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. Paitsi korkeintaan siten, ett\u00e4 istuisin kahvilassa kirjoittamassa mahdollisimman aitoja keskusteluja yl\u00f6s. Sellaista n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 vain ei varmaan katsoisi tai edes esitt\u00e4isi kukaan. En osaa kirjoittaa romaania tai novelleja, koska olen tavattoman huono keksim\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Eik\u00e4 minua sen suuremmin kiinnosta punoa yhteyksi\u00e4 aikakausien ja sukupolvien yli teenn\u00e4isin yhteyksin. Olen my\u00f6s tarpeeksi vanha kertoakseni omalla suullani tai nimell\u00e4ni, jos minulla on joitain ajatuksia liittyen yhteiskuntaan tai el\u00e4m\u00e4nmenoon. En tarvitse siihen mielikuvitushahmoja.<\/p>\n

Kirjoittava ihminen vie liian pitk\u00e4lle taidon, joka jokaiselle opetetaan koulussa. Mutta se taito ei ole el\u00e4m\u00e4ntapa, vaan luomisty\u00f6t\u00e4, vaan v\u00e4line: ensin sill\u00e4 todistetaan, ett\u00e4 osataan kirjoittaa. Sen j\u00e4lkeen sill\u00e4 todistetaan ik\u00e4luokan mukaista kasvua kansalaiseksi, el\u00e4m\u00e4n edetess\u00e4 odotetaan, ett\u00e4 tuleva kansalainen osaa muodostaa punnittuja mielipiteit\u00e4 yhteiskunnasta, osoittaa opin menneen perille niin historian, uskonnon kuin biologian saralla, ylioppilaskirjoituksissa<\/em>\u00a0todistetaan kuudessa tunnissa, ett\u00e4 ollaan luettu ja omaksuttu kolmen vuoden opinnot ja osataan omaksumisen ja ulkoa muistamisen lis\u00e4ksi olla kriittisi\u00e4, omaper\u00e4isi\u00e4, ajattelevia ja ik\u00e4\u00e4ns\u00e4 n\u00e4hden muita kypsempi\u00e4. Kirjoitustaito on VIP-lippu, jolla p\u00e4\u00e4see yliopistoon muita helpommin tai saa tenteist\u00e4 vitosia, vaikka on lukenut tenttikirjat vain kursiivisesti.<\/p>\n

Mutta kirjoittaminen on vaivalloista ja sit\u00e4 kuuluu\u00a0voivotella<\/em>. Miten\u00a0kukaan<\/em>\u00a0voi kirjoittaa yli kuudenkymmenen sivun mittaista gradua?<\/p>\n

Toisinaan huomaan eron oman \u00e4itini kanssa. H\u00e4n on sen sukupolven kasvatti, jonka kokeet koulussa olivat monivalintoja ja kirjoittaminen tiivistyi\u00a0ainekirjoittamiseen<\/em>, joka oli ik\u00e4\u00e4n kuin osoitus siit\u00e4, ett\u00e4 osaa kirjoittaa, vaikka kirjoittamista muuten koululaitoksessa v\u00e4lteltiin. (Nyky\u00e4\u00e4nh\u00e4n medioituneessa maailmassa kaikkien pit\u00e4\u00e4 osata kirjoittaa \u2013 tai ei kirjoittaa, vaan viesti\u00e4:\u00a0sanallisesti<\/em>\u00a0ja kuvallisesti. Pit\u00e4\u00e4 osata kertoa\u00a0tarinoita<\/em>, pit\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 tarinoita. Pit\u00e4\u00e4 sanoa,\u00a0lukeminen kannattaa<\/em>\u00a0ja olla hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 valmis kirjoittamaan siit\u00e4 kolumni, jotta tyhm\u00e4t pojatkin oppisivat lukemaan ja kirjoittamaan, koska muuten ei selvi\u00e4 tai tarkemmin sanottuna\u00a0menesty<\/em>.) Aina kun olen kirjoittanut jotakin, \u00e4iti jaksaa ihmetell\u00e4 asiaa \u2013 tarkentaakseni, ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 v\u00e4h\u00e4tellen, vaan aidon ylpe\u00e4n\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 minulta luonnistuu taito, joka on h\u00e4nelle ollut aina vaikea. Enk\u00e4 siltik\u00e4\u00e4n ole varma, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4k\u00f6 h\u00e4n sit\u00e4: ettei kirjoittaminen ole minulle helppoa, vaan tuskallista mutta riitt\u00e4v\u00e4n nautinnollista, ett\u00e4 se riitt\u00e4\u00e4 voittamaan tuskallisuuden. Ettei kyse ole siit\u00e4, ett\u00e4 kirjoittaisin, koska se on minulle\u00a0helppoa<\/em>, vaan juuri siksi, ett\u00e4 se on minulle vaikeaa.<\/p>\n

Mutta musta muistikirja on minulle helpoin mahdollinen reitti siihen nautinnolliseen tuskaan. Muistiinpanojen tekeminen on yht\u00e4 aikaa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja mahdollista. Mutta mahdollista se on siin\u00e4 merkityksess\u00e4, ett\u00e4 mahdollisuuksia on niin paljon, ettei niist\u00e4 realisoidu kuin vain yksi: sit\u00e4 mukaa mit\u00e4 tiiviimm\u00e4ss\u00e4 muodossa kirjaan yl\u00f6s, sen enemm\u00e4n menet\u00e4n ja sen varmemmin ohjaan itse\u00e4ni jollekin konstruoidulle uralle, joka ei en\u00e4\u00e4 muistuta kuin v\u00e4h\u00e4isiss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin sit\u00e4, mit\u00e4 haluan kirjoittaa. Samalla se on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n keino, jotta voisin my\u00f6hemmin kirjoittaa pitemmin ja laajemmin siit\u00e4, mink\u00e4\u00a0kokeminen<\/em>\u00a0kerran teki tarpeelliseksi kirjoittaa jotain muistiin. Siksi olen kirjoittanut jokaisen muistikirjani kansilehteen l\u00f6yt\u00f6palkkioksi 50 euroa, yliviivannut \u201dAs reward $:\u201d \u2013tekstist\u00e4 viimeisen dollarinmerkin. Olen varma, ett\u00e4 voisin olla valmis maksamaan enemm\u00e4nkin saadakseni pikku kirjasen takaisin, mutta ajatellut, ett\u00e4 kenties 50 euroa on summa, joka saa jonkun jo poimimaan kirjan Thirsty Scholarin p\u00f6yd\u00e4n kulmalta tai Kampin kaukoliikenneterminaalin lattialta talteen ja etsim\u00e4\u00e4n minut k\u00e4siini.<\/p>\n

V\u00e4lill\u00e4 olen muistellut itsep\u00e4ist\u00e4 merkint\u00e4\u00e4ni ja arvonantoa niin\u00e4 viikkoina, kun olen tiennyt, ettei minulla olisi varaa maksaa l\u00f6yt\u00f6palkkiota, jos nyt hukkaisin Moleskineni. Enk\u00e4 edes ymm\u00e4rr\u00e4, mist\u00e4 arvo muodostuu: edelliseen muistikirjaan aloin kirjoittaa kaikkia elokuvia, kirjoja, n\u00e4yttelyit\u00e4, keikkoja jotka olen vuoden aikana lukenut, katsonut, k\u00e4ynyt katsomassa. Uusimmassa muistikirjassa on vain yhdest\u00e4 kirjasta tekem\u00e4ni muistiinpanot, sit\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4n esseen runko, yhden ty\u00f6tarjouksen speksit ja t\u00e4t\u00e4 kirjoitusta koskevat muistiinpanot Kampin kaukoliikenneterminaalista.<\/p>\n

Olen huomannut: kun minulla on tarkka aihe, v\u00e4itelause jonka haluan rakentaa, pysyn aiheessa ja alan rakentaa Baabelin tornia muistuttavaa systeemirakennelmaa, joka sitten lopulta sortuu omiin alalukuihinsa.<\/p>\n

Olen huomannut: kun minulla ei ole aihetta ja alan vain kirjoittaa, sormiharjoituksia, eksyn kauas siit\u00e4, mist\u00e4 olin aikeissa kirjoittaa. Paloa johonkin on ja ei sitten olekaan. T\u00e4m\u00e4n piti olla kirjoitus yksin\u00e4isyydest\u00e4, jota olen kokenut, mutta en ole viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt aiheeseen, enk\u00e4 tied\u00e4 p\u00e4\u00e4senk\u00f6k\u00e4\u00e4n. Tekstit viev\u00e4t mukanaan, sit\u00e4 juuttuu Kampin kaukoliikenneterminaaliin kuin min\u00e4 torstai-iltana odottaessani bussia, joka oli kymmenkunta minuuttia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

***<\/p>\n

Bussin ikkunasta n\u00e4kyv\u00e4t samat tutut maisemat. Rakkaaksi ja tutuksi tullut T\u00f6\u00f6l\u00f6, josta en malta olla kerta toisensa j\u00e4lkeen kirjoittamatta. Edes jotain. Jokainen l\u00e4ht\u00f6 on alkanut muodostua edellist\u00e4 helpommaksi, sill\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n l\u00e4ht\u00f6ihin liittyy toistuvuuden harha: voin l\u00e4hte\u00e4 huoletta, sill\u00e4 tulen t\u00e4nne taas pian takaisin. Jos t\u00e4ll\u00e4 kertaa ei tapahtunutkaan mit\u00e4\u00e4n ainutkertaista, jos p\u00e4iv\u00e4 oli tyls\u00e4 tai turhauttavan stressaava, voi hyvinkin jo ensi reissulla tapahtua jotain ainutkertaista. Ja jos ei tapahdukaan, ei senk\u00e4\u00e4n niin v\u00e4li\u00e4. El\u00e4m\u00e4\u00e4 voi el\u00e4\u00e4 my\u00f6s merkityksett\u00f6myyden tunnetta siet\u00e4en, nauttien niist\u00e4 p\u00e4ivist\u00e4, joina ei ole mihink\u00e4\u00e4n kiire ja voi Fredalla odotella harrasteliikkeen ikkunan edess\u00e4 sit\u00e4, milloin Deutsche Bahn \u2013pienoismallijuna l\u00e4htisi uudestaan liikkeelle, kunnes myyj\u00e4rouva tulee ovensuuhun ja katsoo pahasti.<\/p>\n

Kisiksen kohdalla joukko nuoria maahanmuuttajamiehi\u00e4 on ajautunut tappeluun. Yhden paita on sel\u00e4st\u00e4 revennyt, toisen poski on veren tahrima. Samalla ratikkapys\u00e4kill\u00e4 japanilaisturistipariskunta kyselee paikallisilta reittiohjeita. Kaikki tapahtuu kaikkien silmien alla mutta kenenk\u00e4\u00e4n huomaamatta. (Nyt kuuluu tietenkin sanoa, etteiv\u00e4t miehet v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olleet maahanmuuttajia, eiv\u00e4tk\u00e4 turistit v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 japanilaisia, miehet eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olleet miehi\u00e4, vaan miesoletettuja, eik\u00e4 kaksi japanilaista, i\u00e4k\u00e4s mies ja i\u00e4k\u00e4s nainen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olleet pariskunta.) Bussi jatkaa matkaa, ihmiset seisovat pys\u00e4kill\u00e4 vain korkeintaan v\u00e4h\u00e4n pitemm\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, etteiv\u00e4t joutuisi ottamaan osaa tai moraalisen agentin vastuuta tappelusta tai auttamaan ulkomaalaisia, englantia puhuvia ihmisi\u00e4. Kaupunki virtaa, eik\u00e4 siin\u00e4 kannata liian pitk\u00e4ksi aikaa pys\u00e4hty\u00e4 puuttumaan toisten asioihin.<\/p>\n

Eik\u00e4 kaupunki ole jykevist\u00e4 taloista Manskun varrella tai paikoillaan seisovista kirkontorneista huolimatta sama. Kaupunki muuttuu. Nytkin ratikkakiskot on nostettu maasta pois, uutta asvalttia tehd\u00e4\u00e4n uusien kiskojen tueksi. Siksi ratikat kulkevat vain T\u00f6\u00f6l\u00f6n halleille asti. V\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6maasta k\u00e4velee nuori mies ratikkakiskoja pitkin m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti kohti Helsingin keskustaa. Askel on huoleton kenties siksi, ett\u00e4 mies tiet\u00e4\u00e4, ettei ole vaaraa j\u00e4\u00e4d\u00e4 ratikan alle, kun kiskot ovat poikki. On torstai 29. kes\u00e4kuuta 2017 ja mies k\u00e4velee kiskoilla klo 22.16. Jos sin\u00e4 nuori mies sattuisit lukemaan t\u00e4m\u00e4n, voisitko kertoa, olitko varma kulun turvallisuudesta ja miten p\u00e4\u00e4tit siirty\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kiskoille, arki-illan turvallisen anarkian pariin?<\/p>\n

***<\/p>\n

Ehk\u00e4 varmin asia, mink\u00e4 olen nelj\u00e4nnesvuosisadan ik\u00e4\u00e4n ehtiess\u00e4 oppinut, on se, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on sarja larppauksia. Yhten\u00e4 hetken\u00e4 larpataan kunnanvaltuuston kokoukseen osallistuvaa varavaltuutettua tai Pirkanp\u00e4iv\u00e4n juhlallisuuksiin osallistuvaa poliittista vaikuttajaa. Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 larpataan kenialaisten kahvien cuppingiin osallistujaa, Stadikalle iltauinnille menij\u00e4\u00e4 ja jutellaan saunassa l\u00f6yly\u00e4 heitt\u00e4v\u00e4n keski-ik\u00e4isen miehen kanssa siit\u00e4, miten turhaa on valittaa liian kovista l\u00f6ylyist\u00e4 kovien l\u00f6ylyjen saunassa, vaikka selk\u00e4\u00e4 kihelm\u00f6i ja tekisi mieli juosta ulos saunasta. Yhten\u00e4 iltana puhutaan kirjallisuuskeskustelun tilasta Punavuoren Ahvenessa, aamulla sanotaan \u201dSalvete\u201d latinan tunnin alkaessa ja kev\u00e4\u00e4n valon tulviessa valtoimenaan seist\u00e4\u00e4n tupakalla Aleksandrian edess\u00e4, kun tanskan lukusanat sujuvat suomenruotsalaisilta paremmin.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 on larppausta, jossa aina huomaa olevansa yksin\u00e4isimmill\u00e4\u00e4n niiss\u00e4 rooleissa, joissa joutuu patsastelemaan eniten ja suurimmissa seurueissa. Kun v\u00e4ki v\u00e4henee, sit\u00e4 uskaltaa sanoa senkin, mit\u00e4 ajattelee tai tuntee. Eik\u00e4 t\u00e4t\u00e4 pid\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4rin: roolit eiv\u00e4t ole huijausta tai v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaista olemista, ne kuuluvat el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja niit\u00e4 kuuluu vet\u00e4\u00e4 niin kuin\u00a0juuri<\/em>\u00a0se<\/em>\u00a0rooli olisi henki ja el\u00e4m\u00e4, t\u00e4rkeint\u00e4 kaikista, omin olemus.<\/p>\n

Enk\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin larppaamista ovat pitk\u00e4t iltap\u00e4iv\u00e4k\u00e4velyt kadun aurinkoista puolta, hallittu eksyminen, vapaus, joka on vapautta siksi, ett\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 sen p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4n pian velvollisuuksiin tai siksi, ett\u00e4 juuri on hetkeksi p\u00e4\u00e4ssyt velvollisuuksista eroon.<\/p>\n

Viisi vuotta sitten uuden ylioppilaan puhetta pit\u00e4nyt nuori mies aloitti puheensa Mika Waltarin sitaatilla \u201dKasvaminen ihmisen\u00e4 on kasvamista yh\u00e4 suurempaan yksin\u00e4isyyteen.\u201d Vaikka ei se tuore ylioppilas silloin tiennyt, mit\u00e4 on yksin\u00e4isyys tai siihen kasvaminen, mit\u00e4 se on raastavimmillaan ja mit\u00e4 se on mielt\u00e4ylent\u00e4vimmill\u00e4\u00e4n. Ei se tiennyt, ett\u00e4 yksin\u00e4isyytt\u00e4 oppii korkeintaan siet\u00e4m\u00e4\u00e4n mutta my\u00f6s kaipaamaan.<\/p>\n

Viisi vuotta my\u00f6hemmin ja kahden vuoden v\u00e4litilassa el\u00e4misen j\u00e4lkeen olen jonkin verran oppinut. Kyse ei ole niink\u00e4\u00e4n siit\u00e4, etteik\u00f6 minulla olisi yst\u00e4vi\u00e4 ja ihmisi\u00e4, monessa kaupungissa, vaan siit\u00e4, miten opettavaista, levollista ja hyv\u00e4\u00e4 aikaa yksin vietetty aika parhaimmillaan on. Miten parhaimmillaan se on kenties juuri silloin, kun yksin\u00e4isyytt\u00e4 joutuu siet\u00e4m\u00e4\u00e4n ja opettelemaan. En tosin tarkalleen tied\u00e4, mit\u00e4 varten, ehk\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 yksinoloa varten.<\/p>\n

Kirjoittaminen on jonkinlainen yksin\u00e4isyyden harjoitus sekin. Kirjoittava ihminen on yksin tekstins\u00e4 kanssa aina siihen asti, kunnes sen on n\u00e4ytt\u00e4nyt jollekulle muulle tai viel\u00e4 pahempaa, julkaissut sen jossakin. Eik\u00e4 yksin\u00e4isyys p\u00e4\u00e4ty siihenk\u00e4\u00e4n. Teksteist\u00e4 saa palautetta katkonaisesti, viikkojen ja kuukausien p\u00e4\u00e4st\u00e4. Somessa joitakin tykk\u00e4yksi\u00e4, muutamalta ihmiselt\u00e4 joskus jopa jakoja.<\/p>\n

***<\/p>\n

Kirjoittaminen on minulle yksin\u00e4isyyden tunnustamista ja tunnustelua my\u00f6s toisella tapaa: se on yksin\u00e4isyytt\u00e4\u00a0t\u00e4ss\u00e4 ajassa<\/em>. Kun t\u00e4m\u00e4 aika vaatii nopeaa reagointia, kannan muodostamista ja ottamista, p\u00f6yristymist\u00e4, pikku siev\u00e4\u00e4 ja helposti jaettavaa nettiteilaamista, on tekstink\u00e4sittelyohjelma, rajoittamaton merkkim\u00e4\u00e4r\u00e4 ja valkoiset sivut tila, jossa voi kirjoittaa teksteist\u00e4 tekstien kanssa, eik\u00e4 vain ty\u00f6muistin varassa, kirjoittaa ajatuksia, joiden kanssa on samaa mielt\u00e4, eik\u00e4 sellaisia, joiden kanssa mahdollisimman moni on ehk\u00e4 samaa mielt\u00e4, olla rehellinen itselleen, eik\u00e4 mielistell\u00e4 milloin mit\u00e4kin identiteettijengi\u00e4.<\/p>\n

Ei tarvitse tiet\u00e4\u00e4, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 p\u00f6yristy\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Kela osallistuu, on osallistumatta, osallistuu ja peruu osallistumisensa Prideille. Ei tarvitse saivarrella \u00e4\u00e4rip\u00e4ist\u00e4, tolkun ihmisist\u00e4 eik\u00e4 maapallon muodosta. Ei tarvitse vaahdota Twitteriss\u00e4 sen johdosta, ett\u00e4 j\u00e4lleen joku professori onkin l\u00e4htenyt ulkomaille t\u00f6ihin, ett\u00e4 onko se nyt hallituksen vika vai ei.<\/p>\n

Mutta t\u00e4m\u00e4n ajan mielett\u00f6myydest\u00e4 haluan kirjoittaa, identiteettijengeist\u00e4 ja siit\u00e4, mit\u00e4 voisi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 niiden ulkopuolelta, onko jossain jokin yksin\u00e4isten ihmisten leiri, paikka jossa on muitakin, jotka eiv\u00e4t vain tied\u00e4. Koska en vittu valehtele, kun sanon tuntevani itseni yksin\u00e4iseksi ja ulkopuoliseksi. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 maailmassa ei ole mit\u00e4\u00e4n uutta auringon alla. \u00c4itini kanssa olemme moneen otteeseen puhuneet siit\u00e4, miten h\u00e4nen varhaisnuoruutensa oli yht\u00e4 lailla politisoitunutta aikaa, seitkytlukua. Silloin jokaisella piti olla mielipide, piti olla oikeistolainen tai kommari ja jos ei ollut jompaakumpaa oli ainakin toista leiri\u00e4 vastaan.<\/p>\n

Sellaisessa maailmassa ja ajassa identiteettijengien pahin vihollinen ei koskaan ole se, joka on eri mielt\u00e4 \u2013 siis \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4. Pahin vihollinen on se ihminen, joka ei osaa sanoa ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n kylv\u00e4\u00e4 ep\u00e4uskoa identiteettijengeihin liittyneidenkin pariin. Sellainen ihminen pit\u00e4\u00e4 kiireesti heitt\u00e4\u00e4 vastakkaiseen jengiin, noiden toisten asialla. Jos ei muuta leimaa osata antaa, v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin voidaan sanoa, ett\u00e4 siin\u00e4p\u00e4 taas tyypillinen Valkoinen Hetero Mies.<\/p>\n

Kun kirjoittaja kirjoittaa itsens\u00e4 t\u00e4h\u00e4n v\u00e4litilaan, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi ja ep\u00e4varmaksi, h\u00e4n on samanlainen l\u00e4pikulun ja ylik\u00e4velyn tila kuin Kampin kaukoliikenneterminaali. Ei ole v\u00e4li\u00e4, vaikka v\u00e4h\u00e4n oksentaisi, joku muu saa siivota.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"mieskaveli\"<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ties monennettako kertaa laskeudun Kampin y\u00f6busseille opastavien kylttien alta l\u00e4htevi\u00e4 liukuportaita kaukoliikenneterminaaliin. Olin monet kerrat juossut kiireisen\u00e4 ja hikisen\u00e4 kauppakeskuksessa kuljeskelevien ihmisten seassa metron liukuportaita vastakkaisiin liukuportaisiin ja katsonut ohi Read More …<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":-1,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,3],"tags":[],"class_list":["post-786","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi","category-sormiharjoituksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/786","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=786"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/786\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=786"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=786"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=786"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}