Katsoin The Workin<\/em> ensimm\u00e4isen kerran DocPointissa, eik\u00e4 kokemus ollut kummoinen. Elokuva tuntui junnaavalta, enk\u00e4 kokenut onton ja ylti\u00f6p\u00e4isen kuvallisen selfhelp-puheen koskettavan mihink\u00e4\u00e4n. Syksyll\u00e4 elokuva nousi uudelleen pinnalle Docventures-ohjelman esityksen my\u00f6t\u00e4. Yll\u00e4tt\u00e4en tutut ja tuntemattoman hehkuttivat elokuvaa, kertoivat miten se liikutti ja suhtautuivat suunnattoman kritiikitt\u00f6m\u00e4sti elokuvaan, vaikka se j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tunteita puolitoista tuntia ty\u00f6stetty\u00e4\u00e4n kokonaisen etiikan katsojan vastuulle.<\/p>\n The Work<\/em> kertoo Folsomin vankilassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevasta Inside Circle selfhelp-ryhm\u00e4terapiasta. Kahdesti vuodessa vankilaan vied\u00e4\u00e4n vapaaehtoisia siviilej\u00e4 nelj\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n terapiajaksolle ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n tunteidensa kimpussa yhdess\u00e4 vankien kanssa.<\/p>\n N\u00e4m\u00e4 ovat The Workia<\/em> katsoessa tehdyt muistiinpanot kokonaisiksi lauseiksi muutettuna. Sen vuoksi esitystapa voi tuntua tamppaavalta tai viimeistelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4. Hahmojen nimi\u00e4 ja kohtauksia voi kukin itse k\u00e4yd\u00e4 tarkistamassa seuraavien kahden kuukauden ja kahdenkymmenenviiden p\u00e4iv\u00e4n aikana<\/a>.<\/p>\n <\/p>\n Niin ensimm\u00e4isell\u00e4 katsomiskerralla kuin viimeisimm\u00e4ll\u00e4 huomaan, miten selfhelp-puhe tuntuu t\u00f6kkiv\u00e4n. Kielikuvat ja sanasto ovat niin yleisi\u00e4 ja universaaleja, ett\u00e4 ep\u00e4ilen sit\u00e4, voiko sellaisilla olla mit\u00e4\u00e4n vaikutusta lihaa ja verta oleviin ihmisiin. Jos joku vain raivon tunteiden tullessa muistuttaa hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, auttaako se mit\u00e4\u00e4n? En usko, ett\u00e4 vaihtamalla mutta<\/em>-sanan ja<\/em>-sanaan varsinaisesti muuttaisi ajatteluaan. Selfhelpin oudosta onttoudesta olisi paljonkin kohtia siteerattavaksi, mutta toisaalta runsaudenpula voi olla syy vaieta. Katsokaa itse. En ole koskaan ollut ryhm\u00e4terapiassa. Minulle jatkuvat kysymykset \u201dmilt\u00e4 se sinusta tuntui?\u201d tuovat l\u00e4hinn\u00e4 mieleen populaarikulttuurin vakiintuneet tavat kuvata psykiatreja (jo Sopranosissa<\/em> Tony taitaa huudahtaa, miksi \u201dkallonkutistajat\u201d aina kysyv\u00e4t, milt\u00e4 tuntuu).<\/p>\n H\u00e4mment\u00e4vimpi\u00e4 ovat kuitenkin vieraat. Yksi uskoo l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 sen, kuka on menem\u00e4ll\u00e4 vankilaan. Toinen etsii muuten vain suuntaa el\u00e4m\u00e4lleen. Niin h\u00e4n ainakin vankien kanssa keskustellessa sanoo. Vangit ja n\u00e4iden rankat taustat pelottavat, mutta tekev\u00e4t kokemuksesta my\u00f6s hauskan vaarallisen tuntuisen. Osa suhtautuu vierailuun terapiana, toiset seikkailuna. Heti ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen osa porukasta kommentoi n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja kokemaansa. Katsoja ei voi v\u00e4ltty\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 osa on liikkeell\u00e4 kohtalaisen tirkistelynhaluisista syist\u00e4. Sit\u00e4 ei oikeastaan edes osata tai viitsit\u00e4 peitell\u00e4 vangeille. Paluumatkan bussissa pohditaan, miten heilt\u00e4 varmaankin odotetaan itkemist\u00e4. Varsinkin ensimm\u00e4isell\u00e4 katsomiskerralla kokemus oli jotain sarjojen The Wire<\/em> ja Vain el\u00e4m\u00e4\u00e4<\/em> v\u00e4list\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n Itkupakkoa vastaan puhuu ja hanaa Brian, ja kuinka ollakaan toisen p\u00e4iv\u00e4n k\u00e4\u00e4nteen\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n Brian itkem\u00e4st\u00e4.<\/p>\n Sit\u00e4 ennen kuullaan kaivoruno, jonka vanhahtavassa poljennossa riitt\u00e4isi vaikeuksia saada otetta kenell\u00e4 tahansa. Mieless\u00e4 k\u00e4y, voisiko runoutta tai kirjallisuutta tuoda vankilaan v\u00e4hemm\u00e4n j\u00e4yk\u00e4ss\u00e4 ja alleviivatun opettavaisessa s\u00e4vyss\u00e4.<\/p>\n Kun el\u00e4m\u00e4\u00e4 tarinallistetaan banaalilla tavalla, samastuttavuus k\u00e4rsii. Se ei tee kokemuksesta yht\u00e4\u00e4n sen v\u00e4h\u00e4isemp\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 tarinallistavalle ihmiselle. Ongelmat alkavatkin siin\u00e4 kohtaa, kun se yritet\u00e4\u00e4n kommunikoida muille ja saada muut jakamaan omat tuntemukset. Baharataji kertoo, miten h\u00e4nen kovin kokemuksensa luottamuksen pett\u00e4misest\u00e4 tuli, kun h\u00e4n oli kertonut hyv\u00e4lle yst\u00e4v\u00e4lleen ensimm\u00e4isest\u00e4 seksikokemuksestaan, mutta t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6paikalla levittelikin sen muille. Baharatajin pyh\u00e4 ja luottamuksellinen kokemus oli toisille vitsi. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Baharataji kertoo, ett\u00e4 tuo luottamuksen pett\u00e4minen johti h\u00e4net k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kannabista ja heroiinia.<\/p>\n L\u00e4hinn\u00e4 seikkailumielell\u00e4 visiitille tullut siviili-Brian sanoo t\u00e4h\u00e4n, ettei ymm\u00e4rr\u00e4, miksi toinen v\u00e4itt\u00e4\u00e4 omaa salaisuuttaan pyh\u00e4ksi ja kuitenkin piiriss\u00e4 leveilee sill\u00e4. Brian on periaatteessa hoksannut klassisen n\u00e4ytt\u00e4misen ja kertomisen eron. Brian ei edes viittaa viel\u00e4 ilmeisemp\u00e4\u00e4n viattomuuden ja luottamuksen piirin s\u00e4rkymiseen: me katsojatkin saamme kuulla toisen salaisuuden. Silti Brian on edelleen v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4: Baharataji saa kertoa luottamukselliseksi tuntemassaan paikassa pyh\u00e4st\u00e4 kokemuksestaan. H\u00e4n valitsee itse mit\u00e4 kertoo ja on tietoinen elokuvakameroiden l\u00e4sn\u00e4olosta. Aikoja sitten kipe\u00e4 kokemus ei ole sit\u00e4 en\u00e4\u00e4, siit\u00e4 on tullut Baharatajin vallassa olevaa. N\u00e4in ollen Brianille vastapalloon tullut, suuttunut kritiikki on oikeutettua: olihan se t\u00f6ker\u00f6sti toisen herk\u00e4st\u00e4 asiasta sanottu, Brian ly\u00f6 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in, h\u00e4nell\u00e4 on asiat paremmin.<\/p>\n Brian yritt\u00e4\u00e4 pehmitell\u00e4 sanomaansa sill\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on h\u00e4nen kelansa. Baharataji todistelee puhuvansa totta. Brian on ik\u00e4v\u00e4 bitch<\/em> kyseenalaistaessaan h\u00e4nen kertomansa. Lopussa on pattitilanne: Toinen kertoi tunteistaan, Brian vastasi kertomalla omista tunteistaan \u2013 kumpikaan ei valehtele. Baharataji huomauttaa, ett\u00e4 Brian j\u00e4lleen petti h\u00e4nen luottamuksensa ja se sai h\u00e4net kiukkuiseksi. Brianin ei olisi pit\u00e4nyt olla avoin, vaikka siihen kannustetaan, sill\u00e4 Brian oli totaalisen v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tavalla avoin omista ajatuksistaan \u2013 toisen ihmisen tunteiden maaper\u00e4ll\u00e4. Ei ole ep\u00e4selvyytt\u00e4 siit\u00e4, etteik\u00f6 sellainen k\u00e4yt\u00f6s ole t\u00f6ker\u00f6\u00e4 ja loukkaavaa. Brian sanoo p\u00e4in naamaa.<\/p>\n En usko olevani yht\u00e4 mulkku, kun suuntaan kritiikkini teoskokonaisuutta kohtaan (Brian ja Baharataji sen hahmoina, ei luonnollisina toisina). Kohtauksen seuraava k\u00e4\u00e4nne nimitt\u00e4in patistaa katsojaakin antautumaan tunteilleen ja asettamaan ne kaiken yl\u00e4puolelle.<\/p>\n Ohjaaja-Bud pyyt\u00e4\u00e4 useaan otteeseen Briania katsomaan itse\u00e4\u00e4n silmiin<\/a>. Kun Brian sitten viimein katsoo, h\u00e4n murtuu t\u00e4ysin, karjaisee ja antaa itkun tulla. Brian sanoo, ett\u00e4 on kuin h\u00e4nen sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n olisi demoni. Nyt muut auttavat manaamaan sen ulos. \u201dI just wanna fucking kill people when I don\u2019t get the respect.\u201d En tied\u00e4, olisiko Brian valmis tappamaan, sill\u00e4 sama kaveri porttien ulkopuolella p\u00e4ivitteli sit\u00e4, millaista on n\u00e4hd\u00e4 tappajia liven\u00e4. Todenn\u00e4k\u00f6isesti ei. Brianin sanat ovat hyv\u00e4 osoitus siit\u00e4, miten kummalliseksi puheavaruus ja sosiaaliset suhteet muuttuvat: siviilit haluavat samastua vankeihin ja saada n\u00e4iden kunnioituksen n\u00e4iden tavoilla. Elokuva ei n\u00e4yt\u00e4 vankilan todellisuutta tappeluineen, jengi- ja rotuerotteluineen, vaan n\u00e4m\u00e4 on sovittu j\u00e4tett\u00e4v\u00e4ksi syrj\u00e4\u00e4n. Samaan aikaan siviilit yritt\u00e4v\u00e4t olla itse\u00e4\u00e4n kovempia l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen sis\u00e4lt\u00e4\u00e4n pehme\u00e4t kohtansa. Mit\u00e4 kummallista dialektiikkaa!<\/p>\n Ensimm\u00e4isten kahden p\u00e4iv\u00e4n perusteella voikin kysy\u00e4, miten toimivaa terapia on. Jos viikoittain kokoonnutaan itkem\u00e4\u00e4n ja raivoamaan, milloin on lupa odottaa jonkinlaista \u201dedistyst\u00e4\u201d (en tietenk\u00e4\u00e4n tarkoita mit\u00e4\u00e4n suoraviivaista) ja miss\u00e4 muodossa? Ymm\u00e4rr\u00e4n elokuvan immersiivisen pyrkimyksen, mutta eettiselt\u00e4 kantilta olisi ollut tarpeen vastata paremmin perustietoihin. Niit\u00e4 ei nopealla vilkaisulla l\u00f6ytynyt edes terapiamuodon kotisivuilta, joissa enemmist\u00f6 teksteist\u00e4 oli vankien kirjoittamia kokemuksia. Jos terapia on kehitetty vangeille (ja sen toimivuuden mittarina on se, ett\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n seitsem\u00e4ntoistavuoden aikana vapautuneista ja terapiaan osallistuneista vangeista, joita on nelj\u00e4kymment\u00e4, ei ole joutunut uudestaan vankilaan), mik\u00e4 on sen soveltuvuus tai toimivuus siviilien keskuudessa? Eik\u00f6 pit\u00e4isi olla jotain eroa sill\u00e4kin, osallistuuko joku terapiaan viikoittain usean vuoden ajan vai nelj\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n pyr\u00e4yksen verran?<\/p>\n Ratkaisukeskeist\u00e4 terapia nimitt\u00e4in on. Brianilta kysyt\u00e4\u00e4n, mit\u00e4s t\u00e4lle h\u00e4nen ongelmalleen pit\u00e4isi tehd\u00e4. Tahto ratkaisee, vaikka joku muistuttaakin, ettei kyse ole siit\u00e4, onnistuuko vai ei. Seuraavassa k\u00e4\u00e4nteess\u00e4 Rick kuitenkin huutaa Brianille, miten viattomat joutuvat k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n, jos Brian ei muutu \u2013 h\u00e4nh\u00e4n uhkasi ehk\u00e4 tappavansa jonkun! Etiikka vedet\u00e4\u00e4n mukaan mit\u00e4 absoluuttisimmassa hengess\u00e4. Brian taistelee itse\u00e4\u00e4n vastaan, ja t\u00e4m\u00e4 tapahtuu k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 voimaa muita vastaan veljellisess\u00e4 painiringiss\u00e4. Jos tunteista puhuminen on uusi asia, jota elokuva haluaa tuoda esiin, voima ja maskuliinisuuden muodot eiv\u00e4t juuri muilta osin ole kovin tuoreita. Milj\u00f6\u00f6 tekee t\u00e4m\u00e4n toki ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n Jotenkin liian sopivasti heti per\u00e4\u00e4n Brianilta kysyt\u00e4\u00e4n, \u201dwhat do you feel right now?\u201d, ja syyksi paljastuu tietenkin is\u00e4suhde. Onneksi sent\u00e4\u00e4n huumori Brianin p\u00e4\u00e4h\u00e4n syntyneest\u00e4 haavasta ja sen saamisesta vankilatappelussa tuo jotain inhimillisemp\u00e4\u00e4 ja l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 onttoihin selfhelp-puheisiin verrattuna.<\/p>\n <\/p>\n Vangeilla on huolia ja ongelmia, joita ei ole miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 syyt\u00e4 v\u00e4h\u00e4tell\u00e4. Kolmannen p\u00e4iv\u00e4n aluksi Dante kertoo siit\u00e4, miten mik\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 h\u00e4n tekee, ei auta h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n poikaansa. Danten puheenvuoro tulee ep\u00e4toivoisen ihmisen suusta, eik\u00e4 ep\u00e4toivoinen ihminen usko, ett\u00e4 piiriss\u00e4 puhuminen muuttaisi muiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mi\u00e4 tosiasioita. Vihan voi puhista ulos, ep\u00e4toivoa ei. ”This shit doesn’t work, man”, Dante huokaisee.<\/p>\n Tilannetta ei varsinaisesti helpota se, ett\u00e4 siviili-Charles el\u00e4ytyy liiankin voimakkaasti Danten tuskaan: \u201dI pray God you find a reason to live. Don\u2019t give up, man, please. I don\u2019t know you but I feel you.\u201d Charlesin jatkaessa puhetulvaansa kamera n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Danten tyhj\u00e4n ja ainakin oman tulkintani mukaan jopa vittuuntuneen katseen. Kun tunteet ovat p\u00e4\u00e4asia, \u00e4\u00e4ness\u00e4 ovat ne, joiden tunteet ovat \u00e4\u00e4nekk\u00e4imm\u00e4t.<\/p>\n Danten itsemurha-ajatuksiin Vegas p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 \u201dyht\u00e4 juttua\u201d. H\u00e4n asettuu Danten eteen ja sanoo, ett\u00e4 itsemurhan harkitseminen on \u201dbullshitti\u00e4\u201d. \u201dWhat I need you to do is to grow up. Do you hear me? Do you hear me?\u201d Yht\u00e4kki\u00e4 kyse onkin Vegasista ja h\u00e4nen ratkaisustaan (tai yhdeks\u00e4nkymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaa etsi\u00e4 ratkaisu). Dante vastaa my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti, tilanne laukeaa halaamisella. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Vegas palaa tuolilleen, pyyhkii hetken kyyneleit\u00e4 ja toteaa, ett\u00e4 h\u00e4n voi hyvin ja voidaan jatkaa. Tunteet ovat liian yksil\u00f6llisi\u00e4, ett\u00e4 niist\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin eteenp\u00e4in mihink\u00e4\u00e4n kest\u00e4v\u00e4\u00e4n kohtaamiseen, jossa huomio siirtyisi pois omista ongelmista. Rickin lausahdus, ettei h\u00e4n kest\u00e4 muiden luovuttamista ja pelkoa omasta luovuttamisestaan, muistuttaa kaiken ratkaisukeskeisyyden ja patojen aukeamisen keskell\u00e4 hauraudesta, heikkoudesta ja inhimillisyydest\u00e4.<\/p>\n Jonkinlaista verevyytt\u00e4 kohtaukseen tuo sent\u00e4\u00e4n se, kun Vegas ja Dante seisovat vastatusten ja mikrofoni nauhoittaa jommankumman tai molempien syd\u00e4men sykett\u00e4. Puhe kuuluu kumeana taustalla. Filosofoinnista ollaan viimein p\u00e4\u00e4sem\u00e4ss\u00e4. Ihmiset ovat lihaa ja verta muutakin kuin painiessaan.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 majanrakennusharjoituksessa pit\u00e4\u00e4 kirjoittaa lapulle, mit\u00e4 olisi pikkupoikana eniten tarvinnut #olisinpatiennyt<\/a> Mutta miten suhtautua siihen, kun yksi siviileist\u00e4, Chris, toteaakin vain sen, ettei muistanut, miten onnellinen oli lapsena?<\/p>\n <\/p>\n P\u00e4\u00e4t\u00f6skierroksella Chris kertoo siit\u00e4, miten on ollut sivussa kaikesta ja l\u00e4hinn\u00e4 tarkastellut aikaa uutena kokemuksena (vaikka yleens\u00e4 inhoaa niit\u00e4). Chrisin taktiikka on paljon keljumpi kuin Brianilla, joka laittoi itsens\u00e4 likoon ja vastasi kovaankin kritiikkiin. Chrisi\u00e4 ei voi asettaa vastuuseen siit\u00e4, ettei h\u00e4n osallistu. Jotain luottamuksellisesta tilasta on kuitenkin s\u00e4rkynyt, jos toiset vain tarkkailevat.<\/p>\n Nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n j\u00e4lleen yksi h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n uskonnollisesti virittynyt tilanne, kun Dark Cloud kaadetaan patjalle. H\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 sirotellaan vett\u00e4. Kaiken pillaa Brian, joka heitt\u00e4\u00e4 jotain Dark Cloudin herkkyydest\u00e4. Tilanne johtaa raivokohtaukseen. Sivussa Brianille vakuutellaan, ett\u00e4 h\u00e4n on turvassa, jos kuka tahansa intiaani aikoo hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 h\u00e4nen kimppuunsa. Vankilan arki ja jengimoraali tihkuu j\u00e4lleen mukaan.<\/p>\n <\/p>\n ***<\/p>\n <\/p>\n Dokumenttina elokuvan erinomaisuus piilee siin\u00e4, miten se v\u00e4lttelee tyypillisi\u00e4 hyv\u00e4nkin dokumentin pilaavia elementtej\u00e4, kuten pitk\u00e4veteisi\u00e4 haastatteluja. Se menee iholle, kuvaa l\u00e4helt\u00e4, ottaa katsojan rinkiin mukaan.<\/p>\n N\u00e4m\u00e4 ansiot eiv\u00e4t poista eettisi\u00e4 kysymyksi\u00e4. Katsojan tarvitsee jotenkin muodostaa suhteensa siihen, ett\u00e4 osa vangeista jossain m\u00e4\u00e4rin selittelee tai puolustelee oman el\u00e4m\u00e4ntarinansa kautta tekojaan. Heist\u00e4 tulee olosuhteiden uhreja. Kuitenkaan elokuva ei kuvaa niit\u00e4 rakenteita, joissa toisilla on suurempi riski joutua vankilaan. Se ei uhraa ajatustakaan sille, onko lainkaan oikeudenmukaista tuomita ihmisi\u00e4 elini\u00e4ksi vankeuteen (varsinkaan maassa, jonka olot ovat niin polarisoituneet ja vaihtoehtoja ja n\u00e4k\u00f6aloja heikoimmassa asemassa olevilla v\u00e4h\u00e4n).<\/p>\n Rickin repliikin murheellisuus tulee siit\u00e4, miten vastakkainen se on koko terapian eetoksen ja selfhelpin kanssa. Vangit eiv\u00e4t tied\u00e4, mit\u00e4 he tekev\u00e4t, mutta silti terapiassa pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 johonkin. En tied\u00e4, millaista apua ja tukea he saavat ryhm\u00e4terapian lis\u00e4ksi. Keskustelu ja vertaistukikin on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, mutta monelle paras apu voisi olla keskustelu ammattilaisen kanssa. Vertaistuen erinomaisuutta v\u00e4hent\u00e4\u00e4 tietoisuus siit\u00e4, ett\u00e4 jengitappelut jatkuvat, kunhan siviilit on viety pois voimaantumasta.<\/p>\n Ilmiselv\u00e4 ero tehd\u00e4\u00e4nkin siviilien ja vankien v\u00e4lill\u00e4. Vankien kohtaloihin verrattuna siviilien ongelmia on nolostuttavaa kuunnella. Terapialle, el\u00e4m\u00e4lle suunnan etsimiselle ja itsetutkiskelulle on paikkansa, mutta kaikkien korjaaminen yhdell\u00e4 muotilla (nelj\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4) ei n\u00e4yt\u00e4 toimivan.<\/p>\n Tunteiden n\u00e4ytt\u00e4minen tuntuu n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4n tai n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tuntuvan itsetarkoitukselliselta. Kuitenkin elokuvassa ollaan pulassa kontroversaalimpien tunteiden kanssa. Itsetuhoisuuteen tai merkityksett\u00f6myyteen terapia ei n\u00e4yt\u00e4 osaavan suhtautua kuin siten, ett\u00e4 joku piirist\u00e4 nousee yl\u00f6s ja yritt\u00e4\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 tutun tunnereaktion \u2013 vihan \u2013 toisessa.<\/p>\n Tunteiden takia elokuva on Docventuresiinkin valittu. Kuvaahan se miesten tunteita. Ilmeisesti moni on l\u00f6yt\u00e4nyt jotain tarttumapintaa elokuvasta. Itsell\u00e4ni muiden tunteiden katseleminen ei riit\u00e4 her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kuin l\u00e4hinn\u00e4 ep\u00e4eettisi\u00e4 reaktioita: olen Brian, joka j\u00e4rkeilee ja kysyy t\u00f6ker\u00f6n metatason kysymyksen.<\/p>\n Haluan silti uskoa, ett\u00e4 nyrpeyteni liittyy siihen, miten heikosti elokuva ottaa eettisiin ongelmiin kantaa. Mihin me samastumme, jos itkemme elokuvan vankien kanssa? Lajityypill\u00e4 on oma vaikutuksensa: jos elokuva olisi fiktiivinen (kuten The Wire<\/em>\u00a0tai Sopranos<\/em>), voisimme turvallisin mielin k\u00e4yd\u00e4 rajaa samastumisen ja kohteiden tekojen v\u00e4lill\u00e4. Rajaamalla n\u00e4ytett\u00e4v\u00e4t tosiasiat niin tiiviisti The Work<\/em> imaisee katsojan mukaan hahmokavalkadin terapiatuokioihin, eik\u00e4 j\u00e4t\u00e4 t\u00e4lle t\u00e4rke\u00e4lle ty\u00f6lle intensiivisyydess\u00e4\u00e4n tilaa.<\/p>\n Muistelen mieluummin pulassa olevaa Ricki\u00e4 ja yksin j\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 Dantea. On vaikea voimaantua elokuvan \u00e4\u00e4rell\u00e4, kun teoksen kaikki rakennuspuut muistuttavat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ep\u00e4oikeudenmukaisuuden kysymyksist\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n T\u00e4m\u00e4kin kirjoitus\u00a0jatkaa\u00a0<\/em>Sis\u00e4llissatasarjaa.\u00a0Sen\u00a0jokaisessa osassa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n yksi vastakkainasettelu \u2013 hiljennyt\u00e4\u00e4nh\u00e4n t\u00e4n\u00e4 vuonna kansakunnan satavuotisen kahtiajaon \u00e4\u00e4relle. T\u00e4m\u00e4 osa ratkaisee tunteen ja totuuden kysymyksen. Koska jokainen kirjoitus on sotakirjoitus, t\u00e4ss\u00e4 aiheena on tietenkin jengisota<\/strong>.\u00a0Vastakkainasettelut k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n kerralla loppuun. Kirjoitukset ovat poleemisia ja osa on lyhyempi\u00e4, jotta sis\u00e4llissataa ei tarvitse viett\u00e4\u00e4 en\u00e4\u00e4 ensi vuonna. Valitse puolesi tai vastapuolesi, vastav\u00e4itteit\u00e4 ei kuunnella.<\/em><\/p>\n Sis\u00e4llissatasarja on jatkoa viime joulukuussa tekij\u00e4n itsens\u00e4kin tasokkuudellaan yll\u00e4tt\u00e4neelle <\/em>Suomisatablogitrilogialle, jonka kolme osaa voit lukea t\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/a><\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" TUNTEET \u2013 TOTUUS \u2013 6\/18 Katsoin The Workin ensimm\u00e4isen kerran DocPointissa, eik\u00e4 kokemus ollut kummoinen. Elokuva tuntui junnaavalta, enk\u00e4 kokenut onton ja ylti\u00f6p\u00e4isen kuvallisen selfhelp-puheen koskettavan mihink\u00e4\u00e4n. Syksyll\u00e4 elokuva nousi Read More …<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":903,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,3],"tags":[6,7,8,12,15],"class_list":["post-900","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi","category-sormiharjoituksia","tag-docpoint","tag-docventures","tag-elokuva","tag-sisallissatasarja","tag-the-work"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/900","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=900"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/900\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=900"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=900"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sormiharjoituksia.villehamalainen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=900"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n
Toinen p\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n
Kolmas p\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n
Nelj\u00e4s p\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n
\n