{"id":822,"date":"2017-12-05T17:35:23","date_gmt":"2017-12-05T15:35:23","guid":{"rendered":"http:\/\/villehamalainen.fi\/sormiharjoituksia\/?p=822"},"modified":"2017-12-05T17:35:23","modified_gmt":"2017-12-05T15:35:23","slug":"tolkun-sotilas-suomisatablogitrilogia-osa-ii","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/2017\/12\/05\/tolkun-sotilas-suomisatablogitrilogia-osa-ii\/","title":{"rendered":"Tolkun sotilas \u2013 Suomisatablogitrilogia, osa II"},"content":{"rendered":"

Rokkakossu<\/strong><\/p>\n

0,5 l Hartwall Vichy Rokkaa (jos haluat Hietaskossun, osta Hartwall Vichy Hietasta)
\n<\/em>1,25 dl Sata Koskenkorvaa
\n<\/em>ei j\u00e4it\u00e4, ei lime\u00e4 eik\u00e4 sitruunaa<\/em><\/p>\n

Juo Hartwallin virallisesta oheistuote Rokka 0,5 l vichypullosta n. lasillisen verran pois.
\n<\/em>Kaada tilalle virallista Suomi100 \u2013yhteisty\u00f6tuote Sata Koskenkorvaa 1,25 dl.
\n<\/em>K\u00e4\u00e4nn\u00e4 pullo kerran yl\u00f6salaisin ja sulje korkki tiiviisti.
\n<\/em>H\u00e4mm\u00e4sty itsekin drinkin vahvuutta ja kossun l\u00e4pitunkevuutta.
\n<\/em>J\u00e4t\u00e4 reppuun n. 30\u201390 minuutiksi.
\n<\/em>Nautitaan taskul\u00e4mpim\u00e4n\u00e4, hyv\u00e4n kansallisaarteeksi kohotetun elokuvan ja sisun kera.<\/em><\/p>\n

N\u00e4in k\u00e4vi minulle, kun varauduin katsomaan itsen\u00e4isen tasavallan kunniaksi sen merkitt\u00e4vimm\u00e4n teoksen, Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan<\/em>.<\/p>\n

Minullakin k\u00e4vi mieless\u00e4 se sama kysymys kuin monella, eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole jo v\u00e4h\u00e4n n\u00e4hty ja tehty, voitaisiinko keksi\u00e4 jo jotain uutta?<\/p>\n

Halusin saada t\u00e4yden Tuntematon sotilas<\/em> \u2013kokemuksen, joten ennen elokuvaa suuntasin valintamyym\u00e4l\u00e4\u00e4n ostamaan Tuntematon sotilas \u2013Koskenlaskijaa. Tein siit\u00e4 ja Suomi100-kurkusta itselleni voileiv\u00e4t. Aika ei riitt\u00e4nyt suomisataisimman leiv\u00e4n etsint\u00e4\u00e4n, joten otin Reissumiest\u00e4 (en kuitenkaan erityisen tummaa, koska se oli kalliimpaa). Lis\u00e4ksi otin mukaan Palan Suomea tai siis Fazerin Sinisen. Kansallisaarre sekin.<\/p>\n

Sunnuntai-illan bussiaikatauluista johtuen minulle j\u00e4\u00e4 puolisen tuntia aikaa tapettavaksi ennen elokuvaa. Finnkinon (vaikka tavallaan pid\u00e4n boikottia yll\u00e4, en halua menn\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n humalaista eksperimentti\u00e4ni Kino Engeliin, Orioniin tai Mansen helmeen, Niagaraan \u2013 jos Rokkakossu tulee elokuvan puoliv\u00e4liss\u00e4 ruokatorvesta yl\u00f6s, oksennan sen mieluusti muun kuonan, kuten tekij\u00f6it\u00e4 polkevien sopimusten, sekaan Finnkinon kokolattiamatolle) vieress\u00e4 on onneksi Panimoravintola Plevna, jonka listalla on niin ik\u00e4\u00e4n Suomisataerityinen tuote: Siperia Stout. Mik\u00e4p\u00e4 olisikaan suomalaisempaa kuin Siperia?<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Mutta vakavoidutaan ev\u00e4ist\u00e4 ja drinkkiohjeista ja hiljennyt\u00e4\u00e4n jatkosodan \u00e4\u00e4reen.<\/p>\n

Hiljentymisest\u00e4 puheen ollen: Yksi\u00e4 vaivaannuttavimpia muistoja historiantunneilta jostain yl\u00e4asteelta on se, kun kerrottiin, miten koko Suomi hiljentyi rukoukseen jatkosodassa. Ja sen rukouksen avulla kuulkaa Suomi v\u00e4lttyi miehitykselt\u00e4.<\/p>\n

En teologina voi allekirjoittaa t\u00e4llaista puppua. Mik\u00e4 tahansa maa saattaa rukoilla ja vaikkei maa, ainakin sen kristityt, sodan voittamisen puolesta. Mutta ei kristinuskon Jumala ole mik\u00e4\u00e4n vastausautomaatti. Puppupuheet rukoilusta ohjaavat ajatuksen kansallisvaltioiden ja Jumalan suojeluksen v\u00e4liseen historiallisen ankeaan yhteyteen, jossa milloin mik\u00e4kin kansa on julistautunut valituksi kansaksi. Jumalaa tuskin hittoakaan kiinnostaa kansallisvaltioiden puhkuminen.<\/p>\n

Sit\u00e4kin mielt\u00e4 olen, ett\u00e4 parempi tapa vaikuttaa p\u00e4\u00e4tt\u00e4jiin kuin rukoilla heid\u00e4n puolestaan joka sunnuntaiaamu, on \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4 valtaan sellaiset p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t, joiden avulla t\u00e4ss\u00e4 maassa tehd\u00e4\u00e4n oikeudenmukaista politiikkaa. Vaalikauden aikana kannattaa vaikka l\u00e4hett\u00e4\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postia tai j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 mielenosoitus.<\/p>\n

***<\/p>\n

Tuntematon sotilas<\/em> (ohj. Aku Louhimies, 2017) oli huonoin t\u00e4n\u00e4 vuonna n\u00e4kem\u00e4ni elokuva. Suurimman osan ajasta tuntui kuin olisi katsellut kolmetuntista sulatejuustomainosta<\/em>. Niin kehnoja, kliseisi\u00e4, miss\u00e4\u00e4n tuntumattomia ja ennalta-arvattavia olivat henkil\u00f6hahmoja syvent\u00e4v\u00e4t kohtaukset kotirintamalta.<\/p>\n

Ei ole liioittelua sanoa, ett\u00e4 sain enemm\u00e4n irti ev\u00e4\u00e4ksi tekem\u00e4st\u00e4ni Tuntematon sotilas \u2013ev\u00e4sleiv\u00e4st\u00e4. En min\u00e4 niit\u00e4k\u00e4\u00e4n s\u00f6isi p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen, mutta se sent\u00e4\u00e4n tarjosi positiivisen yll\u00e4tyksen, Louhimiehen Tuntematon<\/em> ei.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Aiemmat arviot, joita olen lukenut ja kuullut ovat l\u00e4hinn\u00e4 todenneet, ettei elokuva tarjonnut mit\u00e4\u00e4n uutta Linnan romaaniin ja Laineen filmatisointiin. Louhimiehen Tuntematon<\/em> on peittelem\u00e4t\u00f6n sitaattikimara. Se on sit\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 kohtauksia on leikattu siten, ett\u00e4 kaikki aiempi konteksti on j\u00e4tetty pois, mutta mukaan on otettu klassisimmat Tuntemattoman sotilaan sutkautukset.<\/p>\n

Yleis\u00f6 tiet\u00e4\u00e4, miss\u00e4 kohtaa kuuluu nauraa h\u00f6r\u00f6tt\u00e4\u00e4. N\u00e4in ainakin Plevnan kutossalin yleis\u00f6 tiesi, niin yhten\u00e4ist\u00e4 se oli hekotuksissaan. Yleis\u00f6 tiet\u00e4\u00e4, koska on oppinut sen katsomalla kuuliaisesti Laineen Tuntematonta<\/em> pienen ik\u00e4ns\u00e4. N\u00e4it\u00e4 kohtia odotetaan, ilman niit\u00e4 uusi tulokas ei olisi Tuntematon<\/em> (vaan tunnistamaton). Viis sodanvastaisuudesta, viis Linnan eetoksesta, ket\u00e4 kiinnostaa.<\/p>\n

Louhimiehen elokuvassa samaan teokseen t\u00f6m\u00e4ht\u00e4\u00e4 niin monta eri elokuvalajia, ettei paikoitellen tunnu silt\u00e4, ett\u00e4 katsoisi yht\u00e4 elokuvaa. Elokuva yritt\u00e4\u00e4 yht\u00e4 aikaa olla Malick- ja Laine-pastissi mutta j\u00e4tt\u00e4\u00e4 molemmat leikit kesken. Luonnon ja elukoiden \u00e4\u00e4rell\u00e4 hercistyminen on korviketta verevyydelle ja ruumiillisuudelle, joka olisi saavutettu sill\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6iden poskiin olisi tullut rapaa hieman aiemmin kuin kahden ja puolen tunnin kohdalla. Paitsi jos henkil\u00f6 on kuollut \u2013 silloin naama peittyy verivanoihin<\/em>, ihan sama mihin luoti on osunut.<\/p>\n

T\u00e4llaiset seikat saavat kaihoisasti ajatukset kulkemaan kohti Molbergin Tuntematonta<\/em> vuodelta 1985: oltiin mets\u00e4ss\u00e4, oli pime\u00e4\u00e4 ja vittumaista. Louhimiehen Tuntemattomassa<\/em> sotiminen saatana keskeytyy siihen, kun jollakulla on jotakin filosofista sanottavaa sodan luonteesta.<\/p>\n

Jostain syyst\u00e4 videopelin estetiikassa seikkailevat miehet puhuvat hassun vanhahtavasti. Rokan \u2013 siis Eero Ahon \u2013 puheesta ei saa paikoin selv\u00e4\u00e4. Eero Ahoahan kuuluu kiitell\u00e4 kovasta roolisuorituksesta, <\/em>suomalaiset kun ovat herkki\u00e4 kansallisaarteidensa kanssa, \u2013 kiitet\u00e4\u00e4n siis.<\/p>\n

Kaikki kaatuvat ven\u00e4l\u00e4iset puhuvat jotain englanninkaltaista mongerrusta saadessaan suomalaisen sotilaan aseesta tappavan luodin.<\/p>\n

Kun suomalainen sotamies kuolee, h\u00e4nt\u00e4 kuvataan vaivaannuttavan pitk\u00e4\u00e4n. Vaikutelma on koominen, vaikka koskettavuutta on haettu.<\/p>\n

Jostain syyst\u00e4 jatkosodassa maailma n\u00e4ytt\u00e4ytyy siniharmaan eri s\u00e4vyiss\u00e4. Sotaa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4osin p\u00e4ivisin, mik\u00e4 johtunee siit\u00e4, ett\u00e4 y\u00f6- ja ilta-aikaa ei ole osattu kuvata muuten kuin tekaistulla y\u00f6filtterill\u00e4, joita soisi n\u00e4ht\u00e4v\u00e4n vain nollabudjetin filmeiss\u00e4, joissa kalusto ei riit\u00e4 parempaan.<\/p>\n

Sit\u00e4 mukaa, kun sota uhkaa k\u00e4\u00e4nty\u00e4 tappioksi, perkele \u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n ensin p\u00f6rkele<\/em>, sen j\u00e4lkeen prrkele<\/em> tai prrkelee<\/em>. Jos pit\u00e4isi nimet\u00e4 yksi asia, mit\u00e4 Louhimiehen Tuntematon<\/em> tuo uutena asiana Tuntemattoman sotilaan<\/em> adaptaatioihin, nime\u00e4isin kenties tuon.<\/p>\n

Suuri osa pettymyksest\u00e4ni Tuntematonta<\/em> kohtaan tiivistyy siihen, ett\u00e4 odotin silt\u00e4 edes v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n: Louhimiehen metodi pit\u00e4\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 kuvausolosuhteissa, vaikutti mielenkiintoiselta. Se ei t\u00e4ss\u00e4 tyylitellyss\u00e4 kiiltokuvassa oikein n\u00e4kynyt.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 ovat tietysti anekdootteja. Kurkistetaanpa pintaa syvemm\u00e4lle \u2013 ei kuitenkaan sill\u00e4 pseudosyv\u00e4llisell\u00e4 tavalla, jolla Louhimiehen Tuntemattoman<\/em> vesileikit sen tekev\u00e4t.<\/p>\n

Olisi ollut suorastaan hauskaa, jos Louhimiehen Tuntematon<\/em> olisi ollut vain fanitribuutti aiemmille tulkinnoille. Pari Rokka-sitaattia, ehk\u00e4 joku Hietasen hassuttelu, johonkin kulmaan sulatejuuston logo, toiseen Suomi100.<\/p>\n

Louhimiehen elokuvassa seikkailee kolme hahmoa: koti, uskonto ja is\u00e4nmaa. Koko Tuntematon sotilas<\/em> voisi olla vain kolmeen tunteen venytetty SN2-kampanjavideo, sellainen Tolkun Ihmisen puolustuspuhe se klassikkojen hahmojen suulla on.<\/p>\n

Kotia edustaa Paula Vesala odottamassa miest\u00e4\u00e4n, sankari-Rokkaa, kotiin ja lapset lausumassa naiiveja ja typerrytt\u00e4v\u00e4n yksinkertaisia kommentteja, voi ett\u00e4 is\u00e4 tulepa jo sielt\u00e4 Suur-Suomen puuhaamisesta kotiin ja Rokka, jonka sota-ahdistus ja traumat tiivistyv\u00e4t \u2013 no, saunan lauteilla m\u00f6k\u00f6tt\u00e4miseen<\/em> vaikka Paula Vesala kuinka yritt\u00e4isi leikkis\u00e4sti vihtoa (>lat. fasces<\/em>).<\/p>\n

Uskontoa edustaa Honkajoen rukous, joka mahtipontisen mutta ket\u00e4\u00e4n kiinnostamattoman musiikin s\u00e4velin asettuu kuitenkin temaattisesti merkitt\u00e4v\u00e4ksi \u2013 sill\u00e4 temaattinen merkitt\u00e4vyys on sidottu mahtipontiseen mutta mit\u00e4\u00e4nsanomattomaan musiikkiin.<\/p>\n

Is\u00e4nmaata edustaa p\u00f6lh\u00f6patriotismi.<\/p>\n

Suositun hokeman mukaan jokainen sukupolvi tekee oman n\u00e4k\u00f6isens\u00e4 Tuntemattoman<\/em>. Meid\u00e4n sukupolvellemme on tehty Louhimiehen Tuntematon<\/em>, joka haluaa resonoida t\u00e4m\u00e4n ajan ryss\u00e4npelkoon<\/em>.<\/p>\n

Louhimiehen Tuntemattomassa<\/em> ven\u00e4l\u00e4iset n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t videopelienglantia s\u00f6nk\u00f6tt\u00e4vin\u00e4 kaatuvina vihollisina<\/em>. Mutta toki my\u00f6s ven\u00e4l\u00e4isin\u00e4 naisina: ensimm\u00e4inen t\u00e4llainen on alaston ruumis matkalla Petroskoihin. Jostain syyst\u00e4, joka ei ohivilahtavassa hetkess\u00e4 paljastu, joku on viillellyt naista. My\u00f6hemmin ven\u00e4l\u00e4isnainen kelpaa hoilaamaan \u201dKalinkaa\u201d. Louhimiehen Tuntematon<\/em> ei ole p\u00e4ivitt\u00e4nyt ven\u00e4l\u00e4isten naisten esitystapaa p\u00e4tk\u00e4n vertaa sitten Laineen Tuntemattoman<\/em>.<\/p>\n

Kun suomalainen sotamies raiskaa, sekin tehd\u00e4\u00e4n rakkaudentekona. Kyse on romanttisesta kaihosta. Ei aviottomista lapsista, ei tarpeiden tyydytyksest\u00e4, ei sotarikoksista.<\/p>\n

Louhimiehen Tuntematon<\/em> on rotuajattelultaan kuin mik\u00e4 tahansa kes\u00e4teatteriproduktio: tehtiin kun tiedettiin ett\u00e4 n\u00e4in ne suomalaisetkin ajattelee \u2013 t\u00e4lle ne nauraa!<\/em><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Edelt\u00e4vi\u00e4 kappaleita olen hieman stilisoinut. Niit\u00e4 kirjoittaessa (joitain kahtena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tehtyj\u00e4\u00a0lis\u00e4yksi\u00e4 ja muutoksia lukuun ottamatta) olin juonut ennen elokuvaa yhden Karjala-t\u00f6lkin, 0,25 l suomisatastouttia (8%), elokuvassa 0,5 litraa kossuvissy\u00e4 ja kirjoittaessa n. 0,3 l kossua, kaksi Karjala-pulloa ja yhden lonkeron (5,5%). T\u00e4ss\u00e4 kohtaa sammuin. Vilpit\u00f6n tarkoitukseni oli juoda jo elokuvaa ennen ja sen aikana sen verran, ett\u00e4 olisin ollut pahemmassa kunnossa. Toisaalta selv\u00e4p\u00e4isyyden aste mahdollisti kattavat muistiinpanot. Lopussa ehk\u00e4 kyn\u00e4 hieman tipahteli ja hallinta petti.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Louhimiehen Tuntemattomassa<\/em> parikin tuntuvan sotakriittist\u00e4 kohtausta on typistetty tolkun<\/em> sotakriittisyydeksi<\/em>. Honkajoen rukous on irvokkain esimerkki. Jos korsussa oleville ironia aukeaakin, yleis\u00f6lle rukous on markkinoitu Gerda Rydin hengess\u00e4: taustalla v\u00e4ikkyy montaasi, en muista n\u00e4ytettiink\u00f6 siin\u00e4 kotirintamaa vai sotaponnisteluja.<\/p>\n

Kun keskeinen sotaan juuri ironialla suhtautuva kohtaus (Honkajoen rukous asettuu sodankriittiseksi siksi, ett\u00e4 Honkajoki itse on asiansa takana mutta k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sellaisia sanoja, jotka yleis\u00f6lle v\u00e4littyv\u00e4t ironisina) on k\u00e4\u00e4nnetty v\u00e4h\u00e4n kitschiksi<\/em> patriotismiksi, paljastuu elokuvan arvomaailma sitten kuitenkin ehk\u00e4 aiottua konservatiivisemmaksi.<\/p>\n

Sellainenkin verev\u00e4 ja Linnalla korostuva kohtaus kuin pikaoikeudenk\u00e4ynti ja teloitus on Louhimiehen elokuvassa onnettoman huonosti pohjustettu. Kaukaa kuvatessa v\u00e4littyy enemm\u00e4nkin ajatus dokumentaarisesta tai ilke\u00e4sti tulkiten jopa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 tempusta. Sodanvastustajat eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se \u00e4\u00e4neen, vaan teloittajien pyssyt.<\/p>\n

Tuntematon sotilas<\/em> on t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n tulkinta ja siin\u00e4 tulkinnassa korostuu tolkku<\/em>. Kun Lehto (Severi Saarinen) ampuu ilman syyt\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isvangin, asiasta kohkataan hetki mutta kaiken p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 Koskelan (Jussi Vatanen) toteamus, jatketaas, eteenp\u00e4in<\/em>. Sodan kauhuja tai mielett\u00f6myytt\u00e4 enemm\u00e4n korostuu sen kansallinen merkitys: tehtiin mit\u00e4 piti.<\/p>\n

Samaan sarjaan asettuvat elokuvassa h\u00e4mment\u00e4v\u00e4sti k\u00e4ytetyt arkistop\u00e4tk\u00e4t: Hitlerin ja Mannerheimin kohtaaminen n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, mutta mit\u00e4\u00e4n irvokasta anekdoottia tuntuvampaa kriittist\u00e4 asentoa ei oteta. Suomi on tolkun \u00e4\u00e4ni<\/em>, Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton \u00e4\u00e4rip\u00e4iden<\/em> v\u00e4liss\u00e4. Menn\u00e4\u00e4np\u00e4 suosta yli niin, ett\u00e4 heil<\/em>ahtaa!<\/p>\n

Elokuva yritt\u00e4\u00e4 v\u00e4litt\u00e4\u00e4 meille sopivat merkitsev\u00e4t kuvat siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 sotaa vastustetaan: on kohta, jossa yksi sotilas tunnelmamusiikin soidessa asettaa pyssyn suuhunsa ja pamauttaa, on ehk\u00e4 noin kolme tai nelj\u00e4 aidon verev\u00e4\u00e4 ja tuntuvaa kohtausta, joissa sota n\u00e4ytt\u00e4ytyy k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 s\u00e4nt\u00e4ilyn\u00e4 kuolemaan \u2013 n\u00e4m\u00e4kin tehd\u00e4\u00e4n kirkkaalla p\u00e4iv\u00e4nvalolla, jolloin sota on paremminkin teatterilavastus sodasta<\/em> kuin mik\u00e4\u00e4n valoilla, varjoilla, mets\u00e4ll\u00e4, varvikolla, pimeydell\u00e4, ep\u00e4ter\u00e4vyydell\u00e4 toteutettu sodan tunnelma<\/em>. Molbergin Tuntematon<\/em> siirsi sodan h\u00e4m\u00e4r\u00e4n hetkeen, teki katsojalle vaikeaksi seurata tapahtumia. Louhimiehen Tuntematon<\/em> on kes\u00e4teatteri-Tuntematon: vaikka kuinka n\u00e4ytett\u00e4isiin kohtaus, joka sijoittuu y\u00f6h\u00f6n, kes\u00e4n valoisia pitki\u00e4 iltoja ei onnistuta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Y\u00f6kohtauksissahan Louhimiehen Tuntematon<\/em> luottaa halvan ja huonon n\u00e4k\u00f6iseen y\u00f6filtteriin. Parempia toteutuksia on tehty televisiossa ja elokuvassa vuosikymmeni\u00e4.<\/p>\n

Elokuvan sodanvastaisuuden n\u00e4kee jos haluaa. Onhan elokuva kansallisaarre<\/em> ja meid\u00e4n kaikkien, ei Louhimiehen. Sodanvastaisuus alleviivataan kohtauksissa, joissa h\u00e4vityst\u00e4 sodasta esitet\u00e4\u00e4n Linnalta tutut filosofiset pohdinnat \u2013 jotta ne eiv\u00e4t mene katsojalta ohi, sotakin saatana taukoaa jokaisen t\u00e4llaisen keskustelun taustalta.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Uudelle lajikokeilumatkalle elokuva l\u00e4htee juopottelukohtauksessa, jossa ei ole filmi\u00e4 s\u00e4\u00e4stelty. Viimeist\u00e4\u00e4n siin\u00e4 kohtaa, kun Aku Hirviniemi oksentaa ja ruskeat vellit valuvat valkokankaan poikki, voidaan sanoa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 elokuvan nimeksi sopisi paljon paremmin vaikkapa Napapiirin sankarit jatkosodassa. <\/em><\/p>\n

Tarkemmin jos asiaa ajattelee, ei kyse ehk\u00e4 ole tahattomasta koomisuudesta, vaan ovelasta taktiikasta.<\/p>\n

Tuntematon sotilas<\/em> (2017) on elokuvana niin elokuvana niin huonoa elokuvaa, ett\u00e4 se sopii mainiosti jatkoksi elokuville, kuten Napapiirin sankarit<\/em> ja Luokkasota<\/em>. Jatko-osineen. Kun Tuntemattoman katsominen on suoranainen kansalaisvelvollisuus, t\u00e4yttyv\u00e4t teatterit katsojista, jotka odottavat elokuvalta tuttuutta ja ennakoitavuutta. Suomalainen elokuva ei saa olla liian vaikea tai taiteellinen, vaan sen pit\u00e4\u00e4 v\u00e4litt\u00e4\u00e4 selke\u00e4 ja yhten\u00e4inen kansakuntaa koossa pit\u00e4v\u00e4 viesti. Silloin riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 meit\u00e4 muistutetaan sotien veteraaneista, itsen\u00e4isyyden merkityksest\u00e4 ja vet\u00e4ist\u00e4\u00e4n sellofinlandiat hyv\u00e4ksi lopuksi.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

***<\/p>\n

Suomisatablogitrilogia on minun <\/em>Suomisata-tekoni. Mik\u00e4 on sinun? Jokaisessa osassa suunnataan katse johonkin: ensimm\u00e4isess\u00e4 menneisyyteen, toisessa nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n ja kolmannessa tulevaisuuteen. Ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa ollaan hiljaa, toisessa k\u00e4nniss\u00e4 ja kolmannessa huudetaan kurkku suorana. Jokainen osa on kirjoitettu krapulassa.<\/em><\/p>\n

Voit my\u00f6s katsoa videomuotoisen Suomisatablogitrilogian prologin. Siin\u00e4 luetaan Jaakko Yli-Juonikkaan <\/em>Jatkosota-extraa.<\/em><\/p>\n

Suomisatablogitrilogian prologi: Jatkosotalive<\/a><\/p>\n

Suomisatablogitrilogia, osa I: Viides (tippuritartunta) is\u00e4nmaalle<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Rokkakossu 0,5 l Hartwall Vichy Rokkaa (jos haluat Hietaskossun, osta Hartwall Vichy Hietasta) 1,25 dl Sata Koskenkorvaa ei j\u00e4it\u00e4, ei lime\u00e4 eik\u00e4 sitruunaa Juo Hartwallin virallisesta oheistuote Rokka 0,5 l Read More …<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":824,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,3],"tags":[13],"class_list":["post-822","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi","category-sormiharjoituksia","tag-suomisatablogitrilogia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/822","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=822"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/822\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=822"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=822"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=822"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}