Ruger Hauer lopetti. Hautajaisia vietettiin Kaapelitehtaalla. Keikka oli äärimmäisen väkevä. ”Minulla on ollut ikävä sinua” –biisissä vieraili Joose Keskitalo. Räppitrio veti laajalla skaalalla biisejä koko neljän albumin mittaisen uran varrelta.
Vaikka kaikki oli tehty viimeisen päälle, pieninä lavalla näkyvät räppärit jäivät jokseenkin etäisiksi. Ideaalitilanteessa hautajaisista olisi halunnut nauttia intiiminä, pienen piirin kesken. Ruger Hauer oli kasvanut tavallaan liian isoksi.
Olin ehkä surusta, ehkä liian monesta lasista viiniä ja kaskijallua keikan ajan niin kovassa humalassa, että muistan siitä varsin vähän. En osaa olla harmistunut. Tavallaan tämä meni juuri kuten pitikin. Pitkän ja onnellisen syksyn jälkeen eilisilta oli ensimmäistä kertaa ehtaa marraskuuta.
Vuosi sitten jokainen päivä oli niin kuin eilinen, jokainen aamu niin kuin tämä aamu. Giniä lasin pohjalla, savua keuhkoissa, heräämistä kieli tahmeana eilisestä. Räntää vaakasuoraan. Vihaa ihan kaikkea ja ihan mitä vain kohtaan kun seistiin sateessa ja viimassa tupakalla Mascotin edustalla.
***
Syyskuu vuosi sitten. Ihmissuhde oli loppunut maanantai-iltana. Tiistaina lähdin kahden tunnin yöunien jälkeen Helsinkiin. Olin menossa ensimmäiseksi hakemaan Tapulin kämpän avainta ja katsomaan uutta toista asuinpaikkaani ensimmäistä kertaa. Kävelin Kansallisteatterin portaiden poikki ja ajattelin: Helsinki ei ole koskaan ollut näin kylmä ja kivinen. Ja juuri tänään saavun Helsinkiin. Vaikka olin käynyt Helsingissä monta kertaa parin edeltävän vuoden aikana, ajattelen että juuri tuona päivänä saavuin Helsinkiin.
Kuuntelin koko päivän Se syvenee syksyllä –levyä: järjestyksessä, satunnaisessa järjestyksessä, uudelleen ja uudelleen, vain ja ainoastaan yhtä levyä.
Istuin lähijunassa. Ohi vilistivät asemat, vieraat kaupunginosat, rakennukset, kodit ja ne paikat, joista tulisi arkeani seuraaviksi vuosiksi. Ohivilistävät asemat, vieraat kaupunginosat, rakennukset, kodit ja ne paikat, joista tulisi arkeani seuraaviksi vuosiksi eivät tuntuneet miltään.
Allekirjoitin vuokrasopimuksen. Sain kolme avainta. Etsin hyvän tovin oikeaa taloa vieraalta alueelta. Menin sisään toisesta ovesta kuin siitä mistä nykyään menen joka kerta sisään ja ulos. Nousin portaat neljänteen kerrokseen. Rappukäytävässä haisi samalta kuin siellä on haissut aina sen jälkeen. Asunnossa ei ollut ketään muuta. Kävelin kengät jalassa keittiöön. Tuo on varmaan vessa. En tiennyt, mikä huone oli minun. Osuin silti ensimmäisellä arvauksella oikealle ovelle. Avasin oven ja kävelin keskelle tyhjää huonetta. Ikkunasta paistoi sisään syyskuun kultainen iltapäivän valo. Lattialla ikkunan alla oli kuolleita kärpäsiä.
Koska ei ollut mitään mihin istua, en istunut. Laitoin kädet taskuun. Tuijotin tympääntyneenä ikkunasta ulos. Täällä tulisin olemaan. Tänne pitäisi jostain raijata jotain saatanan huonekaluja. Tänne pitäisi muuttaa. Tämä on ihan kiva. Tämä on halpa. Tämä on uusi paikka. Tämä ei ole uusi alku.
Ruger Hauerin viimeisessä julkaistussa biisissä ”Koomaan” viimeisessä versessä Tommishock räppää: ”Ja turha väittää et tää on uuden alku / tää on itsemurha jos ei kukaan käteeni nyt tartu”. Tommishock ei voisi olla oikeammassa. Uusi alku on arvottomin lohdutuksen muoto. Ei ole alkuja ja loppuja, on loputtomia sattumia, keskenjäämisiä, hiipumisia, vaivaamaan jääviä riekaleita, katkeria eksiä, ennenaikaisia kuolemia, kosketuksen kaipuuta ja narratiiveja joilla perustellaan yhdessäoloa, kotoa haettuja Emma-palkinnon voittajia.
***
Oikeastaan lauantain jäähyväiskeikkaa tärkeämpi kokemus oli samana iltana ystävän luona vietetyt pari tuntia. Olemme tunteneet ystäväni kanssa muutaman vuoden ajan. Joskus vitsailimme, että vuodessa 2015 ainoa hyvä asia oli ystävyytemme syventyminen. Jaamme kiinnostuksen moniin samoihin asioihin ja yksi niistä on Ruger Hauer.
Olen itse palannut suomiräpin pariin vasta pari vuotta sitten kuunneltuani pitkään aivan muuta musiikkia. Rugerit olivat kuitenkin minulle yksi merkittävimpiä, kun palasin jälleen seurailemaan, mitä suomiräpissä tapahtuu. En ole taatusti ainoa, jota juuri tekstien taso, syvyys, yllättävyys ja ironia puhuttelivat.
Ystäväni elämässä Rugerit ovat olleet huomattavasti pidempään. Molemmille meille Se syvenee syksyllä on albumeista tärkein. Oli hyvä päästä purkamaan tuntoja lopettamiseen, kertailla tärkeimpiä biisejä ja fiilistellä lopettamista yhdessä.
Ruger Hauer on minulle ensimmäinen bändi, joka on lopettanut uransa siten, että olen itse seurannut sitä aktiivisesti ja käynyt keikoilla. Miten lopettamiseen pitää suhtautua? Surullisena? Harmistuneena kun ei tulekaan seuraavaa levyä joka olisi vielä parempi ja jota kuunnella innoissaan ensi kertaa? Toiveikkaana comebackista?
Tieto Rugereiden lopettamisesta oli minulle ennen kaikkea helpottava. Mature on jossain määrin sulkeuma koko tuotannolle: Erectuksen mustan huumorin ja Ukrainan apokalypsin jälkeen siinä palataan – vähän samaan tapaan kuin mistä kaikki alkoi Se syvenee syksyllä –levyllä – sellaisiin ongelmiin ja kysymyksiin, joita räppitrion jäsenet aidosti kohtaavat ja joutuvat pohtimaan.
Mature pyrkii vielä kertaalleen karistamaan osan kuulijoista kyydistä luomalla nahkansa vielä kerran ja lähes tunnistamattomaksi. Pidän siitä, miten Reginan mukaan ottaminen teki suosioon nousseesta Ruger Hauerista vielä kertaalleen jotain, mitä räpin kentällä ei oltu aiemmin kuultu ja nähty. Joskin se kostautuu kertosäkeinä ja kompromisseina. Mikko Pykärin biitit tuovat kuitenkin Rugerit uudenlaiseen universumiin ja koko kuviossa on asennetta: ei mietitä, mitä odotetaan, vaan mitä nimenomaan ei osata odottaa.
Se syvenee syksyllä on minulle rakkain ja tärkein. Mutta viimeisenä levynä en olisi halunnutkaan kuulla mitään muuta kuin Maturen.
Hain Maturen levykaupasta työpäivän päätteeksi kiirastorstaina. Olin illalla junalla kotiin päästyä liian väsynyt kuunnellakseni sitä läpi, mutta pitkänä perjantaina en muuta kuunnellutkaan. ”Aika jätä älä” kuulosti jo silloin täydelliseltä päätökseltä räppitrion uralle, vaikka ”Auf Wiedersehen” jätti vielä toiveikkuutta. Ne toiveet osoittautuivat turhiksi.
Latinan kielen yksi hienous on siinä, miten monet sanat saattavat tarkoittaa tai olla variaatioita miltei vastakkaisista sanoista ja asioista. Vaikka sanan mature sisarsanat liittyvätkin kypsymiseen, itse mature kääntyy varhain tai oikeaan aikaan. Ruger Hauer lopetti juuri oikeaan aikaan.
Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, Ruger Hauer lopetti huipulla. Kun Paperi T menestyy paitsi äänitteiden myös painotuotteiden saralla ja Tommishockin sooloura vaikuttaa todella lupaavalta ja Pyhimyksellä riittää vientiä Teflon Brotherseissa, vaarana olisi ollut, että Rugerit olisi jäänyt sivuprojektiksi. Sellaiseksi se olisi aivan liian hyvä. Rugereita on aina vaan ne kolme. Ruger Hauer on suomiräpissä jotain aivan omaäänistään ja omanlaistaan. En usko, että vastaavaa tullaan vähään aikaan näkemään.
***
8.37 herääminen vastoin omaa tahtoa, ei enää mahdollisuutta nukahtaa uudelleen 9.30 raahautuminen suihkuun, kasvot peilissä näyttävät päivä päivältä vanhemmilta 10.20 juon lopun appelsiinimehun, neljä lasillista 10.57 lähtö Puistolan asemalle, pelkään myöhästyväni 11.22 saavumme Helsingin päärautatieasemalle 11.37 ostopäätös hakea kahvia Picnicistä paremman puutteessa, onneksi toisessa kanisterissa on Kaffa Roasteryn joulukahvia, joka on Kaffa Roasteryn keskinkertaista kahvia mutta suunnattu niille joille ajatus ”erikoiskahvin ostamisesta” on liian elitistinen 11.45 bussi lähtee Kampista 12.09 Keimola
Kun olen reilun vuoden reissannut Tampereen ja Helsingin väliä, Töölöstä on tullut minulle tuttu lähtömaisema. Taaksejäävät talot joko aamupäivän kirkkaassa valossa tai iltaisin kun valot ovat syttyneet asuntoihin. Baarit, kahvilat, putiikit. Moottoritielle päästyä katselen taivasta, joka on tasaisen harmaa kuin jonkin geneerisen Instagram-filtterin läpi kuvattu.
Jokin on erilailla kuin aiemmilla kerroilla. Ruger Hauerin lopettaminen tuntuu jättäneen jonkinlaisen aukon maailmaan. Tuntuu kuin joku tai vähintään jotain olisi kuollut. Hautajaisten jälkeiseltä aamulta.
Bussikuskin penkistä kuskin pään yläpuolelle sojottava mikrofoni luo vaikutelman kuin bussia ajaisi jättimäinen silvottu torakka. Näytön tuijottelu ja näppäimistön hakkaaminen saavat olon tuntumaan hetkittäin huonolta.
Keimolan jälkeen kyytiin nousee äiti ja lapsi. Parinkymmenen minuutin matkan jälkeen lapsi valittaa pahaa oloa. ”Vaihda tuohon etupenkkiin, niin näet paremmin eteenpäin.” ”Ei saa katsoa liikkuvaa tietä, jos on paha olo.” Pellavapää siirtyy etupenkille ja tuijottelee takin sisään painautuneena eteensä. Odotapa tähän ikään ja oksettavat ihan muut asiat.