{"id":827,"date":"2017-12-07T22:54:31","date_gmt":"2017-12-07T20:54:31","guid":{"rendered":"http:\/\/villehamalainen.fi\/sormiharjoituksia\/?p=827"},"modified":"2017-12-07T22:54:31","modified_gmt":"2017-12-07T20:54:31","slug":"rauha-rauha-suomisatablogitrilogia-osa-iii","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/2017\/12\/07\/rauha-rauha-suomisatablogitrilogia-osa-iii\/","title":{"rendered":"Rauha rauha \u2013 Suomisatablogitrilogia, osa III"},"content":{"rendered":"

Suomi<\/h4>\n

Juuri niin\u00e4 viikkoina kun Suomen satavuotisen itsen\u00e4isyyden juhlinta alkoi k\u00e4yd\u00e4 lian l\u00e4pitunkevaksi ja kokoaikaiseksi, satuin lukemaan Antti Nyl\u00e9nin Tunnustuskirjaa ja kohtaa, jossa h\u00e4n kertoo, miten v\u00e4h\u00e4n tuntee mink\u00e4\u00e4nlaista yhteenkuuluvuutta suomalaisuuden tai suomalaisen kristillisyyden kanssa: \u201dSuomi saunoineen, makkaroineen, talvisotineen ja luterilaisuuksineen on j\u00e4\u00e4nyt et\u00e4iseksi.\u201d<\/p>\n

Vuotuinen kansallisvelvollisuus Suomessa on osata aina joulukuun kuudennen l\u00e4hestyess\u00e4 vastata kysymykseen, \u201dmit\u00e4 itsen\u00e4isyys sinulle merkitsee?\u201d Siin\u00e4 kuuluu kiitell\u00e4 veteraaneja, pohtia sit\u00e4 miten kamalaa olisi jos t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin puhuttaisiin ven\u00e4j\u00e4\u00e4 tai sitten olla kekseli\u00e4\u00e4n edistyksellinen ja puhua tasa-arvosta (#metoo), peruskoulsuta (lukutaidon laskeminen) tai laadukkaasta terveydenhuollosta (veroparatiisien ostamat kunnalliset palvelut).<\/p>\n

Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuuluu olla kiitollinen \u2013 heille, jotka t\u00e4m\u00e4n meille ovat taanneet: veteraaneille, suursuomalaisille, Mannerheimille, Kekkoselle tai vaikka Jumalalle<\/a>.<\/p>\n

Joka kehtaa vastata kysymykseen v\u00e4\u00e4rin, saa osakseen pilkan, haukun ja menett\u00e4\u00e4 kansalaisvelvollisuudet. V\u00e4\u00e4r\u00e4 vastaus on en tied\u00e4 <\/em>tai ei mit\u00e4\u00e4n<\/em>. Varmaan my\u00f6s samaa kuin edelliselle<\/em>. Siin\u00e4 sivussa hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n yhteishengen nimiss\u00e4 sellaisiakin tolkuttomuuksia kuin \u201ditsen\u00e4isyys merkitsee minulle sit\u00e4, ett\u00e4 veteraanit uhrasivat henkens\u00e4 itsen\u00e4isyyden puolesta<\/a>\u201d tai \u201dhaudalla seisoo saman ik\u00e4inen vapaaehtoinen kuin mit\u00e4 vainaja oli kuollessaan\u201d.<\/p>\n

Min\u00e4 en tied\u00e4, mit\u00e4 merkitsee itsen\u00e4isyys kun en tied\u00e4, mit\u00e4 merkitsee sotakaan. Sota merkitsee kaiketi tarpeetonta kuolemaa ja lepsusti hyv\u00e4ksytty\u00e4 v\u00e4kivaltaa. Sotia on k\u00e4ynniss\u00e4 monissa maissa ja ne tappavat monia ihmisi\u00e4, vaikka Suomessa sota on historiaa<\/em>. Se on identiteettikysymys, ylpeydenaihe, suomalainen sotilas oli kunniakas.<\/p>\n

Vaikka Suomessa on juhlittu nimenomaan itsen\u00e4iseksi julistautumisen sadan vuoden virstanpylv\u00e4st\u00e4, mist\u00e4\u00e4n muusta kuin sodasta ei ole puhuttu. Selitys on suomalaisten perverssi suhde omiin sotiinsa: niit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n hengiss\u00e4 ja toistetaan joka vuosi. Olemme turhamaisia sotafanaatikkoja kuin naapurimaan Voitonp\u00e4iv\u00e4n paraatit.<\/p>\n

Toinen selitys on t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n maailmanpoliittinen tilanne. Ven\u00e4j\u00e4 on vallannut Krimin niemimaan, vaikka meit\u00e4 huolettaa enemm\u00e4n se, saammeko viety\u00e4 pakotteiden vuoksi Ven\u00e4j\u00e4lle ylij\u00e4\u00e4m\u00e4rahkat, maidot, turkkilaiset jogurtit ja muut uudet keinot tehd\u00e4 kiusaa el\u00e4imille. Ne on tuotettu maataloustuilla samaan aikaan, kun kaikkein k\u00f6yhimmilt\u00e4 leikataan. Mutta suomalainen ruoka on maailman puhtainta, vesi maailman kirkkainta ja homekoulut maailman homeisimpia.<\/p>\n

Mutta samaan aikaan me pelk\u00e4\u00e4mme Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 ja sen sotilaallista uhkaa. Me pelk\u00e4\u00e4mme, ett\u00e4 j\u00e4nnitteet maailman hullujen johtajien kesken kasvavat. Me haluamme liitty\u00e4 Natoon tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin liittoutua johonkin sitten kun jo rytisee. Meill\u00e4 on ehdokkaina presidentiksi joukko Tolkun kandidaatteja, yksi\u00a0uuskekkonen<\/a> ja yksi liikaa rahaa k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 sekop\u00e4\u00e4. Yksi natsi, yksi liturgilaulaja.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Saunomisesta pid\u00e4n, vaikka en jaksaisi omaa saunaa, jota pit\u00e4isi l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 ja siivota. Makkarasta en v\u00e4lit\u00e4. Talvisotaan minulla ei ole suhdetta (tai niin haluaisin kuvitella). Luterilaisuudesta v\u00e4lit\u00e4n mutta en siin\u00e4 mieless\u00e4 kuin suurin osa suomalaisista n\u00e4kee sen saati sitten siin\u00e4 mieless\u00e4, jossa sen omineet uskovaiset ovat sen omineet.<\/p>\n

Mutta sisua minulla ei ole. Linnan juhlien haastattelussa Alma sanoi, ett\u00e4 h\u00e4n on menestynyt kansainv\u00e4lisesti sisun avulla. Min\u00e4 en siis voi menesty\u00e4 kansainv\u00e4lisesti.<\/p>\n

Saatan joinain p\u00e4ivin\u00e4 ottaa ensimm\u00e4iset p\u00e4iv\u00e4unet aamupalan j\u00e4lkeen. Saatan velloa tekem\u00e4tt\u00f6mien t\u00f6iden keskell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kausia. Saatan valehdella, kun my\u00f6h\u00e4styn deadlineista ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kaunistella kunkin ty\u00f6n alla olevan asian tilaa.<\/p>\n

En mene l\u00e4pi harmaasta kivest\u00e4. Hyvin harvoin menen l\u00e4pi yhden p\u00e4iv\u00e4n to-do-listan. En kerta kaikkiaan viitsi. Kaikki on niin vaivalloista. Usein hyv\u00e4tkin ideat j\u00e4\u00e4v\u00e4t vain hyviksi ideoiksi, kun laiskuus iskee. Jos minulla onkin unelmia, en viitsi jahdata niit\u00e4. Olkoot.<\/p>\n

Mit\u00e4 enemm\u00e4n tapaan suomalaisia, sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n huomaan meill\u00e4 olevan mit\u00e4\u00e4n yhteist\u00e4. Mielenmaisemaltani olen synkk\u00e4, ahdistunut ja huolestun helposti. Jos joku t\u00e4llainen toinen onkin, h\u00e4n ei sit\u00e4 ainakaan julkisesti sano. Inhoan positiivisuutta milloin mit\u00e4kin asiaa kohtaan. Jos pilaan omalla pikkuilkeydell\u00e4ni, ironialla, vittumaisuudella, neurooseillani, suorasanaisuudella, innostumattomuudellani tai glitteritt\u00f6myydell\u00e4ni jonkun muun ilon, mit\u00e4 se minua liikuttaa.<\/p>\n

Min\u00e4 pid\u00e4n t\u00e4st\u00e4 maasta, koska selvi\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 arjesta helpoiten, olenhan kasvanut t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Jos olisin viett\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni suurimman osan ajasta jossain muualla ja sen johdosta en tiet\u00e4isi, miten mik\u00e4kin asia toimii t\u00e4\u00e4ll\u00e4, pit\u00e4isin jostain muusta maasta enemm\u00e4n.<\/p>\n

Kun k\u00e4yn muissa maissa, vertailen niiden tapoja toteuttaa asiat suomalaisiin tapoihin. Usein erot eiv\u00e4t kuitenkaan ole maa- vaan kaupunkikohtaisia. Miten toimii joukkoliikenne, sulkevatko kaupat ovensa arkisin viidelt\u00e4 vai onko paikassa suurkaupungin tuntua, saako kaljaa illalla kaupasta ja mit\u00e4 se maksaa.<\/p>\n

Vakaa uskoni on, ett\u00e4 suurin osa ihmisist\u00e4 on pikemminkin erilaisia kuin min\u00e4, eik\u00e4 samanlaisia. T\u00e4ll\u00e4 en tarkoita sanoa, ett\u00e4 olisin ainutlaatuinen<\/em>. Ei kukaan ole. Olemme samasta muotista mutta suhtaudumme muottiimme, paikkaan maailmassa, tarkoitukseen, teht\u00e4v\u00e4\u00e4n tai sellaisten asioiden hahmottamiseen loputtoman erilaisin tavoin, asennoin, toivein, l\u00e4ht\u00f6kohdin, el\u00e4m\u00e4nkuluin, korostuksin, temperamentein.<\/p>\n

Joitain ihmisi\u00e4 en voi siet\u00e4\u00e4. Osan ihmisist\u00e4 kohdalla edes pitk\u00e4 sied\u00e4tys ei ole tuottanut tulosta. Joistain ihmisist\u00e4 v\u00e4lit\u00e4n todella paljon ja sellaiselle pitk\u00e4aikaiselle kiintymykselle on vakiintunut rakastamisen eri muodot. Joistain ihmisist\u00e4 pid\u00e4n ajoittain, jotkut unohdan, jotkut unohtavat minut. Suurinta osaa ihmisist\u00e4 en koskaan tapaa.<\/p>\n

Kansalaisuus on v\u00e4h\u00e4isimpi\u00e4 ja ulkokultaisimpia yhdist\u00e4vi\u00e4 tai erottavia tekij\u00f6it\u00e4. Siksi suhtaudun kaikkeen nationalistisuuteen pense\u00e4sti. Se, ett\u00e4 olisin syntynyt Tanskassa, Yhdysvalloissa tai Japanissa ei toivottavasti saisi minua ajattelemaan toisin t\u00e4st\u00e4 asiasta. Jos jossain muussa maassa asuisin, en haluaisi olla nationalisti tai vaihtoehtoisesti joutua erilaisen sattumanvaraisen piirteeni, eri kansalaisuuteni, vuoksi halveksunnan tai erottelun kohteeksi.<\/p>\n

Kun en jaa suurimman osan suomalaisista kanssa mit\u00e4\u00e4n, en haluaisi tulla kohdelluksi suomalaisena. En Finne igen.<\/em><\/p>\n

En ymm\u00e4rr\u00e4 sotaa. En ymm\u00e4rr\u00e4, mit\u00e4 on sodassa voittaminen, kun siin\u00e4 on vain ihmishenki\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Siksi mieluummin h\u00e4pe\u00e4n Suomen sotamenneisyytt\u00e4 kuin olen siit\u00e4 ylpe\u00e4. Tappaminen on synti. Ainoa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n synti on perisynti, sit\u00e4 ei voi kukaan v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Siksi kai on sotia.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

<\/h4>\n

Sota<\/h4>\n

Is\u00e4npuoleinen sukuni on Ilomantsin M\u00f6hk\u00f6st\u00e4, joka on aivan it\u00e4rajan vieress\u00e4. Kun vietimme lapsuudessani kes\u00e4isin aikaa siell\u00e4, k\u00e4vimme vaikka kuinka monessa sotamuseossa, taistelutantereella, n\u00e4imme muistomerkkej\u00e4 ja kuljimme kunnostetuissa juoksuhaudoissa. Olemme siskoni kanssa kysyneet, miss\u00e4p\u00e4in se Ven\u00e4j\u00e4 on. Sotamuseossa olen katsellut konekiv\u00e4\u00e4rin mittaisena seinustojen aseita ja sitten todennut: \u201dTuohon aikaan v\u00e4kivalta oli ainoa ratkaisu.\u201d<\/p>\n

Is\u00e4ni on loppumattoman kiinnostunut sodasta ja etenkin siit\u00e4, millaisena talvi- ja jatkosota n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t kotiseudulla, keit\u00e4 tuttuja, sukulaisia, kyl\u00e4nmiehi\u00e4 oli miss\u00e4kin taistelussa. Kun eno oli meill\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4, h\u00e4n saattoi kertoa mit\u00e4 mielenkiintoisimpia tarinoita sodasta. Istuimme kolme tuntia ruokap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Ukin (\u00e4idin puolelta) is\u00e4 kaatui kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen jatkosodan p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4. Siin\u00e4p\u00e4 tuntuva, l\u00e4heinen ja Ukkiin j\u00e4ljet j\u00e4tt\u00e4nyt tapaus, miten julmaa, raakaa ja tarpeetonta sota on.<\/p>\n

Siltik\u00e4\u00e4n en tied\u00e4, vaikuttavatko talvi- ja jatkosota minuun mitenk\u00e4\u00e4n<\/em>. Ajattelen, ett\u00e4 ei. Ne eiv\u00e4t ole minun historiaani saati sitten identiteetti\u00e4ni. Eik\u00e4 sodan mielett\u00f6myys ole siin\u00e4, ett\u00e4 minun sukulaisiani kuoli, vaan siin\u00e4, ett\u00e4 samanlaisia ihmisi\u00e4, sukulaisia, suruja on vastapuolellakin.<\/p>\n

Minun perim\u00e4\u00e4ni ovat tanskalainen kirkollinen keskustelu 1800-luvun lopulla, Chaplinin k\u00e4det Kaupungin valojen<\/em> loppukohtauksessa, Saarnaajan kirja, Risto Ahdin tapaaminen lukioik\u00e4isen\u00e4, kaikki joskus vaikutuksen tehneet kirjat, elokuvat ja nekin, jotka ovat jo unohtuneet.<\/p>\n

Minun perim\u00e4\u00e4ni ovat tavat, joissa huomaan toistavani \u00e4iti\u00e4ni, is\u00e4\u00e4ni, Ukkia, Mummua, Liisi\u00e4 \u2013 nekin paradoksaalisesti: huomaan sellaiset tavat, jotka \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4t itse\u00e4ni ne huomatessani, mutta en huomaa niit\u00e4, joissa niin ik\u00e4\u00e4n toistan opittua ja \u00e4rsyt\u00e4n sill\u00e4 muita. Tai ilahdutan: mist\u00e4p\u00e4 sen tiet\u00e4\u00e4, jokainen noista mainitusta \u2013 lukuisia muita rakkaita perheenj\u00e4seni\u00e4 unohtamatta \u2013 on kuitenkin tuottanut huomattavasti enemm\u00e4n iloa, onnea, rakkautta el\u00e4m\u00e4\u00e4ni kuin rasittavia piirteit\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Kuten todettua, en aina hallitse kielt\u00e4ni. En ole vakavissani, enk\u00e4 aina ymm\u00e4rr\u00e4, milloin lopettaa lekkeriksi ly\u00f6minen. Ehk\u00e4 tasaannun vanhemmiten, ehk\u00e4 meno vain pahenee ja huomaan jossain kohtaa j\u00e4\u00e4neeni yksin.<\/p>\n

Koska sota on julmaa, raakaa ja tarpeetonta, en osaa olla suhtautumatta siihen ironisesti. Kun katsoin Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan, en tuntenut mit\u00e4\u00e4n. Kun tuntemuksia ei tullut, luovutin niiden etsimisen sijaan ja otin kriittisen mutta ilkikurisen asennon.<\/p>\n

Kun sotaa kokemattomat sukupolvet puhuvat sodasta, oletan heid\u00e4n suhtautuvan siihen heti ironisesti. Ironia tulkitaan yleens\u00e4 v\u00e4\u00e4rin pelk\u00e4ksi arvottomaksi leikinlaskuksi tai halveeraamiseksi: etk\u00f6 sin\u00e4 kunnioita veteraaneja, etk\u00f6 ymm\u00e4rr\u00e4 miten vakavasta asiasta puhutaan, etk\u00f6 h\u00e4pe\u00e4?<\/em><\/p>\n

En, sill\u00e4 h\u00e4vet\u00e4 pit\u00e4isi sen, joka puhuu sodasta varovaisen ymp\u00e4ripy\u00f6re\u00e4\u00e4n ja mit\u00e4\u00e4nsanomattomaan s\u00e4vyyn. Ironikko n\u00e4kee vaivaa ja paneutuu aiheeseen, jota ironisoi. Mukavien puhuja ei n\u00e4e vaivaa, ei todella ajattele, eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rin laita itse\u00e4\u00e4n likoon.<\/p>\n

Jos sanoo muualta kopioidun, varmuudella ket\u00e4\u00e4n loukkaamattoman lauseen, \u201dArvostan Suomen veteraaneja, koska he ovat sen meille suoneet, taistelleet maamme puolesta.\u201d, ei n\u00e4e vaivaa kuin sanojensa asettelun suhteen. Mit\u00e4\u00e4n ei tarvitse ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. (Toisaalta mit\u00e4\u00e4n ei tarvitse ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n, jos sanoo: \u201dArvostan veteraaneja, koska he ovat saaneet Suomen itsen\u00e4iseksi, tehneet kovan ty\u00f6n, uhrasivat oman henkens\u00e4 Suomen vuoksi.\u201d Silloin voisi yht\u00e4 hyvin sanoa, ett\u00e4 itsen\u00e4isyys on ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 h\u00f6ss\u00f6tyst\u00e4, koska sama kokemus on varmasti tuollaisenkin vastauksen antajalla.) Jos taas haluaa vitsailla upseerista haaveilemassa sepalus auki Suur-Suomineidosta, on jo t\u00e4ytynyt k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi sekin, mille voi nauraa, mihin nauru ja pilkka kohdistuu, mit\u00e4 uutta voi sanoa siit\u00e4, ett\u00e4 ei ole fiksua eik\u00e4 kivaa tapattaa omia kansalaisia vain Natsi-Saksan mieliksi?<\/em><\/p>\n

Eri asia on sellainen, tolkuttoman vaikea ty\u00f6, jossa yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, milt\u00e4 sota tuntuu tai saada k\u00e4sityksen sen kamaluudesta. (Oma kysymyksens\u00e4 on se, miksi sellaiseen kysymykseen vastaus pit\u00e4\u00e4 hakea seitsem\u00e4nkymmenen vuoden takaa, kun nykyajan sota on viel\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4mp\u00e4\u00e4, julmempaa, tuhoisampaa ja v\u00e4kivaltaisempaa.) On my\u00f6s eri asia ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja todeta, ett\u00e4 ymm\u00e4rrys ei riit\u00e4, kuin v\u00e4itt\u00e4\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Kun sanoin Louhimiehen Tuntematonta kolmen tunnin sulatejuustomainokseksi, minulle toruvaan s\u00e4vyyn kerrottiin, ett\u00e4 \u201dSota oli realistista. Ei sit\u00e4 vihollista juuri n\u00e4e, jostain vain ammutaan ja mett\u00e4ss\u00e4 vilahtelee miehi\u00e4.\u201d Selv\u00e4 juttu, itse en tied\u00e4, kun en ole sotiin osallistunut.<\/p>\n

Aitoa ymm\u00e4rryst\u00e4 hakee Joose Keskitalo ja kolmas maailmanpalo Maan n\u00e4kyj\u00e4<\/em> \u2013levyll\u00e4. Levyll\u00e4 piisaa eri suuntiin aukeavia reittej\u00e4, mutta aloitetaan vaikkapa t\u00e4st\u00e4: muutamassa kappaleessa on muistellaan Kannaksen tapahtumia. Taipaletta, \u00c4yr\u00e4p\u00e4\u00e4t\u00e4.<\/p>\n

Sota on niiss\u00e4 ruumiita, vuoron per\u00e4\u00e4n vihollisen, vuoron per\u00e4\u00e4n veljien ruumiita. Ven\u00e4l\u00e4isten alastomiksi riisutut ruumiit ajelehtivat kuin tukit tukkijoessa. Kun Joose sotilaan \u00e4\u00e4nell\u00e4 kertoilee kaatuneiden veljien tunnistamista \u201dkuoleman kukkulalla\u201d ja suojelusenkelins\u00e4 varoituksesta, on sodan kauhut kerralla kuvattu ja kuulija niihin samaistuu.<\/p>\n

Joose on hyv\u00e4 tarinankertoja mutta my\u00f6s \u00e4\u00e4nteellisess\u00e4 mieless\u00e4: h\u00e4n el\u00e4ytyy, vet\u00e4\u00e4 suorituksensa kuin uskottava \u00e4\u00e4nin\u00e4yttelij\u00e4. Musiikki on tyystin toissijainen mutta toisarvoiseksi j\u00e4\u00e4 tarinakin. Eniten puhuttelee Joosen \u00e4\u00e4ni, joka muuttuukin tuon sotapojan \u00e4\u00e4neksi.<\/p>\n

Levyll\u00e4 on runsaasti kappaleita, jotka sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t p\u00e4\u00e4osin vain \u00e4\u00e4nteellisyytt\u00e4, tunnelmia, melua, musiikin tuomaa rytmi\u00e4 mutta ennen muuta ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4, meteli\u00e4, tunnelmanluontia, kuulijan vaivaannuttamista ja puuduttamista \u2013 suoraa huutoa! Mik\u00e4 parasta, keikkatallenteessa kuuluu kuinka yleis\u00f6 nauttii<\/em> ja hurmaantuu t\u00e4llaisista vedoista. Sivistyneimmill\u00e4\u00e4n ne sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t viittauksia muihin kappaleisiin, kuten \u201dNyg\u00f6i tuloo y\u00f6\u201d viittaa lopun selke\u00e4mm\u00e4ss\u00e4 osassa lopun \u201dPajupilli\u201d-veisuun. Mutta voiko t\u00e4llaista metel\u00f6inti\u00e4 ottaa irrallaan sodan kauhuista, j\u00e4rjett\u00f6myyksist\u00e4 ja kuoleman katselemisesta?<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Maa<\/h4>\n

Samaan aikaan huuto resonoi kaiken suomisadan, tuntematonsulatejuuston, sisupuheen, tolkullisuuden, yhdess\u00e4n\u00e4isyyden<\/em>, rokkasitaattikimaran, itsen\u00e4isyyden merkitsemisen, terveen ep\u00e4terveen rasistisen kestokyvykk\u00e4\u00e4n assylumauttamisen<\/em> kanssa.<\/p>\n

Suomi sata, tekee mieli huutaa, kurkku suorana. Tai huutaa vaikka \u201dhomonatseille, homonatseille, homonatseille\u201d<\/em> \u2013 vaikka oikeastihan Joose poppoineen laulaa \u201dHur m\u00e5nga seglare\u201d. Seh\u00e4n on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n esitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 meteliss\u00e4 kuulee kotvan kuluttua sanoja \u2013 mutta miten pit\u00e4isi suhtautua siihen, jos tavalliset kotimaisen kielen sanat alkavat kuulostaa metelilt\u00e4, josta erottaa muka sanoja. Mutta molemmat sopivat t\u00e4h\u00e4n aikaan: meill\u00e4 on kulttuuriministeri, jonka mielest\u00e4 on isompi ongelma kirjailija, joka lavalla kysyy \u201dhur m\u00e5nga seglare?\u201d kuin se, ett\u00e4 juntit ja natsit haukkuvat vaikkapa sitten homoja internetin julkisen sanan areenoilla.<\/p>\n

Joose huusi kurkku suorana samana vuotena, jolloin Perussuomalaiset jytk\u00e4hti<\/em> eduskuntaan. En tied\u00e4, onko sill\u00e4 Maan n\u00e4kyjen<\/em> kanssa mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4. Viel\u00e4p\u00e4 kun t\u00e4ll\u00e4 levyll\u00e4 on muutama sama kappale kuin vuoden 2009 densohop-kokoonpano Harmaan geton Suomimorsiamen pyh\u00e4 tie<\/em>. Tosin viimeksi mainitulla levyll\u00e4 versioinnit ovat viel\u00e4 rosoisempia, ep\u00e4vireisempi\u00e4, raaempia. Tarve saada sanoa \u00e4\u00e4neen on siis vanhempaa perua, perustavampaa vimmaa.<\/p>\n

Maan n\u00e4kyjen<\/em> kannessa otetaan ironinen asento kansallisvaltioon. Siin\u00e4 on kuvattu Suomineito, jonka ruumiin osia b\u00e4ndin j\u00e4senten irtonaiset p\u00e4\u00e4t ovat. Suomineidon p\u00e4\u00e4n\u00e4 on Joosen p\u00e4\u00e4, r\u00f6\u00f6ki huulessa tietenkin. Kodin, uskonnon ja is\u00e4nmaan kolmiyhteys asetetaan m\u00e4tkitt\u00e4v\u00e4ksi ep\u00e4jumalankuvaksi. \u201dTaipaleen joki, Tuonelan joki, n\u00e4hd\u00e4\u00e4n Karitsan h\u00e4\u00e4y\u00f6ss\u00e4\u201d heitt\u00e4\u00e4 samaan soppaan kolme kietoutunutta myytti\u00e4: sodan (jatko-), Kalevalan (L\u00f6nrot) ja kristinuskon (valittu kansa). Jos viittaukset ovatkin v\u00e4hemm\u00e4n ironisia, min\u00e4 en niit\u00e4 sellaisina kuule.<\/p>\n

\u201dRauha rauha vaan rauhaa ei ole.\u201d<\/p>\n

Kuten n\u00e4yille on sallittua, niiss\u00e4 kerrokset ja kuvastot sekoittuvat. V\u00e4lil\u00e4 sekoittuvat savolainen puheenparsi ja Israelin kansan historia:<\/p>\n

\u201dMie ja sie, my\u00f6 ja ty\u00f6, voi t\u00e4m\u00e4 kauhea Egyptin y\u00f6
\nMie ja sie, my\u00f6 ja ty\u00f6, meit\u00e4 kaikkia Babylon ly\u00f6.\u201d<\/p><\/blockquote>\n

Eik\u00e4 vain Egyptin, vaan koko ihmissuvun historia. Ihmisen joka halusi rakentaa omin k\u00e4sin tornin ja ulottua Jumalan luo taivaaseen asti. Yhteisymm\u00e4rryksess\u00e4 ihmissuvulta sujui vain Jumalan kukistaminen, sen j\u00e4lkeen he riitaantuivat ja jakautuivat toisiaan tappaviksi kansakunniksi. N\u00e4in ainakin myytin mukaan.
\n